Pirkko Karppi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pirkko Kyllikki Karppi (3. syyskuuta 1926 Helsinki – 22. toukokuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja lastenkirjailija. Hän esitti valkokankaalla usein piikaa tai palvelijaa, muun muassa Liinaa Siltalan pehtoorissa (1953) ja Salli-sisäkköä Niskavuoren naisissa (1958). Karppi näytteli elokuvissa parisenkymmentä sivuosaa vuosina 1945–1968.
| Pirkko Karppi | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Pirkko Kyllikki Karppi |
| Syntynyt | 3. syyskuuta 1926 Helsinki |
| Kuollut | 22. toukokuuta 1975 (48 vuotta) Helsinki |
| Ammatti |
näyttelijä kirjailija |
| Puoliso | Pentti Oskari Salonen (1948–1953†) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1945–1975 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Karppi esiintyi teatterissa sekä elokuvissa, molemmissa yhtäjaksoisesti kuolemaansa saakka, ja työskenteli Lastenteatterissa maskeeraajana ja ohjaajana. Käytyään Suomen teatterikoulun hän oli kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin vuosina 1945–1948. Avioiduttuaan Karppi muutti Jyväskylään ja toimi lausunnanopettajana. Aviomiehen tapaturmaisen kuoleman jälkeen hän palasi kahden lapsensa kanssa Helsinkiin. 1950-luvun puolivälissä Karppi työskenteli Suomen Työväenteatterissa. Hän palasi Kansallisteatteriin vuonna 1963, ja näytteli siellä vuoteen 1969 asti. Merkittäviä näyttämörooleja olivat muun muassa Anne Frank ja Tirlittan.
Karppi toimi myös suomentajana ja kirjoitti useita satukirjoja, -kuunnelmia ja -näytelmiä. Hänen kynästään ovat lähtöisin muun muassa satunäytelmät Isä-Peikko ja Simpukka-ukko (1952), Taikamyssyt (1961) ja Pieni jättiläinen (1977).
Valkokankaalla Karppi nähtiin usein palvelijan, keittäjän tai piian rooleissa. Hänen merkittävimpiä osiaan olivat Siltalan pehtoorin ja Niskavuoren naisten lisäksi mm. kotiapulainen Elli elokuvassa Minäkö isä! (1954) ja Vadenblickien palvelija elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Viimeiseksi elokuvarooliksi jäi vuoden 1968 Punahilkka -elokuvan keittäjä.
1960-luvulta alkaen Karppi näytteli myös televisiossa, muun muassa sarjoissa Pekka Lipposen seikkailut (1964) ja Potilas X (1972).
Pirkko Karpin aviopuoliso oli ratsumestari Pentti Oskari Salonen. Karppi kuoli lyhyen sairauden jälkeen 48-vuotiaana.
Filmografia muokkaa
- Tähtireportterit tulevat (1945)
- Suopursu kukkii (1947)
- Kilroy sen teki (1948)
- Ruusu ja kulkuri (1948)
- Siltalan pehtoori (1953)
- Alaston malli karkuteillä (1953)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Laivan kannella (1954)
- Minäkö isä! (1954)
- Tähtisilmä (1955)
- Säkkijärven polkka (1955)
- Minä ja mieheni morsian (1955)
- Isän vanha ja uusi (1955)
- Lain mukaan (1956)
- Silja – nuorena nukkunut (1956)
- Muuan sulhasmies (1956)
- Rakas varkaani (1957)
- Niskavuoren naiset (1958)
- Lasisydän (1959) ... toimittaja
- Ihana seikkailu (1962)
- Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962)
- Punahilkka (1968)
- Solveigin laulu (1974)
Kirjallista tuotantoa muokkaa
- Kaksi tyhmää hiirtä; kuv. Lauri Manninen. WSOY 1955
- Pieni enkeli Piikkopaita; kuv. Martti Mykkänen. WSOY 1956
- Satu Sebastian-vuohesta; samannimisen kansansadun mukaan sovittanut Pirkko Karppi. Kouluradion kuulokuvia, Yleisradio 1958
- Jättiläinen ja paimenpilli; kuv. Maarit Ylinen. WSOY 1959
- Minä olen Make. Otava 1965
Lähteet muokkaa
- Pirkko Karppi Elonetissä.