Eduskuntavaalit 2007

Suomen 35. eduskuntavaalit järjestettiin 18. maaliskuuta 2007, jolloin tuli kuluneeksi lähes päivälleen sata vuotta ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Ennakkoäänestys pidettiin 7.–13. maaliskuuta. Vaaleissa valittiin 200 kansanedustajaa 15 vaalipiiristä.

Suomen eduskuntavaalit 2007
Suomi
2003 ←
18. maaliskuuta 2007 → 2011

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti
  • 65,0 % (yhteensä) Laskua 1,7 %-yks.
  • 67,9 % (Suomessa) Laskua 1,8 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Matti Vanhanen Jyrki Katainen Eero Heinäluoma
Johtaja Matti Vanhanen Jyrki Katainen Eero Heinäluoma
Puolue Keskusta Kokoomus Sosiaalidemokraatit
Johtaja alkaen 2003 2004 2005
Viime vaalit 55 paikkaa, 24,7 % 40 paikkaa, 18,6 % 53 paikkaa, 24,5 %
Saadut paikat 51 50 45
Paikkojen muutos Laskua4 Nousua10 Laskua8
Äänet 640 428 616 841 594 194
Kannatus 23,11 % 22,26 % 21,44 %
Muutos Laskua1,58 %-yks. Nousua3,71 %-yks. Laskua3,03 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Martti Korhonen Tarja Cronberg Stefan Wallin
Johtaja Martti Korhonen Tarja Cronberg Stefan Wallin
Puolue Vasemmistoliitto Vihreät Ruotsalainen kansanpuolue
Johtaja alkaen 2006 2005 2006
Viime vaalit 19 paikkaa, 9,93 % 14 paikkaa, 8,01 % 8 paikkaa, 4,61 %
Saadut paikat 17 15 9
Paikkojen muutos Laskua2 Nousua1 Nousua1
Äänet 244 296 234 429 126 520
Kannatus 8,82 % 8,46 % 4,57 %
Muutos Laskua1,11 %-yks. Nousua0,45 %-yks. Laskua0,05 %-yks.

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue Yhdeksäs puolue
  Päivi Räsänen Timo Soini
Johtaja Päivi Räsänen Timo Soini Elisabeth Nauclér
Puolue Kristillisdemokraatit Perussuomalaiset Borgerlig Allians
Johtaja alkaen 2004 1997
Viime vaalit 7 paikkaa, 5,34 % 3 paikkaa, 1,57 %
Saadut paikat 7 5 1
Paikkojen muutos Muuttumaton0 Nousua2 Uusi
Äänet 134 790 112 256 9 561
Kannatus 4,86 % 4,05 % 0,3 %
Muutos Laskua0,47 %-yks. Nousua2,48 %-yks. Uusi

Pääministeri ennen vaaleja

Matti Vanhanen
Keskusta

Uusi pääministeri

Matti Vanhanen
Keskusta

Vaaleissa käytti äänioikeuttaan 2 772 799 kansalaista, ja äänestysprosentti oli 67,9. Luku on sodanjälkeisen historian alhaisin. Aktiivisuus laski edelliskerrasta 1,8 prosenttiyksikköä. Ennakkoon äänesti 29,7 (+3,7) prosenttia äänioikeutetuista.[1][2]

Vaalipiirijakoon oli tullut pieni muutos, kun Punkalaitumen kunta siirtyi Satakunnan maakunnasta ja vaalipiiristä Pirkanmaan maakuntaan ja vaalipiiriin vuoden 2005 alussa.lähde?

Oppositiopuolue kokoomus nousi vaalien suurimmaksi voittajaksi saatuaan kymmenen lisäpaikkaa. Hallituspuolueista SDP menetti kahdeksan paikkaa ja keskusta neljä, mutta jälkimmäinen säilytti kuitenkin täpärästi asemansa suurimpana puolueena, ja näin keskusta sai jatkaa hallituksen johdossa. Perussuomalaiset nosti paikkalukuaan kahdella, vihreät ja RKP yhdellä. RKP:n ääniosuus ja äänimäärä laskivat tosin hieman. Kristillisdemokraattien paikkamäärä pysyi edellisten vaalien tasolla.lähde?

Vaalien jälkeen muodostettiin Vanhasen II hallitus, jota seurasi Kiviniemen hallitus.

Vaalikamppailu

muokkaa

Eduskuntavaalien kampanjointi pääsi alkamaan poikkeuksellisen myöhään, vasta tammikuun puolivälissä 2007. Suomi oli ollut Euroopan unionin puheenjohtajamaa vuoden 2006 jälkimmäisellä puoliskolla, eikä silloin ollut haluttu nostaa esiin sisäpoliittisia kiistakysymyksiä. Hallituspuolueet näyttivät aluksi olevan vahvoilla, koska päähallituspuolueet SDP ja keskusta olivat puolueiden kannatusmittauksissa selvästi suurempia kuin pääoppositiopuolue kokoomus. Todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona pidettiinkin punamultahallituksen jatkamista.[3]

Vaalikamppailun aikana ei noussut esiin suuria kiistanaiheita, jotka olisivat kiihottaneet äänestäjien mieliä. Merkittävin väittely käytiin niin sanotusta kansantalouden jakovarasta eli niistä noin neljästä miljardista eurosta, jotka hallituksella oli todennäköisesti käytettävissään alkavalla vaalikaudella. Sosialidemokraatit ehdottivat, että valtaosa varoista olisi käytettävä tulonsiirtoihin ja palveluihin. Kokoomus kannatti veronalennuslinjan jatkamista, ja keskustan kanta oli näiden ääripäiden välillä. Keskusta vaati myös ruoan arvonlisäveron alentamista, kun taas kokoomus ja RKP pitivät tärkeänä perintöveron alentamista. Perintöverosta tulikin selvästi poliittista kenttää jakanut ideologinen kysymys: oikealla kannatettiin sen poistamista tai ainakin alentamista, kun taas vasemmisto piti tärkeänä sen säilyttämistä.[3]

Aivan vaalikamppailun loppumetreillä kokoomuslainen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola pohti blogissaan pääministeri Matti Vanhasen ja Vihreän liiton kansanedustajan Merikukka Forsiuksen suhdetta. Korhola epäili heillä olevan "vipinää", josta kerrottaisiin vasta vaalien jälkeen. Vanhanen raivostui Korholalle ja ihmetteli kokoomuksen toimintaa, ja Jyrki Katainen joutuikin julkisesti pahoittelemaan Korholan käyttäytymistä. Vanhasen voimakkaaseen reaktioon saattoi vaikuttaa hänen entisen naisystävänsä Susan Ruususen helmikuussa 2007 julkaisema kirja Pääministerin morsian, jossa tämä kertoi avoimesti heidän suhteestaan. Vaalien jälkeen Vanhanen teki kirjan johdosta poliisille tutkintapyynnön siitä, oliko kirjan kustantaja loukannut hänen yksityiselämänsä suojaa. Sen sijaan kiista Korholan kanssa ei enää jatkunut, ja jo viikon kuluttua vaalipäivästä Vanhanen ja Forsius näyttäytyivät julkisesti yhdessä. [3]

SAK:n vaalimainoskohu

muokkaa

Suurin kohu vaalikampanjoinnin aikana nousi puolueiden ulkopuolelta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) julkisti helmikuun lopussa televisiomainokset, joiden avulla oli tarkoitus kannustaa palkansaajia vaaliuurnille. Mainoksissa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili herkkupöydän ääressä, kehui metsästyssaaliitaan ja ilkkui samalla työläisille siitä, että nämä eivät edes äänestä. Mainokset herättivät heti tuoreeltaan voimakasta paheksuntaa ja erityisesti niistä pahoittivat mielensä monet yrittäjät. SAK:n johto – mukaan lukien järjestön maltillisena tunnettu puheenjohtaja Lauri Ihalainen – puolusti aluksi voimakkaasti kampanjaa ja kiisti jyrkästi, että sillä olisi ollut tarkoitus hyökätä jotakin kansalais- tai ammattiryhmää vastaan. Kun arvostelu ei ottanut laantuakseen, SAK:ssa alettiin pelätä, että mainoksista olisi työntekijäjärjestöille enemmän haittaa kuin hyötyä. Lopulta SAK päätti hyllyttää kampanjan, kun monet tunnetut sosialidemokraatit olivat tuominneet sen, ja teetti uudet neutraalimmat mainokset. SAK:n johto katsoi, että ruoalla mässäily oli ärsyttänyt ihmisiä ja vienyt huomion äänestämisen tärkeydestä mainonnan tyyliin. Alkuperäisiä mainoksia ei ehditty esittää televisiossa kertaakaan, mutta ne olivat hyllytyksen jälkeenkin katsottavissa Internetin YouTube-sivustolla.[4] Mainoskohu saattoi lopulta aktivoida enemmän kokoomuksen kuin vasemmiston kannattajia, koska pääkaupunkiseudulla äänestysaktiivisuus nousi kokoomuksen vahvoilla kannatusalueilla suuremmaksi kuin vasemmiston perinteisillä tukialueilla.[3]

Vaalipiirit ja vaaliliitot

muokkaa

Kansanedustajat valitaan 15 vaalipiiristä, joiden paikkaluku (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) määräytyy piirin asukasluvun perusteella. Valtioneuvosto vahvisti paikkajaon 12. lokakuuta 2006 syyskuun lopun väestötietojen perusteella. Edellisistä vaaleista paikkajako on muuttunut siten, että Pohjois-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän ja vastaavasti Uudeltamaalta yksi enemmän.

Nro Vaalipiiri Kansan-
edustajia
Vaaliliitot Kartta
01 Helsingin vaalipiiri 21 KD + Köyhien Asialla

PS + Itsenäisyyspuolue

 
02 Uudenmaan vaalipiiri 34 PS + Itsenäisyyspuolue
03 Varsinais-Suomen vaalipiiri 17 Kesk. + RKP
04 Satakunnan vaalipiiri 9 KD + PS + Itsenäisyyspuolue
05 Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri 1  
06 Hämeen vaalipiiri 14  
07 Pirkanmaan vaalipiiri 18 PS + Itsenäisyyspuolue
08 Kymen vaalipiiri 12 KTP + SKP
09 Etelä-Savon vaalipiiri 6 SDP + Vas. + Vihr.

Kok. + KD + PS

10 Pohjois-Savon vaalipiiri 10 Vas. + Vihr.

Kok. + PS
KTP + SKP + STP
Köyhien Asialla + Itsenäisyyspuolue

11 Pohjois-Karjalan vaalipiiri 6 SDP + Vas.

Kok. + KD + PS

12 Vaasan vaalipiiri 17 PS + Itsenäisyyspuolue
13 Keski-Suomen vaalipiiri 10 PS + Itsenäisyyspuolue
14 Oulun vaalipiiri 18 KD + Köyhien Asialla

PS + Itsenäisyyspuolue

15 Lapin vaalipiiri 7 Kesk. + KD

Kok. + Vihr.
PS + Itsenäisyyspuolue + Köyhien Asialla

Tuloksia verrataan vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Ennen vaaleja edustajien lukumäärät olivat hieman toisenlaiset: vaalikauden aikana kansanedustajista kristillisdemokraattien Lyly Rajala ja keskustan Seppo Lahtela olivat siirtyneet kokoomukseen.

Alkaneella vaalikaudella Vihreän liiton Merikukka Forsius siirtyi kokoomukseen. Keskustan Markku Uusipaavalniemi ilmoitti marraskuussa 2010 siirtyvänsä perussuomalaisten eduskuntaryhmään.[5] Samalla Kokoomuksesta tuli suurin puolue edustajamäärällä mitattuna[5], mutta Mari Kiviniemi jatkoi tästä huolimatta vaaleissa eniten kannatusta saaneen puolueen puheenjohtajana pääministerinä vaalikauden loppuun.

 
Puolue Äänet Paikat Paikkaosuus/
Ääniosuus
Lukumäärä Osuus
  Suomen Keskusta 640 428 −48 963 23,11 % −1,6 51 –4 1,10
  Kansallinen Kokoomus 616 841 +98 937 22,26 % +3,7 50 +10 1,12
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 594 194 −89 029 21,44 % −3,1 45 –8 1,05
  Vasemmistoliitto 244 296 −32 856 8,82 % −1,1 17 –2 0,96
  Vihreä liitto 234 429 +10 865 8,46 % +0,5 15 +1 0,89
  Suomen Kristillisdemokraatit 134 790 −14 197 4,86 % −0,4 7 0,72
  Ruotsalainen kansanpuolue 126 520 −2 304 4,57 % −0,0 9 +1 0,98
  Perussuomalaiset 112 256 +68 440 4,05 % +2,5 5 +2 0,62
Borgerlig Allians, gemensam lista 9 561 Uusi 0,35 % Uusi 1*
  Suomen Kommunistinen Puolue 18 277 −2 802 0,66 % −0,1 0
  Suomen Senioripuolue 16 715 +11 369 0,60 % +0,4 0
  Itsenäisyyspuolue 5 541 0,20 % 0
Suomen Kansan Sinivalkoiset 3 913 −666 0,14 % −0,1 0
Liberaalit 3 171 −5 605 0,11 % −0,2 0
  Köyhien Asialla 2 521 +1 073 0,09 % +0,0 0
  Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue 2 007 −901 0,07 % −0,0 0
  Suomen Työväenpuolue 1 764 0,06 % 0
Socialdemokraterna, gemensam lista 1 607 Uusi 0,06 % Uusi 0
Suomen Isänmaallinen kansanliike 821 −1 819 0,03 % −0,1 0
Yhteislista sitoutumattomat 499 Uusi 0,02 % Uusi 0
Yhteislista A 271 Uusi 0,01 % Uusi 0
Yhteisvastuu puolue 164 −240 0,01 % −0,0 0
Kai Aaltonen 145 Uusi 0,01 % Uusi 0
Oikeusturva yhteislista 142 Uusi 0,01 % Uusi 0
Tomi Juhani Syväoja 97 Uusi 0,00 % Uusi 0
Risto Flinkman 83 Uusi 0,00 % Uusi 0
Ville Samuli Hänninen 80 Uusi 0,00 % Uusi 0
Marijan Vitomir Basic 58 Uusi 0,00 % Uusi 0
Eero Johannes Varje 45 Uusi 0,00 % Uusi 0
Yhteensä 2 771 236 −20 521 100 % 200
3 suurinta 66,81 % −0,9 146 −2 1,09
* Ahvenanmaan edustaja, Borgerlig Allians -yhteislista (9 561 ääntä)
Lähde: Oikeusministeriö, ks. myös Yleisradion tulospalvelu
 
Eduskuntavaalien tulos vaalipiireittäin. Vaalipiirien muoto on pyritty säilyttämään tunnistettavuuden vuoksi. Puolueiden järjestys on kussakin vaalipiirissä lukusuunnan mukaisesti (ylhäältä alaspäin, vasemmalta oikealle) mentäessä suuremmasta pienempään. Esimerkiksi Etelä-Savossa suurin puolue oli kesk., toiseksi sdp, kolmanneksi kok ja neljänneksi vihr.
Äänestysaktiivisuus 65,0 %[6] −1,7
Äänestysaktiivisuus
(Suomessa asuvat)
67,9 %[6] −1,8
Äänestäneet 2 790 752[6] −24 948
Hylätyt äänet 19 516[6] −4 427

Suurin puolue vaalipiireittäin
 

Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin

muokkaa
Vaalipiiri Miehet Muutos Naiset Muutos
Helsinki 8 - 2 13 + 2
Uusimaa 17 - 3 17 + 4
Varsinais-Suomi 10 + 2 7 - 2
Ahvenanmaa 0 - 1 1 + 1
Satakunta 7 - 2 -
Häme 8 + 2 6 - 2
Pirkanmaa 13 + 4 5 - 4
Kymi 8 - 1 4 + 1
Etelä-Savo 2 - 3 4 + 3
Pohjois-Savo 7 - 2 3 + 2
Pohjois-Karjala 5 - 1 - 1
Vaasa 10 - 1 7 + 1
Keski-Suomi 5 - 3 5 + 3
Oulu 11 - 1 7 + 1
Lappi 5 - 1 2 + 1
Koko maa 116 - 9 84 + 9

Ennätyksiä ja muutoksia

muokkaa

Eduskuntaan palannut Kokoomuksen Sauli Niinistö teki eduskuntavaalien kaikkien aikojen ääniennätyksen keräten Uudellamaalla 60 563 ääntä. Hertta Kuusisen aiempi ennätys syntyi vaaleissa 1948. Euroopan investointipankin varapääjohtajana työskennellyt Niinistö oli kesällä 2006 ilmoittanut, ettei hän asettuisi ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Syksyn kuluessa mieli kuitenkin muuttui, ja hän lähti ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Vaalipäivään saakka ounasteltiin Niinistön pyrkivän pääministeriksi, mikä olisi heikentänyt kokoomuksen nuoren puheenjohtajan Jyrki Kataisen asemaa. Niinistö ja Katainen vakuuttivat kuitenkin toimivansa hyvässä yhteistyössä ja kokoomuksen noudattavan "kahden kärjen strategiaa".[3]

Naiskansanedustajien lukumäärä kasvoi ennätyksellisen suureksi, 84:ään (+9). Aiempi ennätys oli peräisin vuoden 1991 vaaleista, jolloin naisia valittiin 77. Heistä valittiin eduskuntaan vielä viisi; Keskustan Sirkka-Liisa Anttila, Kokoomuksen eduskuntaan palannut, tuolloin LKP:ta edustanut Tuulikki Ukkola, SDP:n Sinikka Hurskainen ja Liisa Jaakonsaari, sekä Vihreiden Heidi Hautala. Naiskansanedustajien osuuden kasvu näkyi myös siinä, että vaalien jälkeen muodostettuun hallitukseen tuli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa naisenemmistö, 12 ministeriä 20:stä.[3]

Valituista 72 ei ollut kuulunut edelliseen eduskuntaan. 64 oli ollut kansanedustajana jo ennen vuoden 1999 vaaleja ja noin puolet eli 99 vuoden 2003 vaaleja. 11 nyt valittua kansanedustajaa oli tullut eduskuntaan jo Urho Kekkosen presidenttikaudella: Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen (Kesk.), Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen ja Ben Zyskowicz (Kok.), Matti Ahde, Liisa Jaakonsaari, Jouko Skinnari ja Erkki Tuomioja (SDP) sekä Mikko Kuoppa ja Esko-Juhani Tennilä (Vas.). Mauno Koiviston kaudella eduskunnassa työskennelleitä oli edellisten lisäksi 28.

Vaaleissa ehdokkaina olleita, valitsematta jääneitä julkisuuden henkilöitä olivat mm. Jari Isometsä ja Henri Vähäkainu ("Pikku G") (Kesk.), Lotta Backlund ja Raakel Lignell (Kok.), Miranda Vuolasranta (SDP), Tea Vikstedt (Vas.), Helena Molander ja Anne Pohtamo (Kd.), Ilkka "Frederik" Sysimetsä (Ps.), Marko Björs (Vihr.) sekä Seppo Lampela ("Steen1"), Kari Peitsamo, Matti Rossi ja Anneli Sauli (SKP). [7]

Keväällä 2008 vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkaiden saama rahoitus herätti laajaa keskustelua.

Kansanedustajat

muokkaa
Pääartikkeli Luettelo Suomen vaalikauden 2007 kansanedustajista

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa Keskustan Juha Mieto, Tuomo Puumala ja Markku Uusipaavalniemi, Kokoomuksen Petteri Orpo, Lenita Toivakka ja Henna Virkkunen, SDP:n Marko Asell, Maria Guzenina-Richardson, Krista Kiuru ja Tommy Tabermann, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen, Sauli Niinistön veljenpoika Vihreiden Ville Niinistö, Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner sekä RKP:n Anna-Maja Henriksson ja Stefan Wallin. Pääministeri vuosina 1995–2003 ja vaalikaudella 2003–2007 eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (SDP) ei asettunut enää ehdolle vaaleihin. Muita vapaaehtoisia luopujia oli muun muassa Keskustan Matti Väistö, Kokoomuksen Kaarina Dromberg, sekä Vihreiden Osmo Soininvaara.

SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen siirtyi syyskuussa 2007 Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja hänen tilalleen tuli entinen ministeri ja Uudenmaan läänin maaherra Jacob Söderman, joka oli toiminut myös Euroopan oikeusasiamiehenä vuosina 1995–2003.[8]

Keskustalainen toisen kauden kansanedustaja Susanna Haapoja kuoli kesken vaalikauden toukokuussa 2009, ja Vasemmistoliiton kansanedustaja ja puolueen entinen puheenjohtaja Claes Andersson sai heikentyneen terveytensä vuoksi pyytämänsä eron eduskunnasta syysistuntokauden alkaessa 2009. Haapojan ja Anderssonin tilalle tulivat vuoden 2007 vaaleissa pudonneet Lasse Hautala ja Kari Uotila.[9]

SDP:n kansanedustaja, runoilija Tommy Tabermann kuoli heinäkuussa 2010 ja hänen tilalleen tuli Risto Kuisma, joka oli aikanaan toiminut perustamansa Remonttiryhmän kansanedustajana vuosina 1998–2001. Syksyllä 2010 Keskustan kansanedustaja Liisa Hyssälä siirtyi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi, Kokoomuksen kansanedustaja Jukka Mäkelä Espoon kaupunginjohtajaksi sekä Keskustan kansanedustaja Matti Vanhanen Perheyritysten Liiton toimitusjohtajaksi. Heidän tilalleen uusiksi kansanedustajiksi tulivat vuoden 2007 vaaleissa pudonneet Mauri Salo (Kesk.), Lasse Viren (Kok.) ja Seppo Särkiniemi (Kesk.).[10]

Ääniharavat

muokkaa

Vaalipiirikohtaiset äänikuninkaat tulivat joko SDP:n, Kokoomuksen, Keskustan tai RKP:n listoilta. Varsinais-Suomen vaalipiirin ääniharava Stefan Wallin (R.) oli ainoa, joka tuli kolmen suuren ulkopulelta.

Kulttuuriministeri Tanja Karpelan äänimäärä romahti täysin vain pieneen osaan edellisestä, mutta riitti vielä läpipääsyyn; toisin kävi Martin Saarikankaan. Tunnetuista ääniharavista myöskään Antti Kalliomäki ja Esko-Juhani Tennilä eivät saaneet enää yli 10 000 ääntä.

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen, oli Leena Luhtanen. Pudonneita olivat myös Keskustan Kauko Juhantalo, Petri Neittaanmäki ja Jukka Vihriälä, Kokoomuksen Maija Perho, sekä SDP:n Jouni Backman ja Maija Rask.

Sija Äänet Ehdokas Puolue Vaalipiiri
1. 60 563 Sauli Niinistö Kok. Uudenmaan vaalipiiri
2. 24 112 +17 195 Matti Vanhanen Kesk. Uudenmaan vaalipiiri
3. 19 859 +15 462 Timo Soini PS Uudenmaan vaalipiiri
4. 17 607 +4 827 Ben Zyskowicz Kok. Helsingin vaalipiiri
5. 17 578 +6 892 Marja Tiura Kok. Pirkanmaan vaalipiiri
6. 16 390 +5 327 Paula Lehtomäki Kesk. Oulun vaalipiiri
7. 13 768 Juha Mieto Kesk. Vaasan vaalipiiri
8. 12 924 +249 Heidi Hautala Vihr. Uudenmaan vaalipiiri
9. 12 894 +3 346 Erkki Tuomioja SDP Helsingin vaalipiiri
10. 12 578 Maria Guzenina-Richardson SDP Uudenmaan vaalipiiri
Lähteet: Oikeusministeriö[11] Tilastokeskus[12]

Paikastaan luopuneet kansanedustajat

muokkaa

Ehdolle asettuneista istuvista kansanedustajista 44:ää ei valittu uudelleen. Edustajapaikastaan luopui omaehtoisesti kaikkiaan 27 kansanedustajaa.[13][14][15][16][17][18] Europarlamenttivaaleissa 2004 valituiksi tulleet viisi kansanedustajaa, Satu Hassi (Vihr.), Ville Itälä (Kok.), Anneli Jäätteenmäki (Kesk.), Henrik Lax (RKP) ja Hannu Takkula (Kesk.), eivät pyrkineet takaisin eduskuntaan. Silloisista europarlamentaarikoista ehdolle asettui ja valittiin ainoastaan keskustan Paavo Väyrynen. [19][20] Valituista kansanedustajista kaksi kolmannesta toimi kansanedustajana jo ennestään.

Vaalipiiri Luopujat
Helsingin Paavo Lipponen (SDP), Outi Ojala (Vas.), Osmo Soininvaara (Vihr.), Jörn Donner (RKP, noussut eduskuntaan vuoden 2007 alussa), Tony Halme (PS)
Uudenmaan Ulla Anttila (Vihr.), Kaarina Dromberg (Kok.), Klaus Hellberg (SDP), Suvi-Anne Siimes (Vas.), Juhani Sjöblom (Kok.)
Varsinais-Suomen Jan-Erik Enestam (RKP), Jukka Roos (SDP)
Satakunnan Mikko Elo (SDP), Kalevi Lamminen (Kok.), Pirkko Peltomo (SDP)
Ahvenanmaan Roger Jansson
Hämeen Timo Seppälä (Kok.)
Pirkanmaan Rosa Meriläinen (Vihr.), Reino Ojala (SDP), Irja Tulonen (Kok.), Jaana Ylä-Mononen (Kesk.)
Kymen Antero Kekkonen (SDP)
Pohjois-Savon Iivo Polvi (Vas.)
Pohjois-Karjalan Matti Väistö (Kesk.)
Vaasan Nils-Anders Granvik (RKP)
Oulun Anne Huotari (Vas.), Esko Kurvinen (Kok.)
Lapin Jari Vilén (Kok.)

Uudelleen valitsematta jääneet kansanedustajat

muokkaa

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg Pohjois-Karjalan vaalipiiristä oli ilman edustajanpaikkaa jääneiden äänikuningatar saamillaan 7 804 äänellä. Ainoa Vanhasen I hallituksen ministeri, jota ei valittu uudelleen oli Leena Luhtanen.

Vaalipiiri Pudonneet
Helsingin Terhi Peltokorpi (KESK), Jere Lahti (KOK), Arto Bryggare (SDP), Ilkka Taipale (SDP)
Uudenmaan Eero Lankia (KESK), Seppo Särkiniemi (KESK), Martin Saarikangas (KOK), Lasse Viren (KOK), Arja Alho (SDP), Risto Kuisma (SDP), Leena Luhtanen (SDP), Susanna Rahkonen (SDP), Kari Uotila (VAS)
Varsinais-Suomen Mauri Salo (KESK), Marjukka Karttunen (KOK), Maija Perho (KOK), Virpa Puisto (SDP), Mikko Immonen (VAS), Sari Essayah (KD)
Satakunnan Kauko Juhantalo (KESK)
Ahvenanmaan
Hämeen Maija-Liisa Lindqvist (KESK), Minna Lintonen (SDP)
Pirkanmaan
Kymen Pekka Kuosmanen (KOK), Seppo Lahtela (KOK)
Etelä-Savon Pekka Nousiainen (KESK), Jouni Backman (SDP), Arto Seppälä (SDP)
Pohjois-Savon Rauno Kettunen (KESK), Eero Lämsä (KESK)
Pohjois-Karjalan Säde Tahvanainen (SDP), Tarja Cronberg (VIHR)
Vaasan Lasse Hautala (KESK), Aulis Ranta-Muotio (KESK), Jukka Vihriälä (KESK), Harry Wallin (SDP), Pehr Löv (RKP)
Keski-Suomen Petri Neittaanmäki (KESK), Ahti Vielma (KOK), Kalevi Olin (SDP)
Oulun Markku Koski (KESK), Riikka Moilanen-Savolainen (KESK)
Lapin Tatja Karvonen (KESK), Simo Rundgren (KESK), Maija Rask (SDP)

Eduskuntaan palanneet entiset kansanedustajat

muokkaa

Paluussa epäonnistuneet entiset kansanedustajat

muokkaa

Ehdokasasettelu

muokkaa

Ehdokashakemusten piti olla perillä viimeistään 6. helmikuuta ja ehdokasasettelu vahvistettiin 15. helmikuuta.

Puolue Ehdokkaat
Yhteensä Naisia Miehiä Keski-ikä Vaalipiirit
Suomen Keskusta 233 102 131 45,2 14
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 230 113 117 45,1 14
Kansallinen Kokoomus 225 99 126 45,0 14
Vasemmistoliitto 208 95 113 44,4 14
Vihreä liitto 202 106 96 40,5 14
Suomen Kristillisdemokraatit 188 74 114 46,6 14
Suomen Kommunistinen Puolue 171 54 117 47,9 14
Perussuomalaiset 168 42 126 49,0 14
Ruotsalainen kansanpuolue 75 34 41 43,2 4
Rauhan ja Sosialismin puolesta
– Kommunistinen Työväenpuolue
60 10 50 55,6 14
Suomen Senioripuolue 58 27 31 63,7 8
Itsenäisyyspuolue 47 10 37 55,0 14
Suomen Työväenpuolue 39 7 32 56,7 14
Liberaalit 38 9 29 40,4 6
Suomen Kansan Sinivalkoiset 24 1 23 43,9 7
Köyhien Asialla 10 7 3 51,1 5
Suomen Isänmaallinen kansanliike 5 1 4 48,6 4
Yhteisvastuu puolue 2 1 1 57,7 2
Valitsijayhdistysten ehdokkaat 21 7 14 40,7 6
Yhteensä 2004 799 1205 46,4 15
Lähteet[21][22]

Kampanjat

muokkaa
Itsenäisyyspuolue
vaalilause -
vaaliohjelma Itsenäisyyspuolueen eduskuntavaaliohjelma 2007
Kansallinen Kokoomus
vaalilause Vastuullinen markkinatalous on suomalaisen paras ystävä.
Suomen toivo – Kokoomus
vaaliohjelma Vastuullinen markkinatalous ja sen vaikutukset Suomen tulevaisuuteen
Liberaalit
vaalilause Vastuullista vapautta
vaaliohjelma Tavoiteohjelma
Perussuomalaiset
vaalilause Ihmiselle hyvä – kautta maan
vaaliohjelma Eduskuntavaalit 2007. Oikeudenmukaisuuden, hyvinvoinnin ja kansanvallan puolesta
Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue
vaalilause -
vaaliohjelma KTP:n tavoitteet talouspolitiikan suunnan muuttamiseksi
Ruotsalainen kansanpuolue
vaalilause Suomalainen kansanpuolue
vaaliohjelma 100+3. Eduskuntavaaliohjelma 2007
Suomen Keskusta
vaalilause Vähän kuin itseäsi äänestäisit
vaaliohjelma Vähän kuin itseäsi äänestäisit – Keskustan tavoitteet vaalikaudelle 2007–2011
Suomen Kommunistinen Puolue
vaalilause Jako uusiksi!
vaaliohjelma Jako uusiksi! (Arkistoitu – Internet Archive)
Suomen Kristillisdemokraatit
vaalilause Tiukkapipoisesti tärkeimmistä tinkimättä
vaaliohjelma Kristillisdemokraattien tavoiteohjelma vaalikaudelle 2007–2011
Suomen senioripuolue
vaalilause -
vaaliohjelma Vaaliohjelma
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
vaalilauseet Minä. Me!
Me pidämme ääntä puolestasi
vaaliohjelma Reilu Suomi – työtä ja välittämistä
Suomen Työväenpuolue
vaalilause Vaihtoehto markkinavoimille – Yhteistyö voimaksi
vaaliohjelma Eduskuntavaaliohjelma vuoden 2007 eduskuntavaaleihin
Vasemmistoliitto
vaalilause Oikeasti vasemmalla
vaaliohjelma Eduskuntavaaliohjelma 2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
Vihreä liitto
vaalilause Jottei totuus unohtuisi
vaaliohjelma Vihreys on rohkeutta, vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta

Kannatusmittaukset

muokkaa
Kysely Haastateltu Tekijä Osoite KD Kesk Kok PS RKP SDP Vas Vihr Muut Haastateltuja Virhemarginaali
HS joulukuu ? Suomen Gallup [1] (Arkistoitu – Internet Archive) 4,0 23,7 21,8 2,0 4,7 23,9 9,2 8,8 1,9 ? ?
HS tammikuu 26.12.–18.1. Suomen Gallup [2] (Arkistoitu – Internet Archive) 4,6 23,0 21,6 2,1 4,7 24,2 9,4 8,6 1,8 2 343[3] (Arkistoitu – Internet Archive) +-2,5
HS helmikuu 29.1.–22.2. Suomen Gallup [4] (Arkistoitu – Internet Archive) 4,7 23,3 21,1 2,0 4,8 23,5 9,8 8,4 2,4 2 344 +-2 (suurimmilla)
HS maaliskuu 9.3.–13.3. Suomen Gallup [5] (Arkistoitu – Internet Archive) 4,6 23,3 22,1 2,0 4,7 22,6 9,7 8,2 2,8 2 002 +-2
Yle joulukuu marras–joulukuun vaihde Taloustutkimus [6] 5,5 23,6 20,5 2,6 4,1 25,2 8,5 10,0 0 lähes 2 000 ?
Yle tammikuu 15.–25.1. Taloustutkimus [7] 5,4 24,2 20,3 3,0 4,0 23,8 9,5 8,9 0,9 2 016 +-2
Yle helmikuu 14.2.–1.3. Taloustutkimus [8] 5,1 24,6 21,9 2,6 4,3 22,3 8,9 8,2 2,1 yli 1 900 +-2
Yle maaliskuu 13.3.–15.3. Taloustutkimus [9] 5,1 24,7 20,4 2,5 5,0 21,3 9,3 9,7 2,0 1 532 +-2
MTV3 marraskuu marraskuussa Research International [10] 5,7 23,3 19,8 3,0 4,0 24,8 9,6 9,8 0 1 900 +-2
MTV3 joulukuu ? Research International [11] 6,1 23,6 19,7 2,0 4,5 23,3 8,3 9,6 2,9 1 450 +-2,5
MTV3 helmikuu ennen helmikuun puoltaväliä Research International [12] 5,4 23,7 20,0 2,1 4,2 23,4 9,6 9,1 2,5 1 949 +-2
MTV3 maaliskuu 5.–12.3. Research International [13] 5,6 24,1 21,1 2,2 4,4 22,8 10,0 8,7 1,1 1 616 +-2,0

Kokoomus arvosteli Taloustutkimuksen viimeistä kannatusmittausta sekä ennen vaaleja että vaalien jälkeen, koska ne ovat viiden viime vaalin kohdalla osoittaneet puolueen kannatuksen lopullista vaalitulosta pienemmäksi. [23][24] Arvostelun vuoksi Yle ilmoitti keskeyttävänsä mittausten julkaisemisen toistaiseksi. [25]

Hallitusneuvottelut

muokkaa

Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät 28. maaliskuuta 2007. Puhetta johti iäkkäin kansanedustaja Claes Andersson. Timo Kalli äänestettiin puhemieheksi hallitusneuvottelujen ajaksi. Kalli sai murskavoiton 189 äänellä. Martti Korhonen, Raimo Vistbacka ja Sirkka-Liisa Anttila saivat kaikki yhden äänen. Hylättyjä ääniä tuli 8, jotka kaikki menivät Paavo Väyryselle. Varapuhemiehiksi valittiin Ilkka Kanerva ja Johannes Koskinen.

Eduskuntavaaleista seuranneissa asetelmissa punamultahallituspohjan jatko kyseenalaistui Kokoomuksen vaalivoiton ja SDP:n vaalitappion vuoksi. Hallitusneuvottelut ilmoitettiin käytävän hallitusohjelman pohjalta, jolloin käytännössä kaikilla eduskuntapuolueilla oli mahdollisuus päästä hallitukseen.

Hallitusohjelma neuvoteltiin Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen, Vihreän liiton ja RKP:n pohjalta. Ministerinsalkut jaettiin suhteessa Keskusta 8, Kokoomus 8, Vihreät 2 ja RKP 2 ministeriä. Pääministeriksi valittiin parlamentaarisen käytännön mukaisesti hallituksenmuodostaja, Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Vanhasen II hallitus nimitti itsensä sinivihreäksi hallitukseksi.

Puolueiden valtuuskunnat ja eduskuntaryhmät päättivät hallitusneuvottelujen tuloksen hyväksymisestä ja ministereistään maanantaina 16. huhtikuuta 2007.[26] Keskusta ilmoitti ministereidensä nimet 17. huhtikuuta. Eduskunta äänesti pääministeriksi Matti Vanhasen 17. huhtikuuta ja uuden valtioneuvoston pitäisi tulla nimitetyksi 19. huhtikuuta 2007.[27]

Sauli Niinistöstä tuli eduskunnan puhemies. Seppo Kääriäinen valittiin 1. varapuhemieheksi Kanervan tilalle. Johannes Koskinen jatkoi 2. varapuhemiehenä.

Puoluerekisteristä poistetut puolueet

muokkaa

Vaalien jälkeen, 4. toukokuuta, oikeusministeriön puoluerekisteristä poistettiin kahdeksan puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Köyhien asialla, Liberaalit, Muutosvoimat Suomi, Suomen Isänmaallinen kansanliike, Suomen Kansan Sinivalkoiset, Suomen Työväenpuolue ja Yhteisvastuu puolue [sic].[28] Kuitenkin STP, Itsenäisyyspuolue ja Köyhien asialla palasivat myöhemmin rekisteriin.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Äänestysaktiivisuus
  2. Ennakkoon äänesti yli miljoona suomalaista yle.fi. 13.3.2007. Yleisradio. Arkistoitu 15.3.2007.
  3. a b c d e f Unto Hämäläinen: Eduskuntavaalit 18.3.2007. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2008, s. 204–211. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21207-2.
  4. Mitä-Missä-Milloin 2008, s. 95.
  5. a b Keskustan Markku Uusipaavalniemi loikkaa perussuomalaisiin hs.fi. HS.fi. Arkistoitu 14.11.2010. Viitattu 11.11.2010.
  6. a b c d Tulos – koko maa Oikeusministeriö 21.3.2007
  7. Ilta-Sanomat 19.3.2007, Eduskuntavaalit 2007, s. B18–B23.
  8. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2009, s. 210. Helsinki: Otava, 2008.
  9. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2010, s. 172. Helsinki: Otava, 2009.
  10. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2011, s. 171. Helsinki: Otava, 2010.
  11. Valitut ehdokkaat Oikeusministeriö 21.3.2007
  12. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 Tilastokeskus 31.5.2004
  13. Suurin osa kansanedustajista aikoo pyrkiä jatkokaudelle maaliskuun vaaleissa hs.fi. 5.9.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.3.2007.
  14. Paikkansa jättävät kansanedustajat hs.fi. 4.9.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.3.2007.
  15. Soininvaara: Politiikalla ei mene Suomessa kovin hyvin (Osmo Soininvaara jättää Eduskunnan) hs.fi. 21.9.2006. Arkistoitu 14.3.2007.
  16. Vihreä Lanka: Rosa Meriläinen jättää eduskunnan hs.fi. 29.9.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.3.2007.
  17. Halmeen ura kansanedustajana ohi hs.fi. 29.11.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.3.2007.
  18. Jari Vilén jättää eduskunnan yle.fi. 10.12.2006. Yleisradio. Arkistoitu 28.10.2008.
  19. Suomen EU-edustajat eivät aio eduskuntaan hs.fi. 27.9.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 13.3.2007.
  20. Jäätteenmäki ei lähde ehdolle eduskuntaan hs.fi. 16.10.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007.
  21. Ehdokkaiden ikäjakautuma sukupuolen mukaan puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 Tilastokeskus 20.2.2007
  22. Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2007 Tilastokeskus 20.2.2007
  23. Katainen: Ylen mittaus povaa aina alakanttiin verkkouutiset.fi. 16.3.2007. Suomen Kansallisverkko Oy. Arkistoitu 28.10.2007.
  24. Niinistö, Sauli: Manipuloiva monopoli? niinisto.net. 19.3.2007. Arkistoitu 25.3.2007.
  25. Yle pidättäytyy julkaisemasta kannatusmittauksia hs.fi. 20.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 20.11.2011.
  26. Ilkka Kanervasta ulkoministeri, Niinistö puhemieheksi yle.fi. 16.4.2007. Yleisradio. Arkistoitu 7.5.2007.
  27. Eduskunta äänesti Vanhasen pääministeriksi äänin 121–70, (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat
  28. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2008, s. 205. Otava 2007, Helsinki.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Ville Pernaa, Mari K. Niemi ja Ville Pitkänen (toim.): Mielikuvavaalit. Kevään 2007 eduskuntavaalien mediailmiöt. Kirja-Aurora, 2007. ISBN 978-951-29-3245-0

Aiheesta muualla

muokkaa