Eero Erkko

suomalainen sanomalehtimies, päätoimittaja ja poliitikko
Tämä artikkeli kertoo päätoimittajasta ja ministeristä. Eero Erkon poika oli kemisti ja insinööri Eero O. Erkko.

Eero Erkko (18. toukokuuta 1860 Orimattila14. lokakuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen sanomalehtimies ja poliitikko. Erkko tunnetaan Päivälehden (myöh. Helsingin Sanomat) perustajajäsenenä ja päätoimittajana.[1] Hän toimi myös Suomen itsenäisyyden alkuvuosina nuorsuomalaisia edustaneena kansanedustajana ja ministerinä.

Eero Erkko
Erkko vuonna 1901
Erkko vuonna 1901
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Vennolan I hallitus
15.8.1919–15.3.1920
Edeltäjä Juho Vennola
Seuraaja Leo Ehrnrooth
Suomen sosiaaliministeri
Ingmanin I hallitus
27.11.1918–17.4.1919
Edeltäjä Heikki Renvall
Seuraaja Juho Vennola
Kansanedustaja
22.5.1907–31.3.1919
Ryhmä/puolue Nuorsuomalainen puolue
Kansallinen Edistyspuolue
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt18. toukokuuta 1860
Orimattila
Kuollut14. lokakuuta 1927 (67 vuotta)
Helsinki
Ammatti päätoimittaja
Puoliso Maria Holländer (1894–1927)
Tiedot
Puolue Nuorsuomalainen puolue
(vuoteen 1918)
Kansallinen Edistyspuolue
(vuodesta 1918)
Koulutus ylioppilas (1880)

Sanomalehtimies ja poliitikko

muokkaa

Eero Erkko pääsi ylioppilaaksi 1880 Helsingin alkeisopistosta ja hän opiskeli sitten Helsingin yliopistossa loppututkintoa suorittamatta.[2] Erkko kuului 1889 Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustajiin. Hänestä tuli lehden päätoimittaja ja sen keskeinen omistaja. Hän oli samalla nuorsuomalaisen puolueen perustajia ja pitkään sen puheenjohtajana. Päivälehti ja Helsingin Sanomat olivat puolestaan puolueen pää-äänenkannattajia, joten Erkolla oli suuri vaikutus puolueen linjaan. Alkuvuosina puolueella ei ollut puoluetoimistoa, joten sitä johdettiin käytännössä lehden toimituksesta käsin.

Erkko oli porvarissäädyssä Savonlinnan edustaja valtiopäivillä 1894, Tampereen edustaja 1897, Heinolan edustaja 1899 ja 1900 sekä vielä Hämeenlinnan edustaja 1905–1906.[3] Kansanedustaja Erkko oli 1907–1919. Hän kuului nuorsuomalaisten sisällä K. J. Ståhlbergin johtamaan vasempaan eli ns. varpus-siipeen, joka kannatti sosiaalisia uudistuksia. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov karkotti perustuslaillisiin kuuluneen Erkon maanpakoon ja hän vietti vuodet 1903–1905 Yhdysvalloissa ja Kuubassa.[1] Vuonna 1903 hän perusti New Yorkiin Amerikan Kaiku -nimisen lehden.[4] Maanpakolaisvuosinaan hän myös suunnitteli Kuuban Itaboon perustettavaa vastaavien pakolaisten siirtokuntaa ja "jääkäriliikemäistä" sotilaskoulutuskeskusta. Päivälehti lakkautettiin 1904, kun se oli viitannut myönteisesti Eugen Schaumanin tekemään kenraalikuvernöörin murhaan.[5] Erkko palasi uudestaan 1908 päätoimittajaksi lehteen, jonka nimeksi oli nyt vaihtunut Helsingin Sanomat, ja jatkoi tehtävässä pienin keskeytyksin kuolemaansa asti.

Suomen sisällissodan ajan Erkko vietti punakaartilaisten pidättämänä Katajanokan vankilassa, joskin hyvin kohdeltuna – Helsingin Sanomien paino oli tuolloin takavarikoitu Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantajan käyttöön. Valtiomuotokiistassa 1918 Erkko oli lehtineen tasavallan kannalla ja siirtyi sen jälkeen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jonka pääkannattajaksi myös Helsingin Sanomat siten tuli. Tässä puolueessa hän edusti oikeampaa puoliskoa. Erkko oli vielä hallituksessa sosiaaliministerinä 1918–1919, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1919 sekä kauppa- ja teollisuusministerinä 1919–1920.

Erkko suomensi ensimmäisen Émile Zolan suomeksi ilmestyneen teoksen Kertomuksia (1888). Hän toimitti myös 1904 amerikansuomalaisia kuvaavan Amerikan albumin. Erkon muistelmat ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen 1929 nimellä Muistelmia Päivälehden perustamisesta.

Eero Erkon vanhemmat olivat talollinen Johan Erakkala ja Maria Kyöstilä. Hän oli naimisissa vuodesta 1894 Maria (Maissi) Aurora Holländerin kanssa. Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä. Sekä pojasta että pojanpojasta tuli aikanaan Helsingin Sanomien päätoimittajia. Muutamaa vuotta isänsä kuoleman jälkeen Eljas Erkko julisti lehden sitoutumattomaksi. Erkon jälkeläiset ovat edelleen pääomistajina Sanoma-konsernissa.[2]

Teoksia

muokkaa
  • Anmärkningar i anledning af Lagberedningens förslag till tryckfrihetslag. Helsingfors 1906
  • Bidrag till frågan om representationsreform : uppsatser af M. G. Schybergson, Gustaf Schybergson, Georg Estlander och Eero Erkko. Helos, Helsingfors 1906
  • Muistelmia Päivälehden perustamisesta. Helsinki 1929, näköispainos, Helsingin Sanomat, Helsinki 1989

Toimitustöitä

muokkaa
  • Amerikan albumi : kuvia Amerikan suomalaisten asuinpaikoilta. Suomalainen Kansalliskirjakauppa, Brooklyn, New York 1904
  • Öljykaasukoneet : ohjeita moottoriveneiden käyttäjille ; toimittaneet E. Erkko ja K. Markoff. Yrjö Weilin, Helsinki 1905, Helsingin moottoritehdas Erkko & Markoff, Helsinki 1905 (Teos digitaalisessa muodossa, Kansalliskirjasto Pienpainatteet)

Suomennoksia

muokkaa

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Eero Erkko. Jokamiehen viikkolehti, 11.9.1909, nro 37, s. 10. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.7.2014.
  2. a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  3. Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 72–74. Helsinki: Otava, 1921.
  4. The History of the Finns in Minnesotas, s. 315 historymuseumeot.com. Viitattu 14.12.2015.
  5. Päivälehti ainiaaksi lakkautettu. Päivälehti, 3.7.1904, nro 128A, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.7.2014.

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:


  Edeltäjä:
Severi Nuormaa
Santeri Ivalo
Helsingin Sanomien päätoimittaja
1909–1918
1920–1927
Seuraaja:
Santeri Ivalo
W. W. Tuomioja
Edeltäjä:
Oskari Wilho Louhivuori
Suomen sosiaaliministeri
1918−1919
Seuraaja:
Santeri Alkio
Edeltäjä:
Bernhard Wuolle
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
1919
Seuraaja:
Santeri Pohjanpalo
Edeltäjä:
Juho Vennola
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1919−1920
Seuraaja:
Leo Ehrnrooth