Liana Kaarina

suomalainen elokuvanäyttelijä

Liana Kaarina Ohayon (o.s. Leskinen; s. 16. toukokuuta 1937 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja kirjailija. Hän aloitti uransa lausujana ja tragediennena, mutta tuli tunnetuksi näyteltyään 1960-luvulla useissa Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa. Hänen roolinsa olivat usein vamppeja ja viettelijättäriä, jotka tekivät hänestä aikansa seksipommin. Liana Kaarina teki tunnetuimman vamppiroolinsa menestyselokuvassa Kuu on vaarallinen, joka oli hänen läpimurtonsa filmitähtenä.[1]

Liana Kaarina
Liana Kaarina vuonna 1965.
Liana Kaarina vuonna 1965.
Henkilötiedot
Koko nimi Liana Kaarina Leskinen
Syntynyt16. toukokuuta 1937 Helsinki (ikä 87)
Ammatti näyttelijä
kirjailija
Puoliso Hannu Kyllästinen
(vih. 1961; ero 1965)

Teini Salokangas
(vih. 1965; ero 1967)

Elias Ohayon
(vih. 1969; ero 1977)
Lapset 2
Näyttelijä
Aktiivisena 1959–
Merkittävät roolit Kuu on vaarallinen
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Liana Kaarina menestyi ennen elokuvauraansa nuorisoteatterissa ja hänellä oli 1960-luvulla kiinnitys Teatteri Jurkkaan. Hän kärsi samalla alkoholismista ja syömishäiriöstä. Raitistuttuaan hän asui 25 vuotta ulkomailla ennen paluutaan Suomeen 1994.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Liana Kaarina oli Perussuomalaisten ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä, mutta ei tullut valituksi.[1]

Liana Kaarinan elämästä on tehty dokumentti Rakkaudella Liana Kaarina, jonka ensiesitys oli Yle TV1 -kanavalla 4. syyskuuta 2022.

Varhaiselämä

muokkaa

Liana Kaarina Leskinen syntyi 1937 Helsingissä. Hän oli ei-toivottu lapsi – eronneilla vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta huolehtia hänestä, joten hän asui ensimmäiset vuotensa vieraan naisen luona. Hän tapasi oman äitinsä vasta aikuisiällä. Liana Kaarina on kuvaillut äitiään seuraavasti: ”Hän oli oikea charmipakkaus, mutta luonteeltaan täysin mahdoton.”[2][3]

Kaksivuotiaasta alkaen Liana Kaarina kasvoi isovanhempiensa luona, ja hänelle tärkeimmäksi ihmiseksi muodostui isoäiti.[2] 13-vuotiaana Liana Kaarina oli onnettomuudessa, jossa hän kaatui jäälle niin että kolme etuhammasta katkesi ja niiden tilalle laitettiin tekohampaat. 15-vuotiaana hän sairasti keuhkotuberkuloosin, josta selvisi uutuuslääkkeen vankomysiinin avulla. Liana Kaarina on kertonut kärsineensä nuoresta lähtien alemmuuskompleksista ja piti itseään muita rumempana.[4]

Liana Kaarina kävi lukion jälkeen Ateneumissa iltakoulua. Hän aloitti vuonna 1957 Nuorisoteatterin lausujana ja sai kiinnityksen Emmi Jurkan perustamaan huoneteatteri Jurkkaan. Hän esiintyi lisäksi hammastahnamainoksessa. Liana Kaarina sai hyvää palautetta vanhan naisen roolistaan Nuorisoteatterissa ja piti kohtalonaan tragediennen osia.[3]

Näyttelijä Åke Lindman ja ohjaaja Aarne Tarkas löysivät Liana Kaarinan filmiin avustajien joukosta. Hänen ensimmäiset roolinsa olivat pieniä, muun muassa koululaisen osa elokuvassa Opettajatar seikkailee (1960). Ensimmäinen isompi osa oli SF-elokuvassa Minkkiturkki (1961). Tuohon aikaan isoja filmiosia juhlittiin ja lehdet mainostivat yleisölle uutta tähteä. Liana Kaarina teki sivuosia myös Tarkaksen komedioissa ja piti elokuvantekoa sinänsä mukavana, mutta ei täysin omana alanaan.[4]

Liana Kaarinan läpimurto tapahtui Toivo Särkän ohjaamassa draamaelokuvassa Kuu on vaarallinen (1962). Sensuellin viettelijättären osassa hänestä leivottiin koko kansan seksisymboli. Elokuvasta tuli hitti ja se myytiin kaikkiaan 36 maahan aina Yhdysvaltoja myöten. Liana Kaarinan alastonuinti sekä intiimit kohtaukset vastanäyttelijä Esko Salmisen kanssa koettelivat sensuuria. Liana Kaarina ei olisi halunnut tehdä uintikohtausta lainkaan ja suostui vasta, kun Särkkä oli juottanut hänelle puoli pulloa konjakkia.[3]

Kohuvampin imago sai naiset mulkoilemaan Liana Kaarinaa kadulla ja miehet huohottivat hänen peräänsä. Liana Kaarina itse vierasti imagoaan, sillä hän oli ujo ja epävarma eikä pitänyt itseään viehättävänä: ”Toisin kuin seksileimani antoi ymmärtää, en ollut seksuaalisesti mitenkään aktiivinen ihminen.”[2] Vaikka Liana Kaarinaa pidettiin yksityiselämässäänkin miestennielijänä tai kevytkenkäisenä bimbona, hän eli avioliitossa ja teki päivät töitä niin teatterissa, elokuvissa kuin radiossakin.[3]

Kuu on vaarallinen -elokuvan jälkeen vamppiroolit jatkuivat, muun muassa Helge Heralan kanssa elokuvassa Johan nyt on markkinat! (1966). Liana Kaarina on esiintynyt valkokankaalla viimeksi vuonna 1967 elokuvassa Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967).[3] Muutettuaan ulkomaille 1969 hän teki töitä muun muassa kuvataiteilijana, lausujana ja kirjailijana. Liana Kaarina on julkaissut runokokoelman ja muutamia romaaneja sekä omaelämäkerran.[4][5]

Liana Kaarina on ollut julkisuudessa avoin ongelmistaan bulimian ja alkoholismin kanssa. Alkoholinkäyttö oli runsasta jo teatteriuran alussa, sillä ennen näytöksiä ei voinut syödä ja niiden jälkeen Liana Kaarina suuntasi usein kollegoineen baariin. Juominen oli hänelle omien sanojensa mukaan keino hukuttaa kärsimänsä alemmuuskompleksi, ja alkoholinkäyttö jatkui läpi 1960-luvun.[3]

2000-luvun alussa Liana Kaarina esiintyi määräaikaisella sopimuksella Kulttuurikulman teatteriproduktioissa. Näytelmän Harold ja Maude naispäärooli Moskovan näytöksessä toi hänelle loistavat arvostelut.[4]

Yksityiselämä

muokkaa

Liana Kaarina avioitui vuonna 1961 HJK:n jääkiekkoilijan Hannu Kyllästisen kanssa. Liittoa varjosti kummankin alkoholismi, ja se päättyi eroon neljä vuotta myöhemmin. Liana Kaarina avioitui vielä samana vuonna Teini Salokankaan kanssa, jota hän on kuvaillut herkäksi ja hauskaksi mutta lääkeriippuvaiseksi kaveriksi. Pariskunta matkusteli ulkomailla liftaten, mutta liitto kariutui kaksi vuotta myöhemmin.[4]

Liana Kaarinan kolmas aviomies oli Elias Ohayon, jonka kanssa hän oli naimisissa 1969–1977. Liana Kaarina muutti vuonna 1969 miehensä kotimaahan Marokkoon, jossa pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä. Tyttöjen välissä he saivat myös pojan, joka kuoli synnyttyään ennenaikaisesti. Perhe muutti myöhemmin Pariisiin, jossa Liana Kaarina teki töitä näyttämöllä. Ulkomaanvuosia leimasivat riitaisa avioliitto, sairaudet ja niiden aiheuttamat traumat. Liana Kaarina erosi Ohayonista 1977, mutta he ovat pysyneet hyvinä ystävinä. Eron jälkeen Liana Kaarina muutti tyttärineen Israeliin.[3][4]

Liana Kaarina pääsi eroon alkoholismistaan vertaistukiryhmän avulla vuonna 1969. Hän puhui jo ennen raitistumistaan ongelmastaan avoimesti lehdistölle auttaakseen muita samassa tilanteessa olevia. Vahvan seksileiman vuoksi häntä ei kuitenkaan koskaan leimattu julkisesti alkoholistiksi. Liana Kaarina on kertonut olleensa täysin raitis vuodesta 1972 lähtien, jolloin maistoi lusikallisen viiniä lentokoneessa.[4][2]

Liana Kaarina muutti takaisin Suomeen vuonna 1994, muttei onnistunut saamaan töitä teattereista. Sittemmin hän on muun muassa kirjoittanut romaaneja ja kiertänyt Yhdysvalloissa lausumassa Jenni Haukion runoja. Hänen kolmas romaaninsa Tohtori Paratissimum julkaistiin 2017.[3]

Liana Kaarina asuu nykyisin Ylöjärvellä[4] ja hänellä on ollut vuodesta 2005 lähtien valtion myöntämä taiteilijaeläke.[6] Liana Kaarinalla on neljä lastenlasta.[4]

Filmografia

muokkaa

Elokuvat

muokkaa
Vuosi Elokuva Rooli
1959 Patarouva Katriina, ristirouva
1960 Opettajatar seikkailee koululainen
1961 Miljoonavaillinki Vanda
Minkkiturkki Marianne
Oksat pois... Anita Roiha
Rakas... Mirkku
Tulipunainen kyyhkynen kioskityttö
Tähtisumua kurvatyttö
1962 Kuu on vaarallinen Elsi Pettinen
Älä nuolase... huijarinainen
1963 Jengi Pipsa
1964 Naiset Ralfin tyttöystävä
1965 Dyskolos eli ihmisviha tyttö
Kielletty kirja Kilven sihteeri
Vapaa iltapäivä tyttö
1966 Johan nyt on markkinat! Merja Metsä
1967 Elokuva jalostavasta rakkaudesta Irina Kirjanova, näyttelijä ja kriitikko

Televisiosarjat

muokkaa
Vuosi Sarja Rooli Jakso(t)
1962 Teatterituokio vuokralaisrouva
1963 Kaverukset Sirkka Somero ”Naapurit”
1964 Mitä tehdä? Maija ”Mikset ole toisenlainen?”
1966 Hanski Marjatta ”Liike-elämää”
”Lapsuuselämää”
Tarinatalo Leenukka Pallas ”Kevättä ilmassa”
1971 Havukka-ahon ajattelija pikkupiika jakso 5

Kirjat

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b Syrjälä, Hanna: Vamppi vain valkokankaalla. Helsingin Sanomat, 12.2.2011, s. D 14.
  2. a b c d Ylimutka, Leena: 1960-luvun seksipommi Liana Kaarina, 80: ”Elämäni rakkaus on vielä tulossa” Iltalehti. 16.5.2017. Viitattu 18.3.2024.
  3. a b c d e f g h Valleala, Siru: Liana Kaarina sai rohkeiden roolien jälkeen ikävää palautetta – kadulla syljettiin päälle Ilta-Sanomat. 9.7.2017. Viitattu 18.3.2024.
  4. a b c d e f g h i Rakkaudella Liana Kaarina (televisiodokumentti) Yle Areena. 4.9.2022. Viitattu 17.3.2024.
  5. Holmlund, Sofia: Liana Kaarina blev berömd över en natt. Hufvudstadsbladet, 29.10.2017, s. 22–24. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Taiteilija- eläke 43:lle eri alojen edustajalle Turun Sanomat. 1.3.2005. Viitattu 4.9.2022.

Aiheesta muualla

muokkaa