Lulu Paasipuro
Lyyli Kyllikki Lehtiniemi-Sulasalmi, taiteilijanimi Lulu Paasipuro (12. lokakuuta 1906 Helsinki – 12. joulukuuta 1969 Lahti) oli suomalainen iskelmälaulaja ja teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Hän oli erityisen suosittu jatkosodan vuosina. [1]
Paasipuro näytteli 1920- ja 1930-luvuilla Elannon Näyttämöllä. Hän esiintyi ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana nimellä Lulu Lehtiniemi marraskuussa 1922 ensi-iltansa saaneessa näytelmässä Eläviä kuvia. Sotavuosina hän esiintyi rintamateattereissa muun muassa Äänislinnan Teatterissa ja asemiesilloissa. Hän esiintyi myös Aunuksen Radiossa ja hänet tunnettiin Äänislinnan satakielenä.
Sodan jälkeen Lulu Paasipuro esiintyi Iloinen Teatteri -nimisessä Reino Palmrothin perustamassa revyyteatterissa. Palmrothin kirjoittamissa näytelmäteksteissä tehtiin pilaa aikakauden ilmiöille. Niinpä sisäministeriö kielsi 15. toukokuuta 1946 teatterin esitykset poliittisesti vääräoppisina. [2] Toiminta jatkui epäpoliittisemmin revyyteatteri Punaisessa Myllyssä, johon Paasipuro kuului vuosina 1945–1953. Hän kiersi esiintymässä myös kansanedustaja Janne Hakulisen johtaman Työväen ohjelmapalvelun taiteilijana yhdessä muun muassa Reino Helismaan kanssa. [1]
Elokuvanäyttelijänä Paasipuro oli elokuvissa Pimeänpirtin hävitys (1947), Pikajuna pohjoiseen (1947), Kilroy sen teki (1948), Hilja – maitotyttö (1953) ja Asessorin naishuolet (1958). Hän esiintyi myös lyhytelokuvassa Juhannusyö Kuusamossa (1948).[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c EloNet : Lulu Paasipuro
- ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 183–184. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
Aiheesta muualla muokkaa
- Työväen ohjelmapalvelun taiteilijat esiintyvät Kuusamossa juhannuksena 1948. Elokuvassa (05:35) Reino Helismaa ja Lulu Paasipuro laulavat. Maininki Wilska lausuu humoreskeja. Tilaisuudessa valitaan myös Miss Rukatunturi. Ylen Elävä arkisto.