Avaa päävalikko

Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)

elokuva
Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1958 elokuvaa. Katso muita merkityksiä täsmennyssivulta.

Niskavuoren naiset on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1958. Se on väriversio kaksikymmentä vuotta aiemmin valmistuneesta saman nimisestä elokuvasta (Niskavuoren naiset). Molemmat Hella Wuolijoen saman nimiseen näytelmään perustuvat elokuvat ohjasi Valentin Vaala. Sovcolor-menetelmällä kuvattu elokuva sisältää runsaasti punaista ja vihreää, restauroimattomana sen värit ovat pahoin haalistuneet. Monet näyttelijälegendat nähdään Niskavuoren naisten toisessa filmatisoinnissa ensimmäisen ja ainoan kerran väreissä. Niskavuoren naisten väriversiota on esitetty televisiossa harvemmin kuin Niskavuori-sarjan mustavalkofilmatisointeja. Televisiossa se esitettiin ensi kerran syyskuussa 1967. Emma Väänänen sai Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasta Loviisana 18. marraskuuta 1958.

Niskavuoren naiset
Aarne (Viljos) ja Ilona (Sopanen).
Aarne (Viljos) ja Ilona (Sopanen).
Ohjaaja Valentin Vaala
Käsikirjoittaja Usko Kemppi
Valentin Vaala
Perustuu Hella Wuolijoen näytelmään Niskavuoren naiset.
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Eino Heino
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Oiva Hovi
Pääosat Teija Sopanen
Erkki Viljos
Hilkka Helinä
Emma Väänänen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi
Ensi-ilta 19. syyskuuta 1958
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Hilkka Helinä tulkitsee Martan roolin.

Suomi-Filmi on julkaissut Niskavuoren naiset myös DVD:nä.[1]

NäyttelijätMuokkaa

PääosatMuokkaa

 Emma Väänänen  … Loviisa Niskavuori  
 Erkki Viljos  … Aarne Niskavuori  
 Hilkka Helinä  … Martta Niskavuori  
 Teija Sopanen  … Ilona Ahlgren  

SivuosatMuokkaa

 Leni Katajakoski  … Anna-Liisa Niskavuori  
 Pirkko Karppi  … Salli  
 Heikki Savolainen  … Simolan isäntä  
 Pia Hattara  … Sandra Marjanen  
 Elvi Saarnio  … Serafiina Lundelin  
 Oiva Luhtala  … Vainio, koulun rehtori  
 Paavo Jännes  … rovasti  
 Kaija Suonio  … ruustinna  
 Jalmari Parikka  … Nikkilän isäntä  
 Ester Lindgren  … Nikkilän emäntä  
 Kaarlo Halttunen  … tohtori Varelius  
 Pentti Viljanen  … apteekkari  
 Armas Jokio  … pehtori  
 Inari Koponen  … Penttilän emäntä  

JuoniMuokkaa

Juoni noudattaa hyvin tarkkaan vuoden 1938 elokuvaa, tapahtumat tosin on siirretty 1950-luvulle. Hämäläiskylään saapuu uusi opettajatar Ilona Ahlgren. Hänen ja Niskavuoren Aarnen välille roihahtaa rakkaus. Pienessä kyläyhteisössä suhde ei kauaa pysy salassa. Huhumyllyä pyörittää ensi sijaisesti kylän puhelinkeskuksen hoitaja Sandra, joka pitää Aarnen puolison Martan ajan tasalla. Niskavuoren matriarkka Loviisa on jyrkästi Aarnen ja Ilonan suhdetta vastaan. Tilannetta ruoditaan lopulta koko kylän voimin ja Aarne joutuu jättämään kotitilansa ja -kylänsä nuoren ja kauniin Ilonan tähden. Martan elämä järkkyy, mutta yksittäisten ihmiskohtaloiden yläpuolelle nousee Niskavuoren mahtitilan menestys sekä suvun maine ja kunnia.

Kuvausajat ja -paikatMuokkaa

Niskavuoren naisia kuvattiin 11. syyskuuta 1957 – 26. lokakuuta 1957 ja edelleen kevättalvella 1958. Kuvauspaikkoja olivat Orimattilan kirkonkylä, Keimola Helsingin maalaiskunnassa sekä Humallahti ja Herttoniemi Helsingissä.

ArviotMuokkaa

Aikalaiskritiikki piti väriversiota Niskavuoren naisista turhana toistona Vaalalta, mutta toisaalta uudempi versio on nähty jopa paremmin aiheensa ytimeen osuvana teoksena. Elokuva sijoitettiin valmistumisvuoden aikaiseen nykyhetkeen 1950-luvulle, mitä on pidetty eräänä sen heikkouksista. Kalevan kriitikko kehui Niskavuoren naisia: "Siinä on käytetty myös ilahduttavassa määrässä hyväksi filmin omia keinoja, jopa niin, ettei sen yhteydessä voida sanottavasti puhua filmatusta teatterista, vaan tosiaan elokuvasta." Elokuva-Aitan Valma Kivitie puolestaan ylisti Väänäsen Loviisa-tulkintaa. Markku Varjola arvioi 1970-luvun lopulla: " --- tämä on Vaalan parhaita elokuvia, tekstin läpikotaiseen analyysiin perustuva kristallinkirkas tulkinta, jossa ohjaaja on kyennyt lähes täydellisesti alistamaan välineensä sisäisen vision palvelukseen."[2]

Erään 2010-luvun televisioesityksen yhteydessä julkaistussa arviossa muuan kriitikko piti teosta "hyvähenkisenä päivityksenä".[3]

HuomioitaMuokkaa

Niskavuoret naisten yleisömenestys kohosi selvästi ensi-iltavuoden keskiarvon yläpuolelle. Jalmari Parikka sai sädehoitoa elokuvan kuvausten aikana ja kuoli kevään 1959 kynnyksellä. Pehtoorin näyttelijä vaihtuu kesken elokuvan Armas Jokiosta Arttu Suuntalaksi. Emma Väänänen mainitsi Loviisan mielenkiintoisimmaksi valkokangastehtäväkseen.[4]

Televisioensi-iltansa Niskavuoren naiset sai 4. syyskuuta 1967. Tuolloin se keräsi vastaanottimien ääreen noin puolitoista miljoonaa katsojaa. Kolmannella televisioesityskerralla tammikuussa 1981 katsojia oli noin 2,1 miljoonaa.[5]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Elonet, Tekijätiedot
  2. Suomen kansallisfilmografia 6, sivut 227 ja 228
  3. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 9/2012 sivu 12
  4. Suomen kansallisfilmografia 6, sivu 229
  5. Esitystiedot, Elonet.fi

Aiheesta muuallaMuokkaa