Lauri Ingman

suomalainen pappi, teologi ja poliitikko

Lars (Lauri) Johannes Ingman (30. kesäkuuta 1868 Teuva25. lokakuuta 1934 Turku) oli suomalainen Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori, arkkipiispa ja kokoomuslainen poliitikko, joka oli kaksi kertaa Suomen pääministerinä.[2]

Lauri Ingman
Suomen pääministeri
Ingmanin II hallitus
31.5.1924–31.3.1925
Edeltäjä A. K. Cajander (II)[1]
Seuraaja Antti Tulenheimo (I)[1]
Ingmanin I hallitus
27.11.1918–17.4.1919
Edeltäjä J. K. Paasikivi (I)
Seuraaja Kaarlo Castrén (I)
Eduskunnan puhemies
13.11.1918–28.11.1918
Edeltäjä Ernst Nevanlinna
Seuraaja Paavo Virkkunen
27.9.1918–4.11.1918
Edeltäjä Johannes Lundson
Seuraaja Ernst Nevanlinna
Suomen opetusministeri
Mantereen hallitus
22.12.1928–16.8.1929
Edeltäjä Antti Kukkonen
Seuraaja Emil Setälä
Kallion II hallitus
31.12.1925–13.12.1926
Edeltäjä Emil Setälä
Seuraaja Emil Setälä
Ingmanin II hallitus
31.5.1924–31.3.1925
Edeltäjä Yrjö Loimaranta
Seuraaja Emil Setälä
Suomen kirkollis- ja opetusministeri
Erichin hallitus
15.3.1920–9.4.1921
Edeltäjä Mikael Soininen
Seuraaja Niilo Liakka
Turun ja Suomen arkkipiispa
1930–1934
Edeltäjä Gustaf Johansson
Seuraaja Erkki Kaila
Kansanedustaja
22.5.1907–31.3.1919
5.9.1922–31.7.1929
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1868
Teuva
Kuollut25. lokakuuta 1934 (66 vuotta)
Turku
Puoliso Anna Elisabeth Rancken (1893–1895)
Mathilda Halme (1900–)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomuspuolue

Opinnot muokkaa

Lauri Ingman oli Teuvan kirkkoherran Wilhelm Ingmanin (1820–1875) 11. lapsi tämän toisesta avioliitosta Emma Ottilia Schalinin (1831–1901) kanssa. Nuortenkirjailija Alfred Emil Ingman oli Lauri Ingmanin vanhempi veli. Isä Wilhelm kuoli pojan ollessa vasta 7-vuotias. Perheen kotikieli oli ruotsi.[3] Ingman kävi Vaasan ruotsalaisen lyseon, josta hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1886. Kuten kaikki veljensä, myös Lauri Ingman aloitti papin opinnot. Hän suoritti pappistutkinnon vuonna 1890 ja jatkoi opintojaan valmistuen filosofian kandidaatiksi 1892. Pappisvihkimyksen Ingman sai seuraavana vuonna.[4][2]

Ingman toimi useita vuosia uskonnonopettajana ja oli erityisen kiinnostunut pedagogiikasta. Hän jatkoi opintojaan suorittaen vuonna 1894 kasvatusopin tutkinnon. Myöhemmin Ingman luki itsensä teologian kandidaatiksi 1898 ja suoritti lisensiaatin tutkinnon vuonna 1900 väitöskirjallaan "Pääpiirteet Jeesuksen opetuslapsikasvatuksesta". Teologian tohtorin arvon hän sai vuonna 1907.[4][2]

Ingman työskenteli Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professorin assistenttina 1901–1916 ja lopulta hänet nimitettiin yliopiston käytännöllisen teologian professorin virkaan vuonna 1916. Ingman luopui professorin tehtävistä tultuaan valituksi Turun arkkipiispaksi 1930.[2]

Poliittinen ura muokkaa

Lauri Ingman oli mukana jo säätyvaltiopäivillä pappissäädyn jäsenenä 1905 ja eduskuntauudistuksen jälkeen kansanedustajana vuosina 1907–1919 ja 1922–1929.

Ingmanin ensimmäinen hallitus muodostettiin marraskuun lopussa 1918. Hallituksessa olivat edustettuna sekä monarkistit että tasavaltalaiset, mutta Maalaisliitto jäi hallituksesta pois.[4] Hallitus antoi eduskunnalle esityksen tasavaltalaisesta valtiomuodosta, joka hyväksyttiin ja lopulta vahvistettiin 17. heinäkuuta 1919.[3] Hallitus ajoi pääministeri Ingmanin johdolla ulkopolitiikkaa, jossa huomioitiin ympärysvaltojen valta-asema ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Toisen kerran Ingman toimi pääministerinä toukokuun lopusta 1924 maaliskuun loppuun 1925 saakka. Hän hoiti samalla myös hallituksensa opetusministerin tehtäviä. Presidentti K. J. Ståhlbergin kauden pääministereistä Ingman oli kenties kaikkein mieluisin. Ingman koetti turhaan saada kokoomusta tukemaan Ståhlbergin valintaa toiselle kaudelle. Lauri Relanderin valinta presidentiksi vuoden 1925 vaalissa vähensi Ingmanin vaikutusvaltaa ja hallitus kaatuikin pian tämän jälkeen. Ingman itse ei arvostanut kovinkaan korkealle presidentti Relanderin poliittisia kykyjä.[4]

Ingman toimi myös Erichin hallituksen kirkollis- ja opetusministerinä sekä opetusministerinä Kallion toisessa hallituksessa ja Mantereen hallituksessa.[2][5]

Perhe muokkaa

Lauri Ingman meni naimisiin vuonna 1893 Anna Elisabeth Ranckenin kanssa. Heille syntyi tytär Sylvi vuonna 1894 (k. 1920). Ingman jäi kuitenkin leskeksi jo vuonna 1895. Toisen avioliittonsa Ingman solmi vuonna 1900 opettajan toimineen opettaja Mathilda Halmeen kanssa. Liitossa syntyi kolme tytärtä ja kaksi poikaa: Elsa Johanna (s. 1902), Aune Magdalena (s. 1903), Hertta Elisabet (s. 1905), Martti Johannes (s. 1907) ja Lauri Olavi (s. 1909).[2][4]

Tunnustuksia muokkaa

Uppsalan yliopisto myönsi Ingmanille teologian kunniatohtorin arvon vuonna 1932.[2]

Ingmanin mukaan on nimetty hänen syntymäkuntansa Lauri Ingman -sali Teuvan Kulttuuritalo Orrelassa, jossa pidetään muun muassa kunnanvaltuuston kokouksia ja näyttelyitä.

Teoksia muokkaa

  • Pääpiirteet Jesuksen opetuslapsikasvatuksesta. Tekijä, 1900.
  • Johanneksen evankeliumi. Suomentanut ja selittänyt Lauri Ingman. Kansanvalistus-seura, 1902.
  • Kärsimisen probleemi vanhassa testamentissa. Akateeminen kirjakauppa, 1903.
  • Gustaf Rancken vanhemman uudistuspyrinnöt katekismusopetuksen alalla. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1904.
  • Koti- ja pyhäkoulu. Suomen evank.-luth. pyhäkouluyhdistys, 1904.
  • Markuksen evankeliumi. Suomentanut ja selittänyt Lauri Ingman. Otava, 1904.
  • Johdatus Raamatun Historian opettamiseen pyhäkouluissa. 1, Uusi Testamentti. Suomen evank.-luth. pyhäkouluyhdistys, 1905.
  • Raamatun historia kansakouluja varten. Otava, 1906.
  • Kirkon erottaminen valtiosta. Suomalaisen puolueen naisvaliokunta, 1906.
  • Konfirmatsiooni eli ripillelaskeminen : kansantajuisesti esitti Lauri Ingman. Kustannus-o.y. Kansa, 1907.
  • Raamatun historia oppikouluja varten. Otava, 1907.
  • Mitä nykyaika vaatii pyhäkouluopettajalta. Suomen ev. lut. pyhäkouluyhdistys, 1907.
  • Kirkkolainsäädäntö Suomessa jälkeen v. 1870. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1911.
  • Opas Raamatun historian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa : selityksiä ja opetusnäytteitä. I, Vanha testamentti. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1913.
  • Opas Raamatun historian opettamiseen kansakouluissa ja seurakunnallisessa opetustoimessa : selityksiä ja opetusnäytteitä. II, Uusi testamentti. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1914
  • Lausuntoja sisäpoliittisista kysymyksistä. Otava, 1923.
  • Poliittisia suuntaviivoja. Otava, 1928
  • Arkkipiispa Lauri Ingmanin esitys pappeinkokoukselle Turussa 25 päivänä lokakuuta 1932 seurakuntien ja seurakunnanhoidon vaiheista sekä merkillisimmistä ilmiöistä kristillisen kirkon ja jumaluusopillisen tieteen alalla v. 1927–1931. Kustantaja tuntematon, 1932.
  • Isiemme kirkko. Otava, 1932.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Suomen hallitukset Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 25.5.2010.
  2. a b c d e f g Lauri Ingman Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. a b Niemelä, Kalervo: Lauri Ingman: Kirkonmies, professori, valtiomies (PDF) teuva.fi. Teuvan kunta. Arkistoitu 19.6.2016. Viitattu 13.9.2014.
  4. a b c d e Vares, Vesa: Ingman, Lauri Kokoomusbiografia. 21.1.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 12.9.2014.
  5. Lauri Ingman Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muualla muokkaa

Kirjallisuutta muokkaa

  • Vares, Vesa (1993): Konservatiivi ja murrosvuodet. Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1922. ISBN 951-8915768.
  • Vares, Vesa (1996): Vanhasuomalainen Lauri Ingman ja hänen poliittinen toimintansa. ISBN 951-0210013
  • Välimäki, Hannu: Lauri Ingman kirkkopoliitikkona. ISBN 951-9021-97-3.
  • Välimäki, Hannu: Lauri Ingman suomalaisen uskontokasvatuksen ja koulun kehittäjänä. ISBN 952-5031-12-8.


Edeltäjä:
Gustaf Johansson
Turun arkkipiispa
1930–1934
Seuraaja:
Erkki Kaila
Edeltäjä:
Johannes Lundson
Ernst Nevanlinna
Eduskunnan puhemies
1918
1918
Seuraaja:
Ernst Nevanlinna
Paavo Virkkunen
Edeltäjä:
Suomen senaatin puheenjohtaja:
Juho Kusti Paasikivi

Aimo Kaarlo Cajander
Suomen pääministeri


1918−1919

1924−1925
Seuraaja:


Kaarlo Castrén

Antti Tulenheimo
Edeltäjä:
Mikael Soininen
Yrjö Loimaranta
E. N. Setälä
Antti Kukkonen
Suomen opetusministeri
1920−1921 (Kirkollis- ja opetusministeri)
1924−1925
1926
1928−1929
Seuraaja:
Niilo Liakka
E. N. Setälä
Julius Ailio
Antti Kukkonen