Leo Ehrnrooth

suomalainen poliitikko

Leo Reinhold Ehrnrooth (10. maaliskuuta 1877 Helsinki26. heinäkuuta 1951 Ruotsi) oli suomalainen lakitieteen tohtori ja Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja vuosina 1907–1909 ja 1917. Hän oli toisena ulkoasiainministerinä vuonna 1919, kauppa- ja teollisuusministerinä vuonna 1920 ja sisäasiainministerinä vuosina 1943–1944. Hänen vanhempansa olivat kenraalimajuri Adolf Reinhold Viktor Ehrnrooth ja Olga De la Gardie.

Leo Ehrnrooth
Leo Ehrnrooth.jpg
apulaisulkoasiainministeri
Ingmanin I hallitus
11.3.1919 - 17.4.1919
apulaisulkoasiainministeri
K.Castrénin hallitus
17.4.1919 - 19.6.1919
Seuraaja Rolf Witting
Kauppa- ja teollisuusministeri
Erichin hallitus
15.3.1920 - 12.8.1920
Edeltäjä Eero Erkko
Seuraaja Hjalmar J. Procopé
Sisäasiainministeri
Linkomiehen hallitus
5.3.1943 - 8.8.1944
Edeltäjä Toivo Horelli
Seuraaja Kaarlo Hillilä
Kansanedustaja
22.5.1907–31.5.1909, 4.4.1917–10.4.1917
Ryhmä/puolue Ruotsalainen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Uudenmaan läänin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt 10. maaliskuuta 1877
Helsinki
Kuollut 26. heinäkuuta 1951 (74 vuotta)
Ruotsi
Ammatti yritysjohtaja
Tiedot
Puolue RKP

Leo Ehrnrooth sai lakitieteen tohtorin arvon vuonna 1906. Hän osallistui säätyvaltiopäiville ritariston ja aatelin jäsenenä vuosien 1904–1906 valtiopäivillä. Hänet valittiin RKP:n listoilta uuden eduskunnan jäseneksi 1907–1909.[1] Hän toimi senaatin talousosaston palveluksessa 1906–1917, mutta hänet pidätettiin virantoimituksesta vuoden ajaksi toukokuussa 1913, koska hän kieltäytyi varmentamasta venäjänkielisiä asiakirjoja.

Keisarin vallan kaaduttua maaliskuussa 1917 hänestä tuli kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö ja senaattori Tokoin senaattiiin. Eduskunnan jäsen hän oli jälleen 1917 valtiopäivillä. Hän toimi toukokuusta syyskuuhun 1918 lähetystöneuvoksena Suomen Berliinin lähetystössä. Sen jälkeen hänet nimitettiin vielä Ingmanin I:n ja Kaarlo Castrénin hallituksien apulaisulkoministeriksi kesään 1919 asti sekä seuraavana vuonna Erichin hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriksi.

Suomen itsenäisyyden alkuvaiheessa Ehrnrooth siirtyi yritysmaailman puolelle, ensin Suomen Sahanomistajain yhdistyksen toimitusjohtajaksi 1918–1919 ja Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton pääjohtajaksi 1918–1921, sitten Helsingin Osakepankin johtajaksi 1921–1924.

Ehrnrooth oli Kansainliiton määräämä Saarin alueen hallituskunnan kulkulaitosministeri 1928–1935. Jatkosodan aikana hän oli vielä sisäasianministeri Linkomiehen hallituksessa maaliskuusta 1943 elokuuhun 1944.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Uuden eduskunnan ensimmäiset jäsenet. Helsingin Kaiku, 1.6.1907, nro 21–22, s. 24. Kansalliskirjasto Viitattu 25.7.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Leo Ehrnrooth Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Leo Ehrnrooth Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Leo Ehrnrooth Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
Edeltäjä:
Eero Erkko
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1920
Seuraaja:
Hjalmar J. Procopé
Edeltäjä:
Toivo Horelli
Suomen sisäasiainministeri
19431944
Seuraaja:
Kaarlo Hillilä
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.