Suomen Akatemia

valtiollinen tieteen rahoitusorganisaatio Suomessa
Tämä artikkeli kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön alaisesta organisaatiosta. Tieteellisestä seurasta katso artikkelia Suomalainen Tiedeakatemia.

Suomen Akatemia (lyh. SA;[3] ruots. Finlands Akademi, engl. Research Council of Finland[4]) on valtiollinen tieteen ja tutkimuksen asiantuntijaorganisaatio, jonka tehtävä on rahoittaa tieteellistä tutkimusta, toimia tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa. Akatemia toimii Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisena ja saa rahoituksensa siltä.[5][6]

Suomen Akatemia
Finlands Akatemi
Suomen Akatemian toimipiste Helsingin Siltasaaressa.
Suomen Akatemian toimipiste Helsingin Siltasaaressa.
Perustettu 1948
Ministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö
Sijainti Hakaniemenrannan virastotalo
Hakaniemenranta 6
Helsinki
Valtio Suomi
Pääjohtaja Paula Eerola
Työntekijöitä 132 (2023)[1]
Vuosibudjetti 473,6 milj. € (2023)[2]
Aiheesta muualla
Sivusto

Historia

muokkaa
 
Suomen Akatemian ensimmäiset jäsenet huhtikuussa 1948: vasemmalta Yrjö Ilvessalo, Y. H. Toivonen, Yrjö Kilpinen, V. A. Koskenniemi, A. I. Virtanen, Onni Okkonen, Eino Kaila, Rolf Nevanlinna, Wäinö Aaltonen, Erik Palmén.

Ensimmäinen laki Suomen Akatemiasta säädettiin 20. tammikuuta 1939,[7] mutta se ei tullut koskaan voimaan. Sen mukaan akatemiaan olisi kuulunut kuusi tasavallan presidentin valtioneuvoston esityksestä nimittämää akateemikkoa.[7] Toisen maailmansodan vuoksi lain voimaantuloa lykättiin useamman kerran, ja vuonna 1942 säädettiin, että sen piti tulla voimaan vuoden 1950 alussa.[8]

Rauhan palattua Leo Sario ryhtyi toimiin Suomen akatemian perustamiseksi.[9] Vuonna 1946 hallitus antoi eduskunnalle esityksen laiksi valtion apurahoista korkeimman hengenviljelyn edistämiseksi.[10] Tämän esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä Alpo Lumme ja suuri joukko muita kansanedustajia teki lakialoitteen, jonka mukaan samassa yhteydessä olisi perustettava Suomen Akatemia[11] pitkälti Sarion ehdottamassa muodossa.

Esikuvina Suomen akatemialle olivat ulkomaiset akatemiat kuten Neuvostoliiton tiedeakatemia ja erityisesti 1700-luvulta saakka toiminut Ranskan instituutti.[11] Aloite aiheutti eduskunnassa runsaasti kiistelyä. Varsinkin SKDL vastusti Akatemian perustamista, sillä puolueessa pelättiin akateemikoiksi nimitettävän ainoastaan vanhoja oikeistolaisia kulttuurin johtohahmoja, joita he pitivät Natsi-Saksan myötäilijöinä ja Neuvostoliiton vastustajina.[12] Silloinen opetusministeri Eino Kilpi taas piti monia muita sivistystoimen hankkeita silloisissa oloissa kiireellisempinä.[13] Eduskunta kuitenkin hyväksyi aloitteen ja laki vahvistettiin vuonna 1947.[14]

Tämän lain mukainen Suomen Akatemia, niin sanottu vanha akatemia aloitti toimintansa huhtikuussa 1948.[15] Siinä oli 12 akateemikon virkaa, joiden haltijoista neljän tuli edustaa luonnontieteitä, kolmen humanistisia tieteitä ja kolmen taiteita. Loput kaksi virkaa olivat alaltaan vaihtuvia.[15][16] Täysilukuinen akatemia oli kuitenkin vain vuosina 1955–1964; muulloin oli osa akateemikon viroista avoinna.[17] Akateemikot nimitti tasavallan presidentti akatemialautakunnan esityksestä, johon valitsivat edustajansa Helsingin yliopisto, Turun yliopisto, Åbo Akademi, Yhteiskunnallinen korkeakoulu ja eräät tiede- ja kulttuurijärjestöt. Akateemikkojen eroamisikä oli 70 vuotta.[15]

Akatemian esimiehinä toimivat A. I. Virtanen 1948–1963, Paavo Ravila 1963, Alvar Aalto 1963–1968 ja Georg Henrik von Wright vuodesta 1968.[18]

Akateemikkojen tehtävänä oli oman alansa kaikinpuolinen edistäminen, nuoremman tutkija- ja taiteilijapolven opastus ja ennen kaikkea oma luova työ.[15] Tarkoituksena oli erityisesti, että kaikkein etevimmät tieteilijät voisivat keskittyä tutkimustyöhön sen sijaan, että heidän olisi yliopiston professoreina toimiessaan käytettävä runsaasti aikaa ja voimia muun muassa luentoihin ja niiden valmisteluihin, kokeiden, pro gradu -tutkielmien ja väitöskirjojen tarkastamiseen sekä hallinnollisiin tehtäviin.[11] Yhteisönä akatemialla ei ollut lakisääteisiä tehtäviä, mutta se teki aloitteet muun muassa valtion tieteellisten toimikuntien, tieteen ministeriöneuvoston ja Atomienergianeuvoston perustamiseksi.[15]

Suomen Akatemian yhteydessä toimi vuosina 1949–1970 myös Kielitoimisto,[19] josta sittemmin tuli osa Kotimaisten kielten keskusta (Kotus).[20]

Presidentti Urho Kekkonen herätti valtioneuvoston istunnossa joulukuussa 1964 kysymyksen Suomen Akatemiaa koskevan lain kumoamisesta, jolloin sille myönnetyt varat olisi voitu myöntää tarkoituksenmukaisemmin tieteellisen tutkimuksen ja luovan työn edistämiseksi.[15] Kysymys Suomen Akatemian lakkauttamisesta oli tämän jälkeen vireillä useiden vuosien ajan, eikä siihen enää vuoden 1965 jälkeen nimitetty uusia akateemikkoja.[21] Vuoden 1970 alussa tuli voimaan uusi laki tieteellisen tutkimuksen järjestelystä.[21] Vuonna 1948 perustettu Suomen akatemia lakkautettiin, mutta silloiset akateemikot säilyttivät palkkaetunsa.[21] Samalla perustettiin opetusministeriön alainen, myös Suomen Akatemian nimellä tunnettu tieteen keskustoimikunta sekä joukko eri tieteenhaarojen toimikuntia.[21] Taidehallinto ei uuteen Suomen Akatemiaan enää kuulunut.[22]

Vuonna 1994 Tieteen keskustoimikunta muuttui Suomen Akatemian hallituksella, jota johtaa tasavallan presidentin nimittämä pääjohtaja. Akatemian toimikuntien määrä supistettiin neljään. Vuonna 2018 yhdistettiin biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta sekä terveyden tutkimuksen toimikunta. Uudeksi nimeksi tuli biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta.[1]

Tehtävät ja toiminta

muokkaa

Suomen Akatemian lakisääteisenä tehtävänä on edistää tieteellistä tutkimusta ja tutkimusedellytyksiä sekä niiden hyödyntämistä rahoittamalla niitä ja osallistumalla kansainväliseen yhteistyöhön; toimia asiantuntijana tiedepolitiikan kehittämisessä ja toimeenpanossa; sekä suorittaa muut asiantuntijatehtävät, joista säädetään valtioneuvoston asetuksella tai jotka opetus- ja kulttuuriministeriö sille antaa.[5]

Vuonna 2024 Akatemian visio oli tehdä "rohkeaa tiedettä Suomen ja maailman parhaaksi". Toiminta-ajatuksena oli avata uusia väyliä korkealaatuiseen, vastuulliseen ja vaikuttavaan tutkimukseen. Strategisena tavoitteena oli, että Suomen Akatemian toiminnan ansiosta syntyisi tieteellisiä läpimurtoja ja ratkaisuja yhteiskunnan hyväksi ja että Suomessa tehtävä tutkimus olisi useilla aloilla maailman kärkeä.[23]

Vuonna 2022 Suomen Akatemia rahoitti tutkimusta 468 miljoonalla eurolla. Akatemian tutkimusrahoituksella rahoitetaan vuosittain noin 3 000 henkilötyövuotta yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.[24]

Suomen Akatemian rahoitusta voivat hakea tutkimusryhmät, tutkimusorganisaatiot ja tutkijat. Tutkimusryhmille suunnattua rahoitusta ovat akatemiahankkeet, akatemiaohjelmat, huippuyksiköt, strategisen tutkimuksen rahoitus ja kansainväliset yhteishaut. Tutkimusorganisaatioille suunnatut haut ovat tutkimusinfrastruktuurihaut, yliopistojen profiloitumisrahoitus ja lippulaivaohjelmat. Tutkijalle suunnattuja rahoituksia ovat akatemiaprofessori-, akatemiatutkija- ja kliinisen tutkijan rahoitus sekä liikkuvuusapurahat. Kaikissa rahoitusmuodoissa rahoitus myönnetään taustaorganisaatiolle eli suorituspaikalle. Myönnetty rahoitus on määrärahaa, josta maksetaan hankkeen tutkijoiden palkat. Lisäksi iso osa rahoituksesta menee suorituspaikan yleiskustannuksiin kuten esimerkiksi tilavuokriin, laitteisiin, toimisto- ja viestintäpalveluihin. Yleiskustannuksen osuus vaihtelee suorituspaikoittain.[25]

Suomen Akatemian rahoitusta sai vuonna 2023 alle viidesosa sitä hakeneista.[26] Rahoitusta hakevan ryhmän johtajalta tai tutkijarahoituksen hakijalta edellytetään vähintään tohtorintutkintoa.[27]selvennä

Rahoituspäätökset tehdään toimikunnissa noudattaen senhetkisen strategian tavoitteita ja vuonna rahoituksessa 2024 painotettiin rahoitettavien hankkeiden yhteiskunnallista vaikutusta. Rahoituspäätösten valmistelussa saman alan tutkijoilta pyydetään arviointilausuntoja, joiden perusteella eri tieteenalojen hakukohtaiset arviointipaneelit asettavat hakemukset paremmuusjärjestykseen. Näistä toimikunnat valitsevat rahoitettavat hankkeet.[28]

Tasavallan presidentti myöntää Suomen Akatemian esityksestä tieteen akateemikon arvonimen ansioituneelle suomalaiselle tai ulkomaalaiselle tieteenharjoittajalle. Suomalaisia tieteen akateemikkoja voi olla yhtä aikaa 16, ulkomaisten määrää ei ole rajoitettu.[29]

Organisaatio

muokkaa
 
Suomen Akatemia sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.

Suomen Akatemian pääjohtaja on professori Paula Eerola.[30] Vuosina 2012-2022 pääjohtajana toimi Heikki Mannila.[31] Hänen edeltäjänsä oli Markku Mattila.

Suomen Akatemian toiminta perustuu hallituksen, kolmen tieteellisen toimikunnan, muiden tieteen asiantuntijoiden ja hallintoviraston yhteiseen työpanokseen. Muita elimiä ovat strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) ja tutkimusinfrastruktuurikomitea (TIKI). STN rahoittaa pitkäjännitteistä ja ohjelmamuotoista tutkimusta, joka tuottaa ratkaisuja merkittäviin suomalaisen yhteiskunnan haasteisiin. TIKI seuraa ja kehittää kansallista ja kansainvälistä tutkimusinfrastruktuuritoimintaa, päättää tutkimusinfrastruktuurihankkeiden valinnasta ja niiden rahoituksesta sekä vastata hankkeiden seurannasta. Akatemian hallintoa hoitaa ja kehittää hallintovirasto.

Hallitus

muokkaa

Akatemian ylin päättävä elin on valtioneuvoston kolmivuotiskaudeksi nimittämä hallitus, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi viidestä seitsemään jäsentä. Kaudella 2022–2024 hallituksen puheenjohtajana toimii Oulun yliopiston professori Johanna Myllyharju.[32] Hallitus vastaa Suomen Akatemian tiedepoliittisesta linjasta sekä tutkimusmäärärahojen jaosta tieteellisille toimikunnille.

Toimikunnat

muokkaa

Valtioneuvosto nimittää myös tieteellisten toimikuntien jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Toimikuntia on kolme: biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta sekä luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta.[33] Toimikunnat päättävät tutkimuksen rahoituksesta omilla toimialoillaan ja toimivat asiantuntijoina tiedepoliittisissa kysymyksissä.

Kritiikkiä

muokkaa

Suomen Akatemia on saanut osakseen kritiikkiä erityisesti sosiaalisessa mediassa monien mielestä turhan tieteen rahoittamisesta julkisin varoin. [34][35]

Lähteet

muokkaa
  1. Henkilöstötiedot Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
  2. Valtion talousarviomenot kirjanpitoyksiköittäin Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
  3. Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.6.2023.
  4. Suomen Akatemialle uusi englanninkielinen nimi 9.6.2023. Suomen Akatemia. Viitattu 29.6.2023.
  5. a b Laki Suomen Akatemiasta Finlex. Viitattu 9.1.2024.
  6. Mikä on Suomen Akatemia www.aka.fi. viitattu 9.1.2024.
  7. a b Tiainen, Jorma O. ym.: Vuosisatamme kronikka, s. 158–159. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X.
  8. Tiitta, Allan: Suomen Akatemian historia I: 1948-1969: Huippuyksilöitä ja Toimikuntia, s. 37. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisu n:o 763, 2004. ISBN 951-746-606-4.
  9. Lehto, Olli: Korkeat maailmat: Rolf Nevanlinnan elämä, s. 208. Otava, 2001. ISBN 951-1-17200-X.
  10. Suomen Akatemian historia I, s. 50–51.
  11. a b c ”Lakialoite n:o 42: Ehdotus laiksi Suomen akatemiasta ja valtion apurahoista korkeimman hengenviljelyn edistämiseksi”, Valtiopäivät 1946: Liitteet II. Valtioneuvoston kirjapaino, 1947.
  12. Suomen Akatemian historia, s. 52
  13. Suomen Akatemian historia, s. 55
  14. Valtiopäivät 1947, pöytäkirjat.
  15. a b c d e f ”Suomen Akatemia”, Uusi tietosanakirja, 19. osa (SPE–SUO), s. 420–421. Tietosanakirja Oy, 1965.
  16. Suomen Akatemian historia, s. 71.
  17. Suomen Akatemian historia, s. 678.
  18. Suomen Akatemian historia, s. 680.
  19. ”Suomen Akatemia”, Facta, 15. osa (SIS–SUO), s. 461–462. WSOY, 1985. ISBN 951-0-10236-9.
  20. Kielitoimisto Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.3.2015.
  21. a b c d ”Suomen Akatemia”, Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su), s. 3968. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  22. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: ”Suomen Akatemia”, Historian suursanakirja, s. 492. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  23. Strategia aka.fi. Viitattu 9.1.2024
  24. Mikä on Suomen Akatemia Suomen Akatemia. Viitattu 17.6.2023.
  25. Tutustu rahoitukseemme aka.fi. Viitattu 9.1.2024
  26. Hakemusten ja rahoituspaatosten tilastoja aka.fi. Viitattu 9.1.2024
  27. Uuden akatemiatutkijan tehtävän rahoituspäätösten perusteet on määriteltyaka.fi. 25.4.2022. Viitattu 9.1.2024
  28. Näin päätökset tehdään aka.fi. Viitattu 9.1.2024
  29. Tieteen akateemikot Viitattu 9.1.2024
  30. Suomen Akatemian pääjohtajaksi Paula Eerola 10.2.2022. Suomen Akatemia. Viitattu 17.6.2023.
  31. Sintonen, Kirsti: Heikki Mannilasta Akatemian pääjohtaja. Acatiimi, 2012, nro 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.6.2023.
  32. Hallitus Suomen Akatemia. Viitattu 17.6.2023.
  33. Toimikunnat Suomen Akatemia. Viitattu 17.6.2023.
  34. Somessa repesi väittely tutkimus­rahoituksesta, kun ”afro­eurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka” sai liki puoli miljoonaa euroa tutkimusrahaa Ilta-Sanomat. 3.9.2021. Viitattu 10.5.2022.
  35. Näkökulma: Tiedekeskustelu leimahti - nuo aivottomat tollot Iltalehti. 7.9.2021. Viitattu 10.5.2022.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Tiitta, Allan: Suomen Akatemian historia I: 1948–1969: Huippuyksilöitä ja Toimikuntia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisu n:o 763, 2004. ISBN 951-746-606-4.
  • Pohls, Marita: Suomen Akatemian historia II, 1970–1988: Yhteiskunta ja tutkimus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005
  • Heikkilä, Hannu: Suomen Akatemian historia III, 1989–2003: Kilpailu ja yhteistyö. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007

Aiheesta muualla

muokkaa