Avaa päävalikko

Suomen yksikamarisen eduskunnan ensimmäiset vaalit järjestettiin 15. ja 16. maaliskuuta 1907.[1] Eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. Ensimmäiset kansanedustajat ehtivät istua täysistuntojaan vain runsaan vuoden ajan, sillä eduskunta hajotettiin 6. huhtikuuta 1908.

Eduskuntavaalit 1907
Suomi
15.–16. maaliskuuta 1907 → 1908

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
Äänestysprosentti 70,7 %
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Edvard Valpas.jpg
Johtaja Edvard Valpas-Hänninen
Puolue Sosiaalidemokraatit Suomalainen Nuorsuomalainen
Saadut paikat 80 59 26
Äänet 329 946 243 573 121 604
Kannatus 37,0% 27,3% 13,6%

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Tohtori Axel Lillen muotokuva.jpg Otto Karhi pre 1939.jpg
Johtaja Axel Lille Otto Karhi
Puolue RKP Maalaisliitto KrTL
Saadut paikat 24 9 2
Äänet 112 267 51 242 13 790
Kannatus 12,6% 5,8% 1,5%

Eduskunnan valta oli rajoitettua, koska Venäjän keisari saattoi halutessaan jättää lakeja vahvistamatta ja hajottaa eduskunnan.[2] Keisari käytti valtaa senaatin kautta. Itsenäistyneessä Suomessa parlamentarismi tuli virallisesti voimaan vuoden 1917 lopussa.[3]

20. heinäkuuta 1906 annettu vaalilaki takasi puolueille vahvan aseman. Vaalien alla perustettiin kaksi uutta puoluetta: Ruotsalaisen puolueen perustuksille vuonna 1906 syntynyt Ruotsalainen Kansanpuolue, joka tavoitteli kaikkien ruotsinkielisten ääniä ja, pienviljelijöiden asiaa ajanut Maalaisliitto. Vaaleihin osallistui myös yhden kansanedustajan saanut Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, joka oli vaaliliitoissa nuorsuomalaisten kanssa. EPNM yhdistyi Maalaisliittoon 1908.

Vaaleissa olivat äänioikeutettuja lähes kaikki 24 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset joitakin ryhmiä lukuun ottamatta. Äänioikeutettuja suomalaisia oli kaikkiaan 1 272 873, joista naisia 666 071 ja miehiä 606 802. Äänioikeutetuista 13 prosenttia asui kaupungeissa ja 87 prosenttia maaseudulla. Koska suurin osa äänesti ensimmäistä kertaa elämässään, varsinkin vasemmiston paikalliset aktiivit kiersivät vaalien edellä torpasta torppaan kertomassa uudesta mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisiin asioihin ja siitä, miten äänestäminen käytännössä tapahtuu. Ylipäätään 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä suomalaisten tiedolliset valmiudet ottaa vastaan suuria muutoksia olivat nykyaikaan verrattuna huomattavasti rajallisemmat alhaisen koulutustason vuoksi.[4]

Vaaleissa olivat käytössä yhden, kahden ja kolmen henkilön listat. Listat olivat erilaisia ja niissä oli eri nimiä. Äänestäjä valitsi mieleisensä listan, jolloin listan ensimmäinen ehdokas sai yhden äänen, toinen ehdokas puoli ääntä ja kolmas äänen kolmanneksen. Äänestäjä merkitsi punakynällä viivan sen ehdokkaan kohdalle, jota hän halusi äänestää. Punakynällä tehdyn merkinnän katsottiin helpottavan ääntenlaskentaa. Äänestäjällä oli myös mahdollisuus muuttaa listan ehdokkaiden järjestystä merkitsemällä vaalilippuun numeroilla ehdokkaiden uuden järjestyksen. Viimeksi mainittua vaihtoehtoa kehotettiin kuitenkin välttämään, koska epäselvät merkinnät lisäsivät riskiä vaalilipun hylkäämisestä.[4]

Puolueiden keskinäinen kamppailu vaalien alla oli varsin kiihkeä, ja porvarillisissa piireissä päähuomio kohdistui perustuslaillisten ja vanhasuomalaisten menestykseen. Työväen uskottiin yleisesti saavan vain parikymmentä edustajaa. Suurin yllätys olikin sosialidemokraattien nousu eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Vanhasuomalaiset saivat 59 paikkaa, mikä merkitsi voittoa perustuslaillisista (nuorsuomalaiset 26 paikkaa ja ruotsalaiset 25 paikkaa).[5]

Ehdokkaita asetettiin 762, joista 62 oli naisia.[6][7]. Miesehdokkaista valittiin 25,9 % ja naisista 30,6 %. Naiskansanedustajista kuului sosialidemokraatteihin yhdeksän, vanhasuomalaisiin kuusi, nuorsuomalaisiin kaksi sekä ruotsalaisiin ja Maalaisliittoon kumpaankin yksi.[5]

Uuden eduskunnan ensimmäinen täysistunto pidettiin 23. toukokuuta 1907.[8] Istunnon avasi ikäpuhemies, Suomalaisen Puolueen Iisakki Hoikka, minkä jälkeen puhemieheksi valittiin nuorsuomalaisten P. E. Svinhufvud, ensimmäiseksi varapuhemieheksi SDP:n N. R. af Ursin ja toiseksi varapuhemieheksi vanhasuomalaisten E. G. Palmén.[9]

Kirjailija Ilmari Kianto julkaisi vuonna 1909 romaanin Punainen viiva, jossa hän kuvasi vuoden 1907 eduskuntavaalien tunnelmia kainuulaisen maalaisköyhälistön näkökulmasta. Matti Kassila ohjasi romaanin pohjalta saman nimisen elokuvan vuonna 1959.[4]

Sisällysluettelo

TuloksetMuokkaa

äänestysaktiivisuus 70,7 % [10]
äänestäneet 899 347 [11]
hylätyt äänet 8 357 [11]
Puolue Paikat[11] Äänet[11]
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 80 37,03% 329 946
Suomalainen puolue 59 27,34% 243 573
Nuorsuomalainen Puolue 26a 13,65% 121 604
Ruotsalainen kansanpuolue 24 12,60% 112 267
Maalaisliitto 9 5,75% 51 242
Suomen Kristillisen Työväen Liitto 2 1,55% 13 790
Muutb 2,08% 18 568
Yhteensä 200 100% 890 990
a Nuorsuomalainen Puolue (25), Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto (1)
b Kristillismieliset (46 ehdokasta), Tasaiset (20), Maalaistyöväki (7), "Tekijälle työn hedelmät" (5), Radikaalinen vaaliliitto (4), "Raittiusväki! Tässä on se varsinainen kieltolakilista" (3), Radikal valmansförening för Nylands landsbygd (3), "Uudenmaan maalaiskansa oikeuksianne valvomaan" (3), "Talonpojan liitto talonpojan etuja valvomaan" (3), "Rehellisyys maan perii" (3), "Totuus perii maan" (3), "Koko kansan onni ja hyvinvointi" (2), "Edistys kristillisyyden pohjalla" (1)
[11]

KansanedustajatMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 137. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  2. Eduskuntaan tai lakkoon! Tiede-lehti. 04.01.2006.
  3. Parlamentarismi Suomalainen yhteiskunta, Taustatietoa vuosista 1917-1918, Suomi 80, Historia, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto
  4. a b c Vesa Vanhalakka: Kun demarit jytkyn järjestivät. Aamulehti 11. huhtikuuta 2019, s. B1–B3. Alma Media.
  5. a b Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 91. Jyväskylä: Gummerus Kustannus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  6. 755+7 ”Ehdokkaita asetti koko maassa (Lapin vaalipiiriä lukuun ottamatta) yhteensä 597 valitsijayhdistystä, joiden listoilla oli yhteensä 755 ehdokasta. –– Lapin vaalipiirissä, josta valittiin vain yksi ehdokas, asetettiin yhteensä seitsemän ehdokasta.”
  7. Riitta Sihvonen: Eduskunnan ensimmäiset naiset. Turun Seudun Sukututkijat, www.turunsuku.fi. Viitattu 11.7.2009.
  8. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 137. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  9. Vuosisatamme Kronikka, s. 93.
  10. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  11. a b c d e Eduskuntavaalit vuosina 1907 & 1908. Suomen virallinen tilasto XXIX. Vaalitilasto 1. (Helsinki 1909).

Aiheesta muuallaMuokkaa