Pertti Salolainen

suomalainen poliitikko

Pertti Edvard Salolainen (s. 19. lokakuuta 1940 Helsinki) on suomalainen poliitikko. Hän on toiminut kokoomuksen kansanedustajana (1970–1996, 2007–2019) ja puheenjohtajana (1991–1994) sekä ministerinä (1987–1995).[2]

Pertti Salolainen
Pertti Salolainen valtiosalissa
Pertti Salolainen valtiosalissa
Pääministerin sijainen
Ahon hallitus
23.8.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Ilkka Kanerva
Seuraaja Sauli Niinistö
Ministeri ulkoasiainministeriössä,
ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri)
Holkerin hallitus
30.4.1987–26.4.1991[1]
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Jermu Laine
Seuraaja Ole Norrback
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
1991–1994
Edeltäjä Ilkka Suominen
Seuraaja Sauli Niinistö
Kansanedustaja
23.3.1970–1.10.1996
21.3.2007–16.4.2019[2]
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt19. lokakuuta 1940 (ikä 83)
Helsinki
Arvonimiministeri (2004)
Puoliso Anja Orvokki Salolainen (vih. 1964; k. 2005)
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Koulutus kauppatieteiden maisteri (1969)
Tutkinnot Helsingin kauppakorkeakoulu
Uskonto luterilaisuus (panteisti)[3]

Salolainen työskenteli ennen kansanedustajan uraansa Yleisradiossa toimittajana ja tuottajana vuosina 1962–1969. Vuosina 1996–2004 hän oli Suomen suurlähettiläs Lontoossa.[2]

Elämä ja ura muokkaa

Salolainen syntyi 19. lokakuuta 1940 Helsingissä[2] välirauhan aikana ylikonstaapeli Edvard Salolaisen ja liikkeenharjoittaja Ella Salolaisen (o.s. Lundqvist) perheeseen.[4] Hän valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta 1965 ja kauppatieteiden maisteriksi 1969.[2]

Salolainen aloitti uransa Yleisradion tv-uutisten lukijana ja toimittajana 1962–1965. Hän oli Ylen taloudellisten ohjelmien tuottaja 1965–1966, BBC World Servicen suomenkielisen toimituksen toimittaja Lontoossa 1966 ja Ylen Lontoon-kirjeenvaihtaja 1966–1969.[2]

Politiikka muokkaa

 
Kansanedustaja Pertti Salolainen (1975)

Salolainen valittiin kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Eduskunnassa hän toimi muun muassa sosiaalivaliokunnan varapuheenjohtajana (1970–1975) ja valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana (1979–1987). Salolainen oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1972–1984.[2]

Salolainen toimi Holkerin hallituksen ministerinä ulkosiainministeriössä sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä (ulkomaankauppaministeri) vuosina 1987–1991.[1] Hän sai kyseenalaista julkisuutta 1989 olemalla Kiinan ensimmäinen länsimainen valtiovieras Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen. Päätös matkasta tehtiin hallituksessa ja sillä oli tasavallan presidentti Mauno Koiviston hyväksyntä.[5][6]

Salolainen jatkoi ulkomaankauppaministerinä Ahon hallituksessa toimien myös pääministerin sijaisena 1991–1995.[1] 1990-luvun alussa hän vastasi Suomen EU-jäsenyysneuvotteluista.[7] Salolainen oli ETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja 1990–1993 ja Suomen EU-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtaja ja neuvottelevana ministeri 1993–1995.[2] Salolainen on kertonut myöhemmin häneen ja muihin silloisen hallituksen ministereihin kohdistuneista tappouhkauksista Suomen neuvotellessa EU-jäsenyydestä. Hän on kertonut joutuneensa tuolloin Suojelupoliisin suojelukseen, koska uhkauksia pidettiin vakavina.[7]

Vuonna 1991 Salolainen valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi[2] Ilkka Suomisen seuraajaksi.[8] Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994,[2] jolloin häntä seurasi Sauli Niinistö.[8] Salolainen jätti eduskunnan lokakuussa 1996 siirryttyään Suomen suurlähettilääksi Lontooseen. Hän toimi tehtävässä vuoteen 2004.[2] Hänen tilalle eduskuntaan nousi Pirjo-Riitta Antvuori.[9]

Paluu eduskuntaan muokkaa

Eduskuntavaaleissa 2007 Salolainen asettui kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen toivomuksesta puolueen ehdokkaaksi Helsingissä, vaikka oli ehtinyt jo kieltäytyä ehdokkuudesta.[10] Hän palasi eduskuntaan kokoomuksen Helsingin ehdokkaista neljänneksi suurimmalla äänimäärällä (8 621 ääntä).[11] Aiemmissa vaaleissaan Salolainen oli ollut suurimpia ääniharavia.[12] Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Salolainen valittiin jatkokaudelle 6 205 äänellä.[13]

Salolainen on ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja 2007–2011 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2011.[2] Simon Wiesenthal -keskus vaati joulukuussa 2012 Salolaisen erottamista ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä, kun Salolainen oli Ylen Aamu-tv:n keskustelussa esittänyt, ettei Yhdysvallat voi ottaa näkyvämpää roolia Lähi-idän rauhanneuvotteluissa maan vaikutusvaltaisen juutalaisvähemmistön vuoksi. Järjestön mukaan Salolainen toisti ”antisemitististä uutisankkaa juutalaisten salakerhoista”.[14] Salolainen itse piti väitettään puhtaasti ulkopoliittisena analyysinä ja totesi, ettei hänellä ole mitään tekemistä antisemitismin kanssa.[15] Hän oli eduskunnan ikäpuhemies vuodesta 2015 lähtien ja ilmoitti vaalikauden 2015–2019 jäävän hänen viimeisekseen.[16][17]

Tunnustuksia muokkaa

Salolainen on ollut pitkään mukana WWF:n toiminnassa. Hän toimi WWF:n Suomen rahaston hallintoneuvostossa ja rahaston varapuheenjohtajana 1972–1989 sekä myöhemmin puheenjohtajana 2006–2009.[18] Salolainen on myös rahaston kunniaperustaja vuodelta 1972.[2] Hän on muun muassa puolustanut Suomen vanhojen metsien suojelua ”ennen kuin biotalous tuhoaa loputkin”.[19]

Lontoon City myönsi Salolaiselle vapaakansalaisen arvon 1998. Suomessa hän sai ministerin arvonimen vuonna 2004. Salolaiselle on myönnetty myös Suomen Leijonan ritarikunnan suurristi 1994 ja Suomen Luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki.[2][18]

Salolainen sai vuonna 2017 kuningatar Elisabet II:lta Brittiläisen imperiumin kunnianosoituksen Commander of the Order of the British Empire, CBE.[20]

Yksityiselämä muokkaa

Salolaisen puoliso oli vuodesta 1964 laboratorionhoitaja Anja Salolainen[21] (o.s. Sonninen), joka sairastui luusyöpään vuonna 2000 ja kuoli helmikuussa 2005.[22] Heille syntyi kaksi lasta.[23] Salolainen on sotilasarvoltaan majuri (2000).[2] Sittemmin Salolainen on seurustellut Niina Kosken kanssa ja he kihlautuivat itsenäisyyspäivänä 2018.[24]

Salolaisen harrastuksia ovat muun muassa luonto, valokuvaus, uinti ja tennis.[25]

Vaalimenestys muokkaa

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1970 Helsinki 19 641 Valittu
1972 Helsinki 12 402 Valittu
1975 Helsinki 17 977 Valittu
1979 Helsinki 26 562 Valittu
1983 Helsinki 20 202 Valittu
1987 Helsinki 18 324 Valittu
1991 Helsinki 18 515 Valittu
1995 Helsinki 16 002 Valittu
2007 Helsinki 8 621 Valittu
2011 Helsinki 6 205 Valittu
2015 Helsinki 4 502 Valittu

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Ministerin tiedot: Salolainen, Pertti Edvard Valtioneuvosto. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 10.4.2016.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Pertti Salolainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
  4. Vares & Vesikansa: Kokoomusbiografia – Salolainen, Pertti Porvarillisen Työn Arkisto. 5.12.2008. Viitattu 13.3.2019.
  5. Suokas, Janne: Suomi ja Kiina – 60 vuotta kumppanuutta gbtimes.com. 25.10.2010. GBTimes. Arkistoitu 22.4.2016. Viitattu 14.3.2019.
  6. Liukkonen, Mauri: Pallo omassa nilkassa Savon Sanomat. 8.6.2014. Viitattu 26.6.2014.
  7. a b Tanner, Matti: EU-jäsenyydestä neuvotellut Salolainen: Sain tappouhkauksia Iltalehti.fi. 11.1.2011. Arkistoitu 18.8.2014. Viitattu 14.3.2019.
  8. a b Pertti Salolainen on Kokoomuksen konkari Perttisalolainen.fi. 2019. Viitattu 13.3.2019.
  9. Salolainen ja Louekoski nimitetään perjantaina
  10. Anttila, Timo J.: Pertti Salolainen sittenkin vaaleihin Iltasanomat.fi. 26.1.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 26.1.2007.
  11. Eduskuntavaalit 18.3.2007: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  12. Kotkavuori, Jouni: Kuningas Sauli & Hertta kuningatar Tilastokeskus, Tietoaika, 14.3.2003. Viitattu 8.12.2018.
  13. Eduskuntavaalit 17.4.20011: Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri Vaalit.fi. 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 10.4.2016.
  14. Nuutinen, Anna: Natsien metsästäjät hermostuivat Pertti Salolaisen puheista Ilta-Sanomat. 1.12.2012. Arkistoitu 18.7.2014. Viitattu 25.6.2014.
  15. Pertti Salolainen Kanavassa: Näin minusta tekaistiin natsi Suomen Kuvalehti. 26.4.2013. Viitattu 13.3.2019.
  16. Eduskunnan jättävä Pertti Salolainen hymähtää kepulaisten valituksille: ”He eivät tiedä mitään sylkykuppina olemisesta” Ilta-Sanomat. 4.9.2018. Viitattu 8.1.2020.
  17. Eduskunnan jättävät konkarit ryöpyttävät politiikan pinnallistumista: ”Politiikkaa hoidetaan solvauksilla”, ”pentujen tarha”, ”väärin ymmärtäminen nyppii” iltalehti.fi. Viitattu 5.9.2018.
  18. a b Curriculum perttisalolainen.fi. 2008. Pertti Salolainen. Viitattu 25.6.2014.
  19. Maria ohjala: Kokoomuksen Pertti Salolainen: "Vanhat luonnonmetsät suojeltava ennen biotalouden iskua" Maaseudun tulevaisuus. 20.10.2017. Viitattu 21.10.2017.
  20. Pertti Salolaiselle Britannian korkea arvonimi Verkkouutiset. Viitattu 12.3.2019.
  21. Pertti Salolainen suree vaimonsa kuolemaa Ilta-Sanomat. 18.2.2005. Viitattu 13.3.2019.
  22. Nieminen, Arja: Pertti Salolainen puhuu vaimonsa tuskaisesta kuolemasta Iltalehti. 17.3.2012. Viitattu 25.6.2014.
  23. Mitä ole oppinut: Pertti Salolainen Apu. 23.5.2014. Viitattu 14.3.2019.
  24. Tainola, Rita: Kihlaparina Linnaan! 38 vuotta kansanedustajana toiminut Pertti Salolainen vaihtoi sormuksia rakkaansa kanssa Ilta-Sanomat. 6.12.2018. Viitattu 11.3.2019.
  25. Wirtavuori, Sanna: Pitkään leskenä ollut Pertti Salolainen löysi uuden onnen ja kihlautui: ”Suhteen alkuvaiheessa olin vähän mustasukkainen” Anna. 21.2.2019. Viitattu 11.3.2019.

Aiheesta muualla muokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Pertti Salolainen.