Gerda Ryti
Gerda Paula Ryti (o.s. Serlachius, 11. lokakuuta 1886 Viipuri – 8. syyskuuta 1984 Helsinki) oli Suomen tasavallan presidenttinä 1940–1944 toimineen Risto Rytin puoliso.
| Gerda Ryti | |
|---|---|
.jpg) Syytetyn puoliso. Gerda Ryti poistuu Säätytalolta sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä 16. marraskuuta 1945. |
|
| Suomen tasavallan presidentin puoliso | |
|
19.12.1940–1.8.1944
|
|
| Edeltäjä | Kaisa Kallio |
| Seuraaja | Alli Paasikivi |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1886 Viipuri |
| Kuollut | 8. syyskuuta 1984 (97 vuotta) Helsinki |
| Puoliso | Risto Ryti |
Elämäkerta muokkaa
Gerda Serlachiuksen vanhemmat olivat oikeusosaston senaattori ja korkeimman oikeuden jäsen Julian Serlachius ja Paula Emilia Söderhjelm. Hän kuului isänsä puolelta Serlachiuksen sukuun ja äitinsä puolelta Söderhjelmin alkujaan ruotsalaiseen aatelissukuun. Äidinäidin suku von Bienenstamm oli baltiansaksalaista aatelia.[1]
Gerda kävi ruotsinkielisen tyttökoulun ja lähti vuonna 1907 Dresdeniin Saksaan täydentämään piano-opintojaan, minkä ohella hän opiskeli saksaa, taidehistoriaa ja kirjallisuutta Dresdenin yliopistossa. Vuosina 1911 ja 1913 hän opiskeli englantia Lontoossa. Hänellä olikin myöhemmin monipuolinen kielitaito. Kun hänen veljensä Eric J. Serlachius vuonna 1914 perusti lakitoimiston yhdessä Risto Rytin kanssa, Gerda palkattiin sinne konttoristiksi. Hän rakastui pian veljensä yhtiökumppaniin, ja heidät vihittiin tammikuussa 1916. Samana vuonna Gerda lopetti konttoristin työt. Ryteille syntyi kolme lasta: Karl Johan Henrik (1916–2002), Niilo Erik (1919–1997) ja Eva Paula Margareta (Saxén) (1922–2009). Molemmista pojista tuli professoreita.[1]
Ryti tunnettiin vastuuntuntoisena ensimmäisenä naisena, joka raskaina sotavuosina tuki aviomiestään ja koko Suomea. Hän oli myös tunnettu uskonnollisesta ja hiljaisesta luonteestaan. Sota-aikana hän piti useita kansalaisille osoitettuja radiopuheita, joista tunnetuin lienee Kannaksen ratkaisutaisteluiden aikana 16. heinäkuuta 1944 puolen päivän aikaan esitetty vetoomus koko kansalle yhtyä rukoukseen isänmaan puolesta.[1] Radiopuhetta edeltäneestä kellonsoitosta juontaa edelleen jatkuva tapa, jossa Yleisradio soittaa päivittäin radiossa kello 12 Turun tuomiokirkon kellonsoittoa.[2]
Sylvi Kekkosen kuoltua vuonna 1974 Rytistä tuli ainoa elossa ollut tasavallan presidentin puoliso vuoteen 1982 asti. Hän kuoli vuonna 1984 lähes 98-vuotiaana oltuaan leskenä 28 vuotta.
Gerda Rytistä ei sodan jälkeen poliittisista syistä teetetty virallista presidentin puolison muotokuvaa. Ryti teetti kuitenkin itsestään Linnea Juuselan maalaaman muotokuvan, joka lahjoitettiin tasavallan presidentin kanslialle Rytin kuoltua.[3]
Gerda Ryti oli sattumalta paikalla todistamassa kahta merkittävää suomalaista murhatapausta: Suomen rikkaimpana miehenä tunnetun liikemies Alfred Kordelinin murhaa Mommilassa marraskuussa 1917 ja sisäministeri Heikki Ritavuoren murhaa Helsingin Töölössä vuonna 1922. Hän oli miehensä mukana paikalla myös presidentti Kyösti Kallion kuollessa Helsingin rautatieasemalla joulukuussa 1940.[1]
Ryti oli 1930-luvulta alkaen vakaumuksellinen spiritualisti. Hänellä oli oman uskomuksensa mukaan myös selväkuuloisuuden lahja, ja hän oli jossakin vaiheessa päivittäin puheyhteydessä henkioppaansa kanssa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo: Ryti, Gerda (1886 -1984) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kello 12:n lyönnit (Arkistoitu – Internet Archive) Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 8.9.2012.
- ↑ Torsti tietää | Mikä on suomalaisten rekisterikilpien harvinaisin numero? Helsingin Sanomat. 12.9.2021. Viitattu 12.9.2021.
Kirjallisuutta muokkaa
- Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo: Gerda Rytin elämäkerta 1. WSOY 1998.
Aiheesta muualla muokkaa
- Muistojen teillä: Gerda Ryti, haastattelu 10.1.1976. Ylen Elävä arkisto.
| Edeltäjä: Kaisa Kallio |
Suomen tasavallan presidentin puoliso 1940–1944 |
Seuraaja: Alli Paasikivi |