Kirsti Ortola
Kirsti Kaarina Ortola (vuoteen 1930 Ottelin, myöh. Palo;[1] 29. toukokuuta 1924 Pieksämäki – 29. elokuuta 1993 Helsinki)[2] oli suomalainen näyttelijä. Hän oli varsinkin teatterin puolella tunnettu verevä ja temperamenttinen luonnenäyttelijä.
Kirsti Kaarina Ortola | |
---|---|
Kirsti Ortola ja Ismo Kallio näytelmässä Pitkä päivämatka yöhön vuonna 1965. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Kirsti Kaarina Palo |
Syntynyt | 29. toukokuuta 1924 Pieksämäki, Suomi |
Kuollut | 29. elokuuta 1993 (69 vuotta) Helsinki, Suomi |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Tauno Palo |
Lapset | Jukka-Pekka Palo |
Näyttelijä | |
Taiteilijanimet | ent. Ottelin |
Aktiivisena | 1946–1988 |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Svensk Filmdatabas | |
Ura
muokkaaOrtola suoritti Suomen Teatterikoulun, jossa hän opiskeli 1945–1947. Hän näytteli Suomen Kansallisteatterissa 1947–1955, Tampereen Teatterissa 1955–1959 ja sitten vuoteen 1987 saakka Helsingin Kaupunginteatterissa ja sitä edeltäneessä Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa.
Hänen näyttämöroolejaan olivat muun muassa Kolmen sisaren Nataša, Neiti Julien nimirooli, Lokin Masha, Daniel Hjortin Katri, Vanja-enon Jelena, Sodan ja rauhan Marta sekä Mary-äidin rooli näytelmässä Pitkän päivän matka yöhön.[3][4]
Ortolan viimeinen rooli oli vuonna 1988 elokuvassa Pohjanmaa, jossa hän esiintyi äitiroolissa.
Yksityiselämä
muokkaaOrtola oli naimisissa Tauno Palon kanssa vuodesta 1962 lähtien Palon erottua ensimmäisestä vaimostaan, ja heille syntyi poika Jukka-Pekka Palo, josta tuli myös näyttelijä. Parin välille kehittyi rakkaussuhde jo vuonna 1949, jolloin he näyttelivät toisiaan vastaan Rosvo-Roopessa.
Ortola kuoli ohutsuolen imusolmukesyöpään Kivelän sairaalassa Helsingissä 69-vuotiaana.[5][6] Hänet on haudattu miehensä viereen Malmin hautausmaalle.[7]
Filmografia
muokkaaVuosi | Elokuva | Rooli |
---|---|---|
1947 | Pimeänpirtin hävitys | ravintolan kassaneiti |
Koskenkylän laulu | Kirsti Kiisu | |
1949 | Kalle-Kustaa Korkin seikkailut | Molly, Pekan pihvinpaistaja |
Rosvo-Roope | Barbara Ants | |
1950 | Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin | Iita Ratilainen |
1951 | Radio tekee murron | ilotyttö |
1952 | Omena putoaa... | tyttö |
Yhden yön hinta | Villen rakastajatar | |
Silmät hämärässä | näyttelijätoveri | |
Kulkurin tyttö | Anna, krouvityttö | |
1953 | Hilja – maitotyttö | Katri, karjakkotyttö |
Kolmiapila | teekkari | |
1955 | Pekka ja Pätkä pahassa pulassa | Signe Unelma Johansson |
Pastori Jussilainen | Mari, piika | |
Neiti talonmies | Ansu, agronomi, opettajatar | |
1960 | Myöhästynyt hääyö | toinen vaimo |
1961 | Kaasua, komisario Palmu! | talonmiehen vaimo |
1963 | Herra Oblomov | |
1964 | Maalareilla ei ole muistoja | leski |
1965 | Dyskolos eli ihmisviha | nainen |
1967 | Ihmisiä elämän pohjalla | Vasilisa Karpovna, Kostyljovin vaimo |
1973 | Meiltähän tämä käy | pääemäntä Anna Tuhkanen |
1979 | Herätkää ja riemuitkaa! | Bessie Berger |
1982 | Vainajan vaivat | Vieno Mielikäinen |
1984 | Yöjuttu: Merkitty | |
Vieras | ||
1988 | Pohjanmaa | äiti |
Lähteet
muokkaa- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 678 Runeberg.org. Viitattu 1.10.2019.
- ↑ a b Kirsti Ortola Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 26.7.2016.
- ↑ Uusitalo, Kari & Huhtamo, Erkki: ”Riveistä vuonna 1993 poistuneet”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 104. Suomen elokuvasäätiö. ISBN 951-37-1245-1
- ↑ Verneri Veistäjä (toim.): Teatterin maailma 1965, Suomen teatterilaitos ja teatteriväki, s. 301. Helsinki: Tammi, 1965.
- ↑ Jukka Kajava: Kirsti Ortola - Muistot Helsingin Sanomat. 30.8.1993. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ Kirja: Näin Tauno Palon poika muistelee vanhempiensa alkoholiongelmaa – Tällaisen jäljen se jätti www.iltalehti.fi. Viitattu 10.9.2024.
- ↑ Kirsti Kaarina Palo 1924-1993 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 23.5.2023.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kirsti Ortola Elonetissä.
- Kirsti Ortola Internet Movie Databasessa. (englanniksi)