Mommilan veriteot 1917

Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa, historiallinen tapahtuma löytyy omassa artikkelissa Mommilan veriteot.

Mommilan veriteot 1917 on vuonna 1973 ensi-iltansa saanut, tositapahtumiin perustuva elokuva aikansa Suomen rikkaimman miehen Alfred Kordelinin murhasta. Elokuvan on ohjannut paremmin teatteriohjaajana tunnettu Jotaarkka Pennanen ja tuottanut Jörn Donner. Käsikirjoitus tilattiin kirjailija Paavo Haavikolta ja varatuomari Jukka Kemppiseltä. Varsinainen elokuvakäsikirjoitus syntyi kuitenkin ohjaajan, kuvaaja Heikki Katajiston ja apulaisohjaaja Pekka Lehdon yhteistyönä. Kemppisen ja Haaviston versio julkaistiin myöhemmin kirjana. Kordelinia elokuvassa näytteli tamperelainen näyttelijä Reino Kalliolahti, joka esitti siinä ainoan pääroolinsa valkokankaalla.

Mommilan veriteot 1917
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Jotaarkka Pennanen
Käsikirjoittaja Jotaarkka Pennanen
Heikki Katajisto
Pekka Lehto
Tuottaja Jörn Donner
Säveltäjä Otto Donner
Kuvaaja Heikki Katajisto
Leikkaaja Jörn Donner
Pääosat Reino Kalliolahti
Hannu Kahakorpi
Mikko Majanlahti
Eero Kosteikko
Eila Arjoma
Marja-Sisko Aimonen
Harri Tirkkonen
Tauno Lehtihalmes
Jyrki Kovaleff
Tapio Aarre-Ahtio
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Jörn Donner Productions Oy
Ensi-ilta 5. lokakuuta 1973
Kesto 76 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
venäjä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Juoni muokkaa

 
Erkki Ruuhisen elokuvalle laatima logo

Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin on viettämässä 49-vuotissyntymäpäiväänsä omistamassaan Mommilan kartanossa Hausjärvellä 6. marraskuuta 1917. Vieraana on muiden muassa hänen asianajajansa Risto Ryti, tuleva Suomen tasavallan presidentti. Kesken syntymäpäivien saadaan tieto, että joukko venäläisiä matruuseja on matkalla kohti Mommilaa. Kordelin soittaa Lahteen, josta pyytää apuun suojeluskuntalaisia. Muutama mies saapuukin illalla. He ilmoittavat, että loput suojeluskuntalaisista ovat tulossa seuraavana päivänä. 7. marraskuuta kartanon pihaan ilmestyy suuri joukko matruuseja. Suojeluskuntalaiset piilottavat aseensa ja tekeytyvät Kordelinin vieraiksi matruusien astuessa sisään. Matruuseihin on liittynyt myös suutari Johan Skott, jonka ”herraviha” kohdistuu pääasiassa Kordeliniin. Kordelin yrittää puolustautua sanomalla olevansa köyhien ystävä: ”Minä en ole ikinä varastanut kansalta. Sen minkä olen ottanut, olen ottanut rikkailta.” Kordelinia ei kuitenkaan kuunnella, vaan häntä ja muita miespuolisia vieraita lähdetään kuljettamaan kohti Lahden rautatieasemaa. Matkalla suojeluskunnan joukot kuitenkin yllättävät saattueen. Matruusi ampuu Kordelinin ja isännöitsijä Paul Petterssonin vaunuihinsa. Skott kuolee suojeluskuntalaisten ampumana taistelussa. Muut vieraat pääsevät karkuun. He palaavat yksitellen Mommilan kartanoon, jota kartanon työväestö pitää vallassaan.

Elokuvan tyyli on hyvin teatterimainen, mikä johtuu ehkä eniten ohjaajan teatteritaustasta. Staattisuus ja runsaat dialogijaksot luovat elokuvaan kuitenkin realistista, dokumentaarista tunnelmaa. Elokuva antaa hyvin reportaasimaisen katsauksen Alfred Kordelinin viimeisiin päiviin.

Erimielisyydet muokkaa

Elokuvan tekovaiheessa ohjaaja Pennanen ja tuottaja Donner joutuivat kiistaan erilaisten näkemystensä vuoksi. Donner ratkaisi ongelmat tuottajan auktoriteetilla, ja leikkasi lopullisen elokuvan haluamallaan tavalla. Tämän lisäksi hän lisäsi elokuvan alkuun muutaman minuutin esittelyn Alfred Kordelinista ihmisenä.

Näyttelijät muokkaa

  Reino Kalliolahti    Alfred Kordelin  
  Hannu Kahakorpi    Risto Ryti  
  Eero Kosteikko    Hjalmar Allén  
  Mikko Majanlahti    Johan Skott  
  Tapio Aarre-Ahtio    Ismailoff  
  Matias Ikävalko    Kalle Lindholm  
  Jyrki Kovaleff    Eino Valtonen  
  Tauno Lehtihalmes    Theodor Mansner  
  Oiva Lohtander    Edvard Johansson  
  Leevi Rantalaiho    Paul Pettersson, ajuri  
  Harri Tirkkonen    Forssell  
  Virpi Uimonen    Liisa, piika  
  Eila Arjoma    Gerda Ryti  
  Marja-Sisko Aimonen    Mimmi, Kordelinin sisar  

Kuvausryhmä muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Suomen kansallisfilmografia