Mirkka Rekola

suomalainen kirjailija

Mirkka Elina Rekola (26. kesäkuuta 1931 Tampere5. helmikuuta 2014 Helsinki)[1] oli suomalainen runoilija, aforistikko, kääntäjä ja esseisti.[2] Häntä on pidetty vaikeasti tulkittavana lyyrikkona, mikä voi johtua ilmaisun äärimmäisestä tiiviydestä ja monimerkityksisyydestä.[3]

Mirkka Rekola
Mirkka Rekola.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Mirkka Elina Rekola
Syntynyt26. kesäkuuta 1931
Tampere
Kuollut5. helmikuuta 2014 (82 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, aforistikko
Puoliso Mirjam Polkunen
Vanhemmat Eero Rekola
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Palkinnot

Pro Finlandia

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä ja uraMuokkaa

Rekolan isä oli tamperelainen toimittaja Eero Rekola ja äiti kansakoulunopettaja Helmi Ollila.[4] Rekola kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon tyttölukiosta 1954.[1] Hän opiskeli kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa 1954–1957.[5] Rekola kirjoitti runoja, esseitä ja kirjallisuusarvosteluja Suomalaiseen Suomeen, Parnassoon ja Uuteen Suomeen sekä kokoomateoksiin.[1]

Rekolan esikoisrunokokoelma Vedessä palaa ilmestyi vuonna 1954 saaden ristiriitaisen vastaanoton.[6] Rekola kuvasi vastaanottoa teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet: ”perinteisen runon lukijoille olin aivan vieras, yltiömodernisteille en kyllin moderni”.[7] Täysin huomiotta kirjailijan alkutaival ei jäänyt, sillä kirjailijapalkintoja myönnettiin useita. Sittemmin kunniatohtoriksi korotetun runoilijan arvostus on erittäin korkealla, ja esimerkiksi 1995 Rekolalle myönnetyn taiteen Suomi-palkinnon perusteluissa hänen sanataiteensa nostettiin maailman merkittävimpien joukkoon.[8]

Rekolan tuotanto on päässyt tutkimuksen kohteeksi varsinaisesti vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 1997 ilmestyi monihahmotteisuutta kartoittanut Liisa Enwaldin väitöskirja Kaiken liikkeessä lepo, joka osaltaan toimi tienraivaajana tutkimuksille. Vuonna 2020 Tampereella julkistettiin Teemu Mäenpään maalaama ja Annikin runofestivaalin tuottama Runopuu-muraali, jonka osana on Rekolan runo "Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille".[9]

Rekolan pitkäaikainen elämänkumppani oli runoilija, kulttuurivaikuttaja Mirjam Polkunen (1926–2012).[10] Mirkka Rekolan pikkuserkkuja olivat ministeri Esko Rekola ja mikrobiologian professori Pirjo Mäkelä.[11]

TeoksetMuokkaa

RunokokoelmatMuokkaa

  • Vedessä palaa (WSOY, 1954)
  • Tunnit (WSOY, 1957)
  • Syksy muuttaa linnut (WSOY, 1961)
  • Ilo ja epäsymmetria (Weilin-Göös, 1965)
  • Anna päivän olla kaikki (Weilin-Göös, 1968])
  • Minä rakastan sinua, minä sanon sen kaikille (WSOY, 1972, ISBN 951-0-22849-4)
  • Tuulen viime vuosi (WSOY, 1974)
  • Kohtaamispaikka vuosi (WSOY, 1977)
  • Runot 1954–1978 (WSOY, 1979)
  • Kuutamourakka (WSOY, 1981)
  • Puun syleilemällä (WSOY, 1983)
  • Kuka lukee kanssasi (WSOY, 1990)
  • Maa ilmaan heitetty (WSOY, 1995)
  • Taivas päivystää (WSOY, 1996)
  • Virran molemmin puolin. Runoja 1954–1996 (WSOY, 1997)
  • Valekuun reitti (WSOY, 2004, ISBN 951-0-29397-0)
  • Vesi on maailman muisti (Katharos, 2007, ISBN 978-952-5291-74-2)
  • Virran molemmin puolin: Runot 1954–2004. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35198-7.
  • Kuulen taas äänesi. Runoja 2009–2010. The Pieraccini Foundation, 2011. ISBN 978-952-67441-1-7.

AforismikokoelmatMuokkaa

  • Muistikirja (1969)
  • Maailmat lumen vesistöissä (1978)
  • Silmänkantama (1984)
  • Tuoreessa muistissa kevät (1987)
  • Tuoreessa muistissa kevät, aforistiset kokoelmat (1998)
  • Tuoreessa muistissa kevät: Aforistiset kokoelmat. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35199-4.

Muut teoksetMuokkaa

Teosten käännöksiäMuokkaa

Palkinnot ja tunnustuksetMuokkaa

EhdokkuudetMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Liisa Enwald: Rekola, Mirkka (1931–2014) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006 (päivitetty 28.7.2016). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 18.9.2021.
  2. Krooks, Timo: Runoilija Mirkka Rekola on kuollut Yle Uutiset. 6.2.2014. Viitattu 18.9.2021.
  3. Vihavainen, Suvi: Mirkka Rekola: Minän ja sinän paradoksi Electric Verses. Viitattu 18.9.2021.
  4. Kuka kukin on 1978, Hakusana: Rekola, Mirkka
  5. Hietanen, Ilona: Kuka: Mirkka Rekola HS.fi. 9.7.2010. Viitattu 18.9.2021.
  6. Parviainen, Maija: Valoisat yöt aamuun asti, s. 1. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, 2002. Teoksen verkkoversio.
  7. Viikon taiteilija: Runoilija Mirkka Rekola (Arkistoitu sivu) Yle.fi.
  8. Mirkka Rekola, Valekuun reitti, Wsoy[vanhentunut linkki]
  9. Tampereen keskustan uusi suuri muraali kertoo kielletyn rakkauden vapautumisesta 1970-luvulla: "Tähän aikaan ehdottoman sopiva" YLE. 6.6.2020. Viitattu 17.9.2020.
  10. Ilona Hietanen: Vaietuistakin vuosista on puhuttava. Helsingin Sanomat, 9.7.2010.
  11. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 12. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998.
  12. a b c d e f g h i j k l m Kuka kukin on 2009, s. 868. Hakusana: Rekola, Mirkka. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21965-1.
  13. Kirjasampo
  14. WSOY:n kirjallisuussäätiö palkitsi Mirkka Rekolan 2.10.2011. Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2011.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Enwald, Liisa: Kaiken liikkeessä lepo: Monihahmotteisuus Mirkka Rekolan runoudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997 ISBN 951-717-968-5 (väitöskirja)
  • Miten kirjani ovat syntyneet 3. Toimittanut Ritva Haavikko. WSOY 1991 ISBN 951-0-17298-7
  • Kuva silmissä: Näkökulmia Mirkka Rekolan kirjailijantyöhön. Toimittaneet Liisa Enwald, Eila Kostamo. WSOY 2011. ISBN 978-951-0-38316-2

Aiheesta muuallaMuokkaa