Avaa päävalikko

Iisakki Hoikka

suomalainen poliitikko

ElämäkertaMuokkaa

Hoikan vanhemmat olivat lautamies Juho Hoikka ja Maria Nyström. Hän opiskeli omatoimisesti ja seurasi 24-vuotiaana isäänsä Rovaniemen Muurolan virkatalon vuokraajana. Jo 1860-luvulla hän pyrki saamaan kansakoulun perustetuksi kotipitäjäänsä ja vastusti viinamyymälöiden avaamista. Vuosina 1873–1888 hän toimi ns. jokivoutina, pyrkien saamaan lohen pyyntioikeuksia laajennettua.

Hoikka osallistui viidesti säätyvaltiopäiville talonpoikaissäädyn edustajana, vuosina 1882, 1885, 1888, 1891 ja 18941895.[1] Kirkolliskokouksen jäsen Hoikka oli vuonna 1886.

Kun eduskunnan avajaisistunto pidettiin Helsingissä 23. toukokuuta 1907, 67-vuotias Hoikka oli ikäpuhemies eli kansanedustajista vanhin ja sai pitää ensimmäisen puheenvuoron.[2]

Hoikka oli merkittävä vaikuttaja, kun ajoittain Peräpohjolaksi kutsutun alueen muodostaneet Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi pilkottiin pienemmiksi osiksi. Hän teki ensimmäisenä esityksen uusista läänien rajoista ja Rovaniemen nimeämisestä Lapin läänin keskukseksi.[3] Jo vuonna 1891 hän oli ottanut esille rautatien rakentamisen Rovaniemelle.

Hoikka kuoli Rovaniemellä Suomen itsenäistymispäivänä. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1859 oli Kaisa Valpuri (k. 1889) ja toinen vuodesta 1891 Lydia Helin (k. 1938).

LähteetMuokkaa

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 301. Helsinki: WSOY, 1955.

ViitteetMuokkaa

  1. Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 29.5.2019.
  2. Rytkönen, Pekka: Muurolan mies oli ensimmäinen. Lapin Kansa, 2006lähde tarkemmin?.
  3. Onnela, Samuli: Oulun lääni 200 vuotta, s. 15–19, 22. Oulu: Oulun lääninhallitus, 1975.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kaisanlahti, Janne: Iisakki Hoikka – Lapin ja isänmaan asialla. Rovaniemi: Nouseva Maaseutu ry., 2017. ISBN 978-952-68722-0-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa