Professori Masa
Professori Masa on vuonna 1949 valmistunut kepeän yhteiskunnallinen komediaelokuva.[1] Sen on ohjannut Matti Kassila, jolle elokuva oli hänen toinen ohjaustyö.[2]
| Professori Masa | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Matti Kassila |
| Käsikirjoittaja |
Arijoutsi Topias |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Nisse Rinkama |
| Kuvaaja | Osmo Harkimo |
| Leikkaaja | Armas Vallasvuo |
| Lavastaja | Aarre Koivisto |
| Pääosat |
Tauno Palo Ansa Ikonen Leo Riuttu Lasse Pöysti |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 23. joulukuuta 1949 |
| Kesto | 82 min |
| Alkuperäiskieli | Suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni muokkaa
Työmarkkinapolitiikasta näkemyksiä esittänyt professori Mathias Kaarivaara (Tauno Palo) liikuskelee satama-alueella satamatyöntekijäksi tekeytyen voidakseen perehtyä työoloihin.[1]
Professori tempaistaan mukaan ahtaustöihin. Hän ei saa sanotuksi, ettei ole töitä vailla, joten hän viettää yönsä purkamassa laivan rahtia muiden satamajätkien kanssa. Työtoveri kiinnittää huomionsa satamajätkäksi harvinaisen sivistyneeseen professoriin, joka on ilmoittanut nimekseen Masa Vaara. Työpaikalla virinneen lakkoliikehdinnän aikana ”Masa” pitää voimakkaan palopuheen ja joutuu kaikkien huomion keskipisteeksi. Huomattuaan tilanteen muuttuneen kiusalliseksi ”Masa” katoaa satamatyöläisten näkyvistä. Samaan aikaan professoria esitetään ministeriksi maan hallitukseen, ja hänelle ilmaantuu myös vastaehdokas: Masa Vaara, jona hän itse on esiintynyt.
Näyttelijät muokkaa
| Tauno Palo | … | professori Mathias Kaarivaara |
| Tauno Palo | … | työmies Matti Vaara |
| Ansa Ikonen | … | toimittaja Esteri Tervola |
| Leo Riuttu | … | Väiski |
| Eija Inkeri | … | Kyllikki Kaarivaara |
| Lasse Pöysti | … | maisteri Pentti Simola |
| Siiri Angerkoski | … | Elisabeth, sisäkkö |
| Unto Salminen | … | Nordgren, ent. sanomalehtimies |
| Tarmo Manni | … | lakonkiihottaja Eemeli |
| Joel Asikainen | … | ylikonstaapeli |
| Mauri Jaakkola | … | ylioppilas Niilola |
| Aarne Laine | … | Alvar, lääkäri |
| Rafael Pihlaja | … | työministeri |
| Urho Lahti | … | satamatyöläinen |
| Matti Aulos | … | konservatiivinen johtaja |
| Veikko Linna | … | Kaarnan tuttava, konservatiivi |
| Kalle Viherpuu | … | muurari Sössönen |
| Artturi Laakso | … | mies lakkokokouksessa |
| Matti Lehtelä | … | työnjohtaja |
| Toivo Lahti | … | toimitussihteeri |
| Hannes Veivo | … | kiveäjä |
| Sirkka Sipilä | … | nainen luennolla |
| Oiva Sala | … | Lopponen |
| Pentti Forsman | … | juoksupoika |
| Otto Noro | … | satamatyöntekijä |
| Harri Sinijärvi | … | Pedelli |
| Leo Meller | … | uutistenlukija |
| Heimo Lepistö | … | työmies kadulla |
| Aino Lehtimäki | … |
Arviot muokkaa
Aikalaisarvioissa pantiin kiittäen merkille paitsi elokuvan aihe, myös Kassilan pitkä harppaus esikoiselokuvan Isäntä soittaa hanuria ”puskateatteriaiheesta reilusti arkipäiväiseen ja aitoon ympäristöön” (Raoul af Hällström, Uusi Suomi). Moni kuitenkin piti aiheen käsittelyä liian varovaisena, ja erityisen voimakkaasti siihen otti kantaa vasemmistolaisen Vapaan Sanan U. G. Seppänen, jonka mukaan porvarilliselta filmituotannolta on turha odottaa edistyksellistä yhteiskunnallista kannanottoa, sillä joutuessaan asettamaan kysymyksen se tietenkin asettuu kannattamaan olevia oloja.[3]
Elokuvaa tarttuu aikakaudelle poikkeuksellisen rohkeasti poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Se asettuu kuitenkin työnantajan tueksi, ja sen opetus on, ettei työntekijöiden pidä käyttää lakko-oikeuttaan.[2]
Esitykset muokkaa
Elokuvan ensi-ilta oli 23. joulukuuta 1949 Tampereella Kinossa. Televisiossa sitä on esitetty muutaman vuoden välein.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 30.11.2010, s. D 5.
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Eokuvat. Helsingin Sanomat 30.5.2012, s. D 9.
- ↑ Professori Masa Elonet. . Lehdistöarvio. Viitattu 8.1.2014.
- ↑ Professori Masa Elonet. . Esitykset. Viitattu 30.5.2012.