Avaa päävalikko

Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919 Iisalmi1. lokakuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka sodanjälkeisen modernin lyriikan ensimmäisiä tekijöitä Suomessa. Juvosen runoissa oli uskonnollisia vaikutteita, joita on tulkittu kristillisyyden lisäksi myös panteistisiksi.

Helvi Juvonen
Helvi Juvonen.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 5. marraskuuta 1919
Iisalmi
Kuollut 1. lokakuuta 1959 (39 vuotta)
Helsinki
Ammatti runoilija, kääntäjä
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Juvosen vanhemmat olivat vaatekauppias Juho Petterinpoika Juvonen ja Impi Maria Liimatainen. Juvonen kirjoitti ensimmäiset runonsa jo kouluvuosinaan, ja hänen mielirunoilijansa oli Emily Dickinson. Juvonen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta 1939 ja aloitti suomen kielen ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Sotavuosina Juvosella oli vaikeuksia löytää vuokra-asuntoa Helsingistä ja hän joutui palaamaan joksikin aikaa Iisalmeen vuonna 1942. Seuraavana vuonna pahasta aliravitsemuksesta kärsinyt ja vain 43 kiloa painanut Juvonen oli jonkin aikaa Lapinlahden mielisairaalassa. Vuodesta 1949 lähtien hän asui Aila Meriluodon sisaren Sirkka Meriluodon kanssa kuolemaansa saakka.

Vuonna 1951 Juvonen matkusti Mirjam Polkusen kanssa Italiaan käyden Roomassa ja Firenzessä. Juvosen sairaudet haittasivat hänen työkykyään, mutta 1950-luvun puolivälissä hänen taloudellinen tilanneensa alkoi parantua, kun Juvonen sai valtion kirjallisuuspalkinnon runokokelmastaan Kalliopohja. Lisäksi hän sai apurahoja Suomen akatemialta. Juvonen hankki lisätuloja myös käännöstöillä ja kirjoittamalla Parnassoon ja Suomen Sosialidemokraattiin. Häntä vaivasivat kuitenkin päänsärky, masennus sekä aliravitsemuksesta ja huonoista asuinoloista aiheutuneet sairaudet, jotka heijastuivat myös Juvosen tuotantoon.

Helvi Juvonen kuoli 1959 pitkään jatkuneesta särkylääkkeiden käytöstä aiheutuneeseen munuaisten vajaatoimintaan juuri ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Viimeiset runonsa hän saneli Sirkka Meriluodolle sairaalassa.

TeoksetMuokkaa

  • Kääpiöpuu, WSOY 1949
  • Kuningas Kultatakki, WSOY 1950
  • Pohjajäätä, WSOY 1952
  • Päivästä päivään, WSOY 1954
  • Kalliopohja, WSOY 1955
  • Valikoima runoja, WSOY 1958
  • Sanantuoja, WSOY 1959 (esipuhe Tuomas Anhava)
  • Kootut runot, WSOY 1960
  • Helvi Juvosen runoja, valikoinut Mauno Niinistö WSOY 1964
  • Pikku Karhun talviunet, 1974 (toimitus ja esipuhe Mirkka Rekola)
  • Eläin ja kääpiöpuu. Sikermä Helvi Juvosen runoja koonnut Mirjam Polkunen 1989

PalkinnotMuokkaa

  • Kalevi Jäntin palkinto 1950
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1955
  • Nuoren Voiman Liiton kultamerkki 1956
  • Eino Leinon palkinto 1957
  • Palkinto vuoden parhaasta Parnassossa julkaistusta esseestä 1958

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.