Liana Kaarina
Liana Kaarina, koko nimeltään Liana Kaarina Ohayon (o.s. Leskinen, s. 16. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomalainen elokuvanäyttelijä. Hän aloitti uransa lausujana ja tragediennena, mutta tuli tunnetuksi näyteltyään 1960-luvulla useissa Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvissa. Hänen esittämänsä naishahmot olivat useimmiten kevytkenkäisiä, langenneita viettelijättäriä.
| Liana Kaarina | |
|---|---|
 Liana Kaarina vuonna 1965. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1937 Helsinki |
| Ammatti | elokuvanäyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | Liana Kaarina Ohayon |
| Aktiivisena | 1959–1971 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Liana Kaarinasta tuli elokuviensa myötä 1960-luvulla seksipommi, valkokankaan kohukaunotar, vamppi ja viettelijätär. Hänen tunnetuin vamppiroolinsa oli menestyselokuvassa Kuu on vaarallinen, joka oli hänen läpimurtonsa filmitähtenä.[1] Hänen lapsuudenidolinsa oli näyttelijä Tauno Palo. Hän teki myös laulukeikkoja.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Liana Kaarina oli Perussuomalaisten ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä, mutta ei tullut valituksi.[1]
Liana Kaarinalla on rooli musiikkielokuvassa Kalevala: Tuohitorvi soi!. Elokuvaa on tarkoitus viedä eri maiden Suomi-kouluihin ja amerikkalaisille Kalevala-harrastusryhmille.[2]
Vuonna 2005 Liana Kaarinalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[3]
Vuonna 2022 Liana Kaarinasta tehtiin dokumenttielokuva Rakkaudella Liana Kaarina ja sen TV-ensiesitys oli YLE TV1 -kanavalla 4.9.2022.
YksityiselämäMuokkaa
Liana Kaarina on ollut naimisissa kolme kertaa: jääkiekkoilija Hannu Kyllästisen kanssa vuosina 1961–1965, Teini Salokankaan kanssa vuosina 1965–1967 ja Elias Ohayonin kanssa vuosina 1969–1977, joista viimeksi mainitun kanssa hänellä on kaksi tytärtä. Hänellä on myös neljä lastenlasta. Vuosina 1969–1994 hän ei asunut Suomessa, vaan Marokossa, Pariisissa ja Jerusalemissa. Liana Kaarinan serkku on pianotaiteilija Hilpi Leino-Kantola.
Liana Kaarina on julkaissut kaunokirjallisuutta (runokokoelman ja kaksi romaania) sekä omaelämäkerran.[4]
Haastatteluissa ja omaelämäkertakirjassaan Liana on kertonut sairastaneensa bulimiaa ja alkoholismia. Hän pääsi eroon bulimiastaan raskauksiensa jälkeen ja alkoholismistaan jo ennen muuttoaan ulkomaille 1969. Hän puhui ulkomailla asuessaan avoimesti alkoholiongelmastaan ja auttoi myös muita samassa tilanteessa olevia.
FilmografiaMuokkaa
ElokuvatMuokkaa
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1959 | Patarouva | Katriina, ristirouva |
| 1960 | Opettajatar seikkailee | Koululainen |
| 1961 | Miljoonavaillinki | Vanda |
| Minkkiturkki | Marianne | |
| Oksat pois... | Anita Roiha | |
| Rakas... | Mirkku | |
| Tulipunainen kyyhkynen | Kioskityttö | |
| Tähtisumua | Kurvatyttö | |
| 1962 | Kuu on vaarallinen | Elsi Pettinen |
| Älä nuolase... | Huijarinainen | |
| 1963 | Jengi | Pipsa |
| 1964 | Naiset | Ralfin tyttöystävä |
| 1965 | Dyskolos eli ihmisviha | Tyttö |
| Kielletty kirja | Kilven sihteeri | |
| Vapaa iltapäivä | Tyttö | |
| 1966 | Johan nyt on markkinat! | Merja Metsä |
| 1967 | Elokuva jalostavasta rakkaudesta | Irina Kirjanova, näyttelijä ja kriitikko |
TelevisiosarjatMuokkaa
| Vuosi | Sarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1962 | Teatterituokio | Vuokralaisrouva |
| 1963 | Kaverukset | Sirkka Somero |
| 1964 | Mitä tehdä? | Maija |
| 1966 | Hanski | Marjatta |
| Tarinatalo | Leenukka Pallas | |
| 1971 | Havukka-ahon ajattelija | Pikkupiika |
KirjatMuokkaa
- Pour toi!. Paris: Éditions Saint-Germain-des-Prés, 1984. ISBN 224-302-230-3.
- 12857. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09352-5.
- Gehenna. Ranua: Mäntykustannus, 2011. ISBN 978-952-5712-88-9.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Syrjälä, Hanna: Vamppi vain valkokankaalla. Helsingin Sanomat, 12.2.2011, s. D 14.
- ↑ Kalevala-musiikkifilmi julkaistaan Yhdysvalloissa 16.7.2010. Kaustinen.net. Viitattu 12.2.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Taiteilija- eläke 43:lle eri alojen edustajalle Turun Sanomat. 1.3.2005. Viitattu 4.9.2022.
- ↑ Holmlund, Sofia: Liana Kaarina blev berömd över en natt. Hufvudstadsbladet, 29.10.2017, s. 22–24. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)