Avaa päävalikko

Sauna (ven. Баня, Banja) on Vladimir Majakovskin (1893–1930) kuusinäytöksinen näytelmä.[1] Sauna julkaistiin Venäjällä vuonna 1929, ja se jäi tekijänsä viimeiseksi näytelmäksi, sillä Vladimir Majakovski teki itsemurhan huhtikuun 14. päivänä 1930. Sauna joutui sensuurin kohteeksi yhteiskunnallisen kritiikkinsä vuoksi, ja julkaisulupa annettiin vasta teoksen muokkaamisen jälkeen.

Sauna
Баня (Banja)
Alkuperäisteos
Kirjailija Vladimir Majakovski
Kieli venäjä
Genre näytelmä
Sivumäärä 98
Suomennos
Kustantaja Karisto
Julkaistu 1967
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Teoksena Sauna sijoittuu modernismin ja futurismin aikakaudelle, Majakovskia voidaankin pitää venäläisen futurismin edelläkävijänä.[2]. Futurismin aikakausi alkoi Venäjällä vuonna 1912, jolloin kaikki uusi ja kokeellinen taide julistettiin futuristiseksi.[3] Kuitenkin italialaisen Filippo Tommaso Marinettin, futurismin isän, ideologiset vaikutukset jäivät Venäjällä melko vähäisiksi. Muita merkittäviä venäläisiä futuristeja olivat Vasili Kamenski ja Aleksei Krutšonyh.

Sauna on satiiri 1920-luvun lopun neuvostoyhteiskunnasta. Teoksessa Majakovski kuvaa humoristisesti byrokratian, pikkuporvarillisuuden ja tottumusten vaikutuksia yksilöihin. Majakovski uskoi vallankumoukseen omistaen sille elämänsä[3] ja esittikin siksi terävää ja jopa hyökkäävää yhteiskunnallista kritiikkiä vastustaen yksilön tuhoutumista byrokraattisessa yhteiskunnassa.[4] Sauna voidaan luokitella myös dystooppiseksi teokseksi. Saunan dystopia muodostuu scifi-kerronnallisista piirteistä, kuten aikamatkustuksesta ja yhteiskunnallisesta satiirista.

JuoniMuokkaa

Saunan päähenkilö keksijä Tšudakov keksii aikakoneen, jonka rakentamiseen hän tarvitsee rahoitusta. Tšudakov ei kuitenkaan yrityksistään huolimatta pääse sovitteluhallinnon pääjohtaja Pobedonosikovin puheille hankkiakseen siunauksen ja rahoituksen keksinnölleen. Pääjohtaja Pobedonosikovia kiinnostavat ainoastaan paperit, kokoukset, päätökset, kulu- ja lomakorvaukset sekä muotokuvan teettäminen omasta itsestään, eikä aikaa Tšudakoville löydy. Pobedonosikov on intohimoinen byrokraatti, joka pohjimmiltaan käyttäytyy sivistymättömästi, rahvaanomaisesti ja itsevaltiaana itseään ihaillen. Pobedonosikov vastustaa Tšudakovin keksintöä, koska pelkää muutoksen uhkaavan omaa asemaansa.

Aikakone käynnistetään pääjohtajan vastustuksesta huolimatta. Tällöin tulevaisuudesta ilmestyy "fosforinainen", joka valitsee matkustajat aikakoneen neitsytmatkalle kohti kommunismia. Pobedonosikov ja hänen sihteerinsä Optimistenko eivät pääse aikakoneeseen ja Pobedonosikovin tunteet vaihtuvat uhmasta epätoivoon. Teoksen lopussa Pobedonosikov esittää retorisen kysymyksen kuin suoraan lukijalle: "Mitä te halusitte tällä sanoa?- senkö, että minua ja minun kaltaisiani ei kommunismissa tarvita?!?".[5] Näytelmän poliittinen viesti on selkeä. Kuten teoksen nimikin viittaa, Majakovski antaa poliittisen "selkäsaunan" neuvostoyhteiskunnan byrokraateille.

Keskeiset henkilötMuokkaa

  • Toveri Pobedonosikov - sovitteluhallinnon pääjohtaja
  • Polja - Pobedonosikovin vaimo
  • Toveri Optimistenko - Pobedonosikovin sihteeri
  • Toveri Tšudakov - keksijä
  • Isak Belvedonski - taidemaalari,
  • Toveri Momentalnikov - reportteri
  • Toveri Underton - konekirjoittajatar
  • Toveri Velosipedkin - lentävä komsomolilainen

VastaanottoMuokkaa

Kun Sauna sensuurin jälkeen julkaistiin, luki Majakovski itse näytelmän tekstin Meyerholdin teatterissa 23.9.1929. Teatterinjohtaja Vsevolod Meyerhold ja muu teatteriväki olivat näytelmästä innoissaan. Meyerholdin sanoin: "Tämä on erittäin suuri tapaus venäläisen teatterin historiassa, ainutlaatuinen tapaus, [...] suuri vapautuminen perinteen painolastista[..]"[2] Yleisö oli kuitenkin toista mieltä. Näytelmä sai yleisöltä hyytävän vastaanoton, ja Majakovskia kritisoitiin julkisesti julmasti. Majakovski oli aiemminkin kirjoittanut poliittisia tekstejä, mutta Saunan viesti oli entistäkin suorempi, neuvostoyhteiskunnan byrokratian kritiikki[2]. Näytelmän ankara vastaanotto johtui todennäköisesti siitä, että päähenkilö Pobedonosikovin hahmo viittasi Aleksanteri III:n aikaiseen arkkitaantumukselliseen yliprokuraattori Pobedonostseviin, joka symboloi syvintä taantumusta ja kankeaa byrokratiaa.[6]

Sauna dystooppisena teoksenaMuokkaa

Dystopian ytimessä on ristiriita yksilön ja totalitaristisen valtion välillä.[7] Saunassa Tšudakov ponnistelee saadakseen keksinnölleen huomiota, mutta raskas byrokraattinen koneisto ei jousta yksilön toiveiden edessä. Pobedonosikovin sihteeri Optimistenko ojentaa puheille pyrkivää Tšudakovia teoksen sivulla 48: "Henkilökohtaisella yksilöllä ei historiassa ole suurtakaan merkitystä." Pobedonosikovin byrokraattinen koneisto ylläpitää yhteiskuntaa, jossa yksilön innokkuus ja aloitteellisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Koska dystopia sisältää aina muutoksen ja paremman tulevaisuuden toiveen, kuljettaa aikakone maailmaan, jossa työn ja keksimisen into ovat keskeisiä arvoja.

Saunassa voidaan nähdä myös muita dystooppisen kerronnan erityispiirteitä, kuten varoittavuus, hierarkkisen yhteisön kuvaus, tieteisfiktiiviset elementit ja satiirinen yhteiskunnan kuvaus. Teoksen teemoina voidaan erottaa yksilön vapauden rajoittaminen ja yhdenmukaisuuteen pakottaminen sekä ihmisen vallanhalu ja välinpitämättömyys. Teoksesta voi myös löytää kielen ja vallan suhteita ilmaisevia repliikkejä, kuten esimerkiksi henkilöiden puhutteleminen ilman yksilöllisiä nimiä. Kaikki nämä mainitut ominaisuudet ovat dystopioille tyypillisiä piirteitä ja teemoja.[8]

LähteetMuokkaa

  1. Vladimir Majakovski: Sauna. Suomentanut Esa Adrian. Karisto, 1967.
  2. a b c Bengt Jangfeldt: Panoksena elämä, Majakovski ja hänen piirinsä. Juva: WS Bookwell Oy, 2008. ISBN 978-951-0-34078-3.
  3. a b Anni-Helena Leppälä: Vladimir Majakovski sanoitti vallankumouksen. Kansan Uutiset, 26.12.2008. Artikkelin verkkoversio.
  4. Vladimir Majakovski: Sauna, s. 5. Suomentanut Esa Adrian. Karisto, 1967.
  5. Vladimir Majakovski: Sauna, s. 98. Suomentanut Esa Adrian. Karisto, 1967.
  6. Vladimir Majakovski: ”Suomentajan esipuhe”, Sauna, s. 11. Suomentanut Esa Adrian. Karisto, 1967.
  7. Rotkirch, Kristina. Dystopioiden synkkenevä horisontti. Verkkoartikkeli, 2009.
  8. Hanna Samola: Johdatus dystopiaan. Luento Tampereen yliopistossa 2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa