Kilroy sen teki
Kilroy sen teki on Ilmari Unhon ohjaama vuonna 1948 valmistunut suomalainen romanttinen komedia. Pääosia näyttelevät Lea Joutseno ja Joel Rinne. Elokuva perustuu Hilja Valtosen samannimiseen romaaniin vuodelta 1947. Elokuva jäi Joutsenon viimeiseksi valkokangastyöksi.
Kilroy sen teki | |
---|---|
![]() |
|
Ohjaaja | Ilmari Unho |
Käsikirjoittaja |
Lea Joutseno Ilmari Unho |
Perustuu | Hilja Valtosen romaaniin Kilroy sen teki (1947) |
Tuottaja | Risto Orko |
Säveltäjä | George de Godzinsky |
Kuvaaja | Uno Pihlström |
Leikkaaja | Yrjö Haapanen |
Lavastaja |
Erkki Siitonen Ville Hänninen |
Pääosat |
Lea Joutseno Joel Rinne Ritva Arvelo Kullervo Kalske |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
Ensi-ilta | 1948 |
Kesto | 90 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet |
TuotantoMuokkaa
Kilroy sen teki oli seitsemäs Hilja Valtosen romaaneihin perustuva elokuva. Elokuvan nimi juontuu alkuperältään tuntemattomasta amerikkalaisesta sanonnasta Kilroy was here (Kilroy kävi täällä), jolla viitataan tuntemattomaan tekijään. Suomeen sanonta levisi todennäköisesti sarjakuvien kautta. Käsikirjoituksen tekivät ohjaaja Unho sekä naispääosan esittäjä Joutseno.[1]
Kirjassa tapahtuma-ajankohta on kesä, elokuvassa talvi. Elokuvan teko aloitettiin marraskuussa 1947 ja ensi-ilta oli seuraavassa maaliskuussa. Lea Joutseno teki tässä viimeisen elokuvaroolinsa, minkä jälkeen hän jatkoi kielenkääntäjän työtään.[1]
ArviotMuokkaa
Aikalaisarvioissa elokuva ja ohjaus saivat kahdenlaista kritiikkiä. Filmin ansioiksi luonnehdittiin ”pirteä vauhdikkuus ja nasevat repliikit”. Toisen arvostelijan mukaan ”hiljavaltosmainen” komedia sisältää iloisia, ylimielisiä rasavillityttöjä, piippua polttavia nuoria agronomeja, mielisteleviä kaupunkilaisnuorukaisia ja suulaita kotiapulaisia. Juonta sen sijaan kuvailtiin yleensä teennäiseksi ja mitättömäksi, mutta kiitosta toi tyylikkään komediallisen sävyn säilyminen. Myös naispäähenkilöiden muotipiireissä liikkuvaa pukeutumista arvosteltiin. Yleensä näyttelijöiden katsottiin suoriutuneen hyvin rooleissaan,[2] joskin Lea Joutsenoa ja Joel Rinnettä pidettiin lapsekkaaseen ilonpitoon liian vanhoina. Helsingin Sanomissa todettiin, että ilman Lea Joutsenoa koko Kilroy-tarina olisi tuskin elänyt ensinkään.[3]
Myöhemmin eräs televisioajan kriitikko on pitänyt elokuvaa paperinohuena komediana, joka koostuu sattumanvaraisista väärinkäsityksistä.[4]
JuoniMuokkaa
Nuori muotisuunnittelija Ulla Järvinen (Joutseno) palaa työmatkalta Ruotsista pettyäkseen, koska ompelimon johtaja on sillä aikaa kihlannut hänen poikaystävänsä (Kullervo Kalske). Ulla saa sähkösanoman, jonka mukaan hänen tätinsä on kuollut ja hän on perinyt ison kartanon. Hän matkaa talvella kartanoon, jonka täti on kuitenkin myynyt jo vuosia sitten. Vähitellen selviää, ettei tämä olekaan kuollut. Tädin perintöä kärkkyy silti yksi ja toinen, muun muassa entinen poikaystävä. Ullaa auttaa hänen kämppäkaverinsa Leila (Ritva Arvelo). Jo alussa Joel Rinteen esittämä agronomi Yrjö Haara tulee juoneen mukaan romanttisena sankarina. Lopussa useimpien väärinkäsitysten selvittyä Ulla lähtee takaisin kohti Helsinkiä, mutta Haara pysäyttää junan.
NäyttelijätMuokkaa
Lea Joutseno | … | Ulla Järvinen |
Joel Rinne | … | agronomi Yrjö Haara |
Ritva Arvelo | … | Leila Kesänen |
Sylva Rossi | … | Mirri |
Emma Väänänen | … | ompelimon johtajatar |
Laila Rihte | … | Siiri |
Eine Laine | … | emännöitsijä |
Sirkka Sipilä | … | Inkeri |
Kerttu Salmi | … | Aili, Ruushovin kotihengetär |
Emmi Jurkka | … | keskusneiti Kemppiskä |
Salli Karuna | … | Martta-täti |
Kullervo Kalske | … | Lasse Sivatti |
Aku Korhonen | … | Oiva Kettunen |
Lasse Pöysti | … | Pete, sähkösanomapoika |
Arvi Tuomi | … | lähetystöneuvos |
Eino Räisänen | … | asemamies |
Oke Tuuri | … | Jaska-renki |
Reino Valkama | … | Vilho Markku |
Joel Asikainen | … | renki |
Pirkko Karppi | … | ompelijatar |
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Kilroy sen teki Elonetissä Taustaa, viitattu 26.2.2014
- ↑ Kilroy sen teki Elonetissä Lehdistöarviot, viitattu 11.2.2022
- ↑ Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla – filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta, s. 256. Majakka, 2008.
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 17/2012 sivu 29