Orvo Saarikivi
Orvo Kullervo Saarikivi (vuoteen 1905 Gröhn; 22. huhtikuuta 1905 Sortavala – 25. elokuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen elokuvaohjaaja.[1] Parhaimmillaan Saarikivi oli komediaohjaajana.[2]
| Orvo Saarikivi | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. huhtikuuta 1905 Sortavala |
| Kuollut | 25. elokuuta 1970 (65 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ura muokkaa
Saarikivi tähtäsi teatteriuralle ja opiskeli Helsingin Konservatorion oopperaluokalla ja kävi myös keskikoulun. Hän aloitti uransa järjestäjä-näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1932, toimi Suomi-Filmissä järjestäjänä 1935 ja oli Suomi-Filmin ohjaajana 1937–40 sekä SF:ssä 1940–1946, minkä jälkeen hän toimi Suomi-Filmin lyhytelokuvaosaston johtajana aina kuolemaansa asti.[1] Pitkien näytelmäelokuvien ohjaamista hän pääsi kokeilemaan Maria Jotunin Miehen kylkiluun toisena ohjaajana vuonna 1936. Vuonna 1941 hän siirtyi kilpailevan yhtiön Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi. Kaikkiaan hän ohjasi 19 pitkää näytelmäelokuvaa.[3] Saarikiven kahdestoista ja viimeinen ohjaus SF:lle oli Särkelä itte. Hän sanoi kyllästyneensä kuuntelemaan puhetta rahasta, kun olisi pitänyt puhua taiteesta. Vuonna 1947 Saarikivi siirtyi takaisin Suomi-Filmiin ja hän teki sinne yhden pitkän ohjauksen, Hormoonit valloillaan (1948) ja muuten myi "tilaustöitä metreittäin kiinteään hintaan".[4] Hänen johdollaan lyhytelokuvaosastolla valmistui 1946–1969 parisen tuhatta elokuvaa.
Tunnetuimpia Saarikiven ohjauksia ovat neljä Suomisen perhe -elokuvaa eli ns. Suomisen Olli -sarja sekä elokuvat Anu ja Mikko, Anna Liisa ja Särkelä itte. Orvo Saarikiven kasvattipoika Martti näytteli Suomisen Olli -elokuvissa ja toimi myöhemmin niin ikään elokuvaohjaajana.
Perhe muokkaa
Saarikiven vanhemmat olivat kansanedustajat Santeri Saarikivi ja Lyydi Saarikivi (o.s. Pennanen) ja puoliso vuodesta 1936 näyttelijä Aino Lohikoski.[1] Taidehistorioitsija ja Ateneumin taidemuseon johtaja Sakari Saarikivi ja insinööri Paavo Saarikivi olivat hänen veljiään.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Uusitalo, Kari: ”Saarikivi, Orvo (1905–1970)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 501–502. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Laelma, Jyrki: Anna-Liisa. Iltalehti 2008. Viitattu 6.5.2014
- ↑ a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria 5: Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 236. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
- ↑ Orvo Saarikivi Elonet. . Taustaa. Viitattu 6.5.2014