Avaa päävalikko

Eugen Wolff

suomalainen teollisuusmies ja metsäteollisuusyhtiö Tornator Oy:n perustaja

Carl Oskar Eugène (Eugen) Wolff (2. marraskuuta 1851 Vaasa20. toukokuuta 1937 Viipuri)[1] oli suomalainen teollisuusmies ja metsäteollisuusyhtiö Tornator Oy:n perustaja. Hän oli myös mukana politiikassa ja toimi Suomen itsenäistyttyä lyhyen aikaa diplomaattina.

Eugen Wolff
Wolff2 cropped.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 2. marraskuuta 1851
Vaasa
Kuollut 20. toukokuuta 1937
Viipuri
Kansallisuus suomalainen
Muut tiedot
Yritys Tornator
Asema toimitusjohtaja

YritystoimintaMuokkaa

Eugen Wolffin vanhemmat olivat kauppaneuvos Carl Gustaf Wolff ja tämän toinen vaimo Natalia Strömsten.[2] Wolff pääsi ylioppilaaksi 1869 ja opiskeli kielitiedettä Helsingissä sekä vuosina 1872–1874 Ranskassa, Englannissa ja Saksassa. Hän toimi viipurilaisen kauppahuone Hackman & Co:n prokuristina 1879–1898. Wolff perusti Tornator Oy:n vuonna 1888 yhdessä veljensä Reguel Wolffin, Alexander Wolter Ramsayn sekä eräiden muiden kanssa ja toimi yhtiön toimitusjohtajana 1900–1919. Alkuvaiheessa yhtiö valmisti pelkästään lankarullia, mutta toiminta laajeni pian paperiteollisuuteen. Wolffin vaikutus varsinkin Tainionkoskella sijainneiden tehtaiden laajentamiseen oli merkittävä, ja saha ja puuhiomo syrjäyttivät nopeasti lankarullatehtaan merkityksessä. Tainionkosken sellutehtaaseen rakennettiin Suomen ensimmäiset happotornit. Wolff palkkasi metsäalan ammattilaisia huolehtimaan yhtiön metsäomaisuuden hoidosta.[1]

Wolff oli myös Suomen Höyrylaiva Oy:n perustajia ja kuului sen johtokuntaan vuosina 1883–1932. Wolff oli Pohjoismaiden Osakepankin hallintoneuvoston jäsen 1890–1899 ja hallintoneuvoston puheenjohtaja 1893–1899.[2]

Yhteiskunnallinen toimintaMuokkaa

Wolff oli Viipurin kaupunginvaltuuston sekä rahatoimikamarin jäsen ja toimi kaupungin edustajana porvarissäädyssä vuosien 1900 ja 1905–1906 säätyvaltiopäivillä. Vuosina 1886–1899 hän oli Ison-Britannian varakonsulina Viipurissa.

Wolff kuului jäsenenä vuoden 1899 niin sanottuun suureen lähetystöön, joka vei keisari Nikolai II:lle Suomesta kerätyn helmikuun manifestia vastustaneen suuren adressin. Poliittisen toimintansa vuoksi hän oli karkotettuna Suomesta ensimmäisen sortokauden aikana 1903–1905.[2] Hän joutui venäläisten silmätikuksi jo suuren adressin aikana, ja huhtikuussa 1903 hän sai ensimmäisten joukossa karkotusmääräyksen[3]. Hän oleskeli tuon ajan Tukholmassa.[1]

Wolff oli mukana myös suomalaisessa lähetystössä, joka kävi vuosina 1917–1918 Englannin, Ranskan, Belgian, Espanjan ja Italian hallitusten sekä Pyhän istuimen luona pyytämässä näiltä valtioilta Suomen itsenäisyyden tunnustamista.[2] Vuonna 1919 hän toimi lyhyen aikaa Suomen väliaikaisena diplomaattisena edustajana Tukholmassa. Tässä yhteydessä Wolff erosi Tornatorin toimitusjohtajan paikalta, koska molempien tehtävien yhtäaikainen hoitaminen oli hankalaa. Hän myi samana vuonna Tornatorin osake-enemmistön Suomen valtiolle, mutta jatkoi vielä johtokunnan jäsenenä.[1]

Wolff lahjoitti runsaasti rahaa hyväntekeväisyyteen ja kulttuurilaitoksille. Hän oli aloitteentekijänä Viipurin taiteenystävät -seuran perustamisessa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Tanja Hellsten: Wolff, Eugen (1851 - 1937) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000 (päivitetty 29.5.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d Kuolleita T - Ö Jukka Kemppisen blogi 12.8.2007. Viitattu 10.4.2013.
  3. Osmo Apunen: "Rajamaasta tasavallaksi". Teoksessa: Suomen historia 6, Sortokaudet ja itsenäistyminen, s. 162, Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-2495-7