Ingmanin I hallitus

Suomen kolmas hallitus

Ingmanin ensimmäinen hallitus toimi 27. marraskuuta 1918 – 17. huhtikuuta 1919. Se oli Suomen tasavallan 3. hallitus. Samalla se oli ensimmäinen hallitus, josta käytettiin nimitystä valtioneuvosto; aikaisempi nimitys oli ollut senaatti. Lisäksi senaattorit muuttuivat ministereiksi, toimituskunnat ministeriöiksi ja senaatin prokuraattori valtioneuvoston oikeuskansleriksi. Edellinen Paasikiven hallitus oli päättänyt muutoksista viimeisessä istunnossaan.[1]

Ingmanin I hallitus
Flag of Finland (state).svg
Suomen tasavallan 3. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi 27. marraskuuta 1918
Toimikausi päättyi 17. huhtikuuta 1919
Jäsenet
Hallituksen johtaja Lauri Ingman
Ministerien lukumäärä 13
Hallituspuolueet

Hallituksen vaihdos oli tullut välttämättömäksi, jotta Suomi olisi ollut uskottavampi ympärysvaltojen silmissä. Taustalla oli Saksan keisarin Vilhelm II:n luopuminen kruunusta ja Saksan julistaminen tasavallaksi vajaat kolme viikkoa aikaisemmin. Syntyneessä tilanteessa Suomen kuninkaaksi jo valittu Hessenin prinssi Friedrich Karl luopui kuninkuudesta, mikä oli tappio suomalaisille monarkian kannattajille. Pääministeriksi tullut Helsingin yliopiston teologian professori Lauri Ingman katsoi hallituksensa olevan lähinnä toimitusministeristö, joka hoitaisi maan asioita seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Ulkoministeriksi tuli Suomen viimeisenä ministerivaltiosihteerinä toiminut Carl Enckell.[1]

Lauri Ingman ilmoitti hallituksensa tärkeimmäksi tavoitteeksi mahdollisimman laajan tunnustuksen saamisen Suomen itsenäisyydelle. Lisäksi hallitus halusi valvoa valtakunnan säilymistä koskemattomana ja huolen aiheena oli erityisesti Ahvenanmaan separatistien toiminta. Hallituksen aloittaessa toimintansa pohdittiin myös valtionhoitajan vaihdosta, koska P. E. Svinhufvud halusi vapautua virasta mahdollisimman pian. Kenraali Gustaf Mannerheimin muodollinen valinta tehtävään siirtyi kuitenkin joulukuulle.[1]

Ingmanin I hallitus muodostettiin niillä voimasuhteilla, jotka olivat niin sanotussa tynkäparlamentissa, joka syntyi sisällissodan typistämästä, 1.–2. lokakuuta 1917 järjestettyillä eduskuntavaaleilla valitusta eduskunnasta. Siten laskien hallitus oli enemmistöhallitus. Se istui 142 päivää.

KokoonpanoMuokkaa

[2]

Ministeri Puolue Tehtävässä
Pääministeri
  Lauri Ingman   Kok. 27.11.1918 – 17.4.1919
Ulkoasiainministeriö
Ulkoasiainministeri
  Carl Enckell (amm.) 27.11.1918 – 17.4.1919
Apulaisulkoasiainministeri
  Leo Ehrnrooth   RKP 11.3.1919 – 17.4.1919
Oikeusministeriö
Oikeusministeri
  Karl Söderholm   RKP 27.11.1918 – 17.4.1919
Sotaministeriö
Sotaministeri
  Rudolf Walden (amm.) 27.11.1918 – 17.4.1919
Sisäasiainministeriö
Sisäasiainministeri
  Antti Tulenheimo   Kok. 27.11.1918 – 17.4.1919
Valtiovarainministeriö
Valtiovarainministeri
  Kaarlo Castrén   Ed. 27.11.1918 – 17.4.1919
Apulaisvaltiovarainministeri
  Juho Vennola   Ed. 27.11.1918 – 17.4.1919
Kirkollis- ja opetusasiainministeriö
Kirkollis- ja opetusministeri
  Mikael Soininen   Ed. 27.11.1918 – 17.4.1919
Maatalousministeriö
Maatalousministeri
  Uuno Brander   Ed. 27.11.1918 – 17.4.1919
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
  Bernhard Wuolle   Kok. 27.11.1918 – 17.4.1919
Kauppa- ja teollisuusministeriö
Kauppa- ja teollisuusministeri
  Julius Stjernvall   RKP 27.11.1918 – 17.4.1919
Sosiaaliministeriö
Sosiaaliministeri
  Eero Erkko   Ed. 27.11.1918 – 17.4.1919
Elintarveministeriö
Elintarveministeri
  Karl Collan   Ed. 27.11.1918 – 17.4.1919

Hallituksen puoluejakaumaMuokkaa

Puolue 27.11.1918 17.4.1919
Edistyspuolue 6 6
Kokoomus 3 3
ammattiministeri 2 2
RKP 2 3

LähteetMuokkaa

  1. a b c Jorma Keränen (toim.): Suomen itsenäistymisen Kronikka, s. 156. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3800-5.
  2. Ingman 1. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa


Edeltäjä:
Suomen senaatti:
Paasikiven senaatti, I hallitus
Suomen valtioneuvosto

27. marraskuuta 191817. huhtikuuta 1919
Seuraaja:

Kaarlo Castrénin hallitus