Eduskuntavaalit 2003

Suomen 34. eduskuntavaalit järjestettiin 16. maaliskuuta 2003. Suurimpia voittajia olivat sosiaalidemokraatit ja keskusta, joista keskusta nousi suurimman puolueen asemaan ja sen ansiosta hallituksen johtoon. Paavo Lipposen kahden laajapohjaisen ”sateenkaarihallituksen” jälkeen muodostettiin kapeapohjaisempi punamultahallitus, Anneli Jäätteenmäen hallitus, josta muun muassa kokoomus ja vasemmistoliitto jäivät pois. Vain 69 päivää toiminutta Jäätteenmäen hallitusta seurasi pääministerin vaihduttua Vanhasen I hallitus.

Suomen eduskuntavaalit 2003
Suomi
1999 ←
16. maaliskuuta 2003 → 2007

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti
  • 66,7 % (yhteensä) Nousua 1,4 %-yks.
  • 69,7 % (Suomessa) Nousua 1,4 %-yks.
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
  Anneli Jäätteenmäki Paavo Lipponen Ville Itälä
Johtaja Anneli Jäätteenmäki Paavo Lipponen Ville Itälä
Puolue Keskusta Sosiaalidemokraatit Kokoomus
Johtaja alkaen 2002 1993 2001
Viime vaalit 48 paikkaa, 22,40 % 51 paikkaa, 22,86 % 46 paikkaa, 21,03 %
Saadut paikat 55 53 40
Paikkojen muutos Nousua7 Nousua2 Laskua6
Äänet 689 391 683 223 517 904
Kannatus 24,69 % 24,47 % 18,55 %
Muutos Nousua2,3 %-yks. Nousua1,6 %-yks. Laskua2,5 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
  Suvi-Anne Siimes Osmo Soininvaara Jan-Erik Enestam
Johtaja Suvi-Anne Siimes Osmo Soininvaara Jan-Erik Enestam
Puolue Vasemmistoliitto Vihreät Ruotsalainen kansanpuolue
Johtaja alkaen 1998 2001 1998
Viime vaalit 20 paikkaa, 10,88 % 11 paikkaa, 7,27 % 11 paikkaa, 5,12 %
Saadut paikat 19 14 8
Paikkojen muutos Laskua1 Nousua3 Laskua3
Äänet 277 152 223 564 128 824
Kannatus 9,93 % 8,01 % 4,61 %
Muutos Laskua1,0 %-yks. Nousua0,7 %-yks. Laskua0,5 %-yks.

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue Yhdeksäs puolue
  Timo Soini Roger Jansson
Johtaja Bjarne Kallis Timo Soini Roger Jansson
Puolue Kristillisdemokraatit Perussuomalaiset För Åland i riksdagen
Johtaja alkaen 1995 1997
Viime vaalit 10 paikkaa, 4,17 % 1 paikka, 0,99 %
Saadut paikat 7 3 1
Paikkojen muutos Laskua3 Nousua2 Uusi
Äänet 148 987 43 816 4 306
Kannatus 5,34 % 1,57 % 0,2 %
Muutos Nousua1,2 %-yks. Nousua0,6 %-yks. Uusi

Pääministeri ennen vaaleja

Paavo Lipponen
Sosiaalidemokraatit

Uusi pääministeri

Anneli Jäätteenmäki
Keskusta

Vaaleja seurannut Jäätteenmäen hallitus ja sitä seurannut Vanhasen I hallitus olivat puoluekoostumukseltaan poikkeuksellisia, sillä ne olivat vuosina 1987–2019 ainoat hallitukset, jossa kokoomus ei ollut mukana.

Vaalikamppailu

muokkaa

Vaalitaistelun kuumimmaksi aiheeksi nousi SDP:n ja keskustan puheenjohtajien Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen välille syntynyt riita. Jäätteenmäki syytti Lipposta siitä, että tämä oli antanut väärän kuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tavattuaan Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin vierailullaan Valkoisessa talossa joulukuussa 2002. Jäätteenmäen mukaan Yhdysvalloissa uskottiin Suomen olevan mukana Yhdysvaltain johtamassa liittoumassa, joka valmisteli hyökkäystä Irakiin. Lipponen kiisti jyrkästi Jäätteenmäen syytökset ja vakuutti Suomen puolueettoman linjan olevan täysin Yhdysvaltain johdon tiedossa.[1]

Puheenjohtajien väittely jatkui vaalipäivään saakka ja terävöityi, kun iltapäivälehtiin vuoti ulkoministeriön salaisia muistioita Suomen ja Yhdysvaltain suhteista. Muistioissa oli tietoja muun muassa Lipposen ja Bushin tapaamisesta sekä suomalaisdiplomaattien osallistumisesta Yhdysvaltain ulkoministeriön tilaisuuksiin Washingtonissa. Lipponen pahastui syvästi Jäätteenmäen väitteistä ja vaati tältä julkista anteeksipyyntöä. Kiistan vuoksi puheenjohtajien välit tulehtuivat niin pahoin, että Lipponen jättäytyi pois Jäätteenmäen hallituksesta ja siirtyi eduskunnan puhemieheksi. Itse vaalissa Lipponen nousi oman vaalipiirinsä Helsingin ja koko maan äänikuninkaaksi. Äänestystilastosta ilmeni, että hän oli saanut huomattavan osan kannatuksestaan suurituloisten helsinkiläisten asuinalueilta, joilla vastaavasti kokoomus kärsi menetyksiä. Vaalien eniten huomiota herättäneisiin ehdokkaisiin kuulunut entinen ammattinyrkkeilijä, perussuomalaisten Tony Halme puolestaan keräsi jättipotin niiltä alueilta, joilla asuivat pienituloisimmat helsinkiläiset. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini nousi eduskuntaan ensimmäisen kerran.[1]

Vaalien äänikuningattareksi nousi entinen Miss Suomi, Keskustan Tanja Karpela, ja hyvä äänisaalis pohjusti hänen nousuaan Jäätteenmäen hallituksen kulttuuriministeriksi. Kokoomus sai vaalien alla negatiivista julkisuutta. Entinen ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja Sirpa Pietikäinen jäi pari kuukautta ennen vaaleja kiinni rattijuopumuksesta ja luopui ehdokkuudestaan. Kansanedustaja Leena Harkimon puoliso, liikemies Hjallis Harkimo erosi vaimostaan juuri ennen vaalipäivää ja muutti asumaan Vihreiden kansanedustajan Merikukka Forsiuksen luokse. Lehtiotsikoihin nousseesta kolmiodraamasta huolimatta sekä Leena Harkimo että Merikukka Forsius uusivat eduskuntapaikkansa. Vaikka Kokoomus kärsi vaalitappion, puolueen puheenjohtaja Ville Itälä kokosi oman vaalipiirinsä Varsinais-Suomen suurimman ja koko maan toiseksi suurimman henkilökohtaisen äänimäärän.[1]

Irak-muistioista nousseen jupakan käsittely jatkui vaalien jälkeen ja se johti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon 18. kesäkuuta 2003 sekä muistioiden vuotajaksi paljastuneen tasavallan presidentin kanslian lainopillisen neuvonantajan Martti Mannisen erottamiseen virastaan. Tiedotusvälineissä tapaus sai nimen ”Irakgate” viittauksena Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin eroon 1970-luvulla johtaneeseen Watergate-skandaaliin.[2]

Vaaliliitot ja vaalipiirit

muokkaa

Suomen Kristillisdemokraatit menetti kolmanneksen kansanedustajistaan, vaikka puolueen äänimäärä kasvoi 1,2 prosenttiyksikköä. Syynä tappioon oli se, että puolue menetti edulliset vaaliliittonsa solmiessaan valtakunnallisen vaaliliiton kokoomuksen kanssa. Kokoomuksen äänimäärä väheni, ja vaaliliitolla oli merkitystä pääasiassa vain Lapin Kokoomuksen osalta, koska sillä varmistettiin puolueen ainut kansanedustajan paikka Lapin vaalipiirissä.

Ennen vaaleja oli siirretty Vammalan kaupunki sekä Suodenniemen ja Äetsän kunnat Satakunnan vaalipiiristä Pirkanmaan vaalipiiriin; samalla Satakunta menetti yhden kansanedustajan paikan Pirkanmaalle.

Kansanedustajat

muokkaa

Vaaleissa valittuja uusia kansanedustajia olivat muun muassa Mikko Alatalo, Susanna Haapoja, Antti Kaikkonen ja Pertti Salovaara (Kesk.), Eero Heinäluoma, Miapetra Kumpula, Satu Taiveaho ja Jutta Urpilainen (SDP), Sirpa Asko-Seljavaara, Jere Lahti, Martin Saarikangas, Arto Satonen ja Jan Vapaavuori (Kok.), Tarja Cronberg ja Jyrki Kasvi (Vihr.), Astrid Thors (RKP), Sari Essayah (KD), sekä Tony Halme ja Timo Soini (PS).

Eduskuntapaikastaan luopuivat muun muassa Keskustan Esko Aho, Sulo Aittoniemi ja Paavo Väyrynen, Kokoomuksen Hanna Markkula-Kivisilta, Sauli Niinistö ja Riitta Uosukainen, sekä RKP:n Klaus Bremer. Eduskunnasta putosivat mm. Kokoomuksen Kalervo Kummola, Markku Markkula ja Martti Tiuri, sekä liberaalien Seppo Kanerva. Eduskuntaan palasivat muun muassa Keskustan Kauko Juhantalo, Kokoomuksen Kalevi Lamminen sekä SDP:n Matti Ahde.

Ehdokkaina olleita, valitsematta jääneitä julkisuuden henkilöitä olivat muun muassa Tapani Kansa (SDP), Olli Oikarinen (Kok.), Raija Pelli (Kesk.), Tea Vikstedt-Nyman (Vas.), Henry ”Remu” Aaltonen, Ilkka ”Frederik” Sysimetsä ja Jani ”Wallu” Valpio (Lib.), Arja Saijonmaa (RKP) ja Kari Peitsamo (SKP) sekä Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy -puolueen listoilla olleet niin kutsutut Euran Daltonit eli veljekset Lasse, Leevi ja Pekka Koistinen. Vuoden 2000 presidentinvaalissa perussuomalaisten ehdokkaana ollut Ilkka Hakalehto oli nyt Muutosvoimat Suomi -puolueen kansanedustajaehdokkaana.

Alkaneella vaalikaudella tapahtui kaksi loikkausta. Lyly Rajala siirtyi Kristillisdemokraateista Kokoomukseen joulukuussa 2003 ja Keskustan Seppo Lahtela lokakuussa 2006.

Vaaleihin osallistui 18 rekisteröityä puoluetta. Vaalien jälkeen puoluerekisteristä poistettiin Eläkeläiset Kansan Asialla, Kirjava ”Puolue”, Kommunistinen Työväenpuolue ja Suomen Kommunistinen Puolue sekä Suomen maaseudun puolue, joka oli ajautunut konkurssiin vuoden 1995 vaalien jälkeen. EKA, KTP ja SKP palasivat myöhemmin takaisin rekisteriin.

Tulokset

muokkaa
Äänestysaktiivisuus 66,7 %[3] +1,4
Äänestysaktiivisuus
(Suomessa asuvat)
69,7 %[4][5] +1,4
Äänestäneet 2 815 700[6][3] +105 605
Hylätyt äänet 23 943[7][3] −4 861
 
Puolue Äänet Edustajat Paikka-/
Ääniosuus
Lukumäärä Osuus
  Suomen Keskusta 689 391 +88 799 24,69 % +2,3 55 +7 1,11
  Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 683 223 +70 260 24,47 % +1,6 53 +2 1,08
  Kansallinen Kokoomus 517 904 −45 931 18,55 % −2,5 40 –6 1,08
  Vasemmistoliitto 277 152 −14 523 9,93 % −1,0 19 –1 0,96
  Vihreä liitto 223 564 +28 718 8,01 % +0,7 14 +3 0,87
  Suomen Kristillisdemokraatit 148 987 +37 152 5,34 % +1,2 7 –3 0,66
  Ruotsalainen kansanpuolue 128 824 −8 506 4,61 % −0,5 8 –3 0,87
  Perussuomalaiset 43 816 +17 376 1,57 % +0,6 3 +2 0,96
  Suomen Kommunistinen Puolue 21 079 +637 0,76 % −0,0
Muutosvoimat Suomi 11 485 –  0,41 % – 
Liberaalit 8 776 +3 582 0,31 % +0,1
Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta 6 659 −3 719 0,24 % −0,2
  Eläkeläiset Kansan Asialla 5 346 −105 0,19 % −0,0
Suomen Kansan Sinivalkoiset 4 579 –  0,16 % – 
  Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue 2 908 −547 0,10 % −0,0
Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy 2 640 –  0,09 % – 
  Köyhien Asialla 1 448 –  0,05 % – 
Yhteisvastuu puolue  404 –  0,01 % – 
Muut 13 572 0,49 % 1a
Yhteensä 2 791 757 +110 466 100 % 200
3 suurinta 67,71 % +1,4 148 +3 1,09
a FSobundna (4 306 ääntä, Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri)[8]
Lähde: Oikeusministeriö, Tilastokeskus[9]

Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin

muokkaa
 
Suurimmat puolueet vaalipiireittäin.
Vaalipiiri Miehet Muutos Naiset Muutos
Helsinki 10 + 2 11 - 1
Uusimaa 20 + 1 13 -
Varsinais-Suomi 8 - 1 9 + 1
Ahvenanmaa 1 - 0 -
Satakunta 7 - 2 - 1
Häme 6 - 8 + 1
Pirkanmaa 9 + 1 9 + 1
Kymi 9 - 2 3 + 1
Etelä-Savo 5 - 2 1 -
Pohjois-Savo 9 + 2 1 - 2
Pohjois-Karjala 5 - 2 -
Vaasa 11 - 2 6 + 2
Keski-Suomi 5 - 1 2 + 1
Oulu 12 + 1 6 - 1
Lappi 6 - 1 - 1
Koko maa 125 - 1 75 + 1

Pudonneet ja valitut

muokkaa

Kokoomuksen vaalitappiossa kyseisen puolueen kansanedustajista Paula Kokkonen, Pirjo-Riitta Antvuori, Pekka Ravi, Martti Tiuri ja Pertti Mäki-Hakola eivät pystyneet uusimaan paikkaansa. Uusina taas valittiin mm. Sirpa Asko-Seljavaara ja Paula Risikko. SDP:n ja Keskustan voitettua vaalit takaisin eduskuntaan valittiin Arto Bryggare, Sinikka Hurskainen, Matti Ahde, Arja Alho, Jukka Roos, Reino Ojala, Markku Koski, Maija-Liisa Lindqvist ja Kauko Juhantalo. Myös kokoomuksen puoluesihteeri Heikki A. Ollila ja ikäpuhemieheksi noussut Kalevi Lamminen valittiin takaisin eduskuntaan. Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala valittiin takaisin ja muut eduskuntaan nousseet europarlamentaarikot olivat Marjo Matikainen-Kallström ja Astrid Thors. Voittajapuolueista taas putosi Anu Vehviläinen, Mauri Salo, Hannu Aho, Niilo Keränen, Tarja Kautto, Marja-Liisa Tykkyläinen, Marjatta Vehkaoja ja Rauha-Maria Mertjärvi. Puoluesihteerit Eero Heinäluoma ja Eero Lankia valittiin. Pienemmistä häviäjäpuolueista putosivat Matti Huutola, Håkan Nordman, Christina Gestrin, Leea Hiltunen, Jouko Jääskeläinen ja Marja-Leena Kemppainen. Voittajapuolueen perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini valittiin eduskuntaan. Uusista ehdokkaista paljon ääniä saivat mm. Tony Halme, Sari Essayah ja Martin Saarikangas. Remonttiryhmästä SDP:hen loikannut Risto Kuisma piti paikkansa. Vihreä liitto teki läpimurron Pohjois-Karjalan vaalipiirissä, kun sieltä nousi eduskuntaan Tarja Cronberg; hänet valittiin sittemmin puolueen puheenjohtajaksi.

Ehdolla eivät olleet enää Esko Aho, Sauli Niinistö, Paavo Väyrynen, Tytti Isohookana-Asunmaa, Sulo Aittoniemi, Tapio Karjalainen, Pauli Saapunki, Ismo Seivästö, Riitta Uosukainen, Sirpa Pietikäinen, Kari Urpilainen, Kari Kantalainen, Marjatta Stenius-Kaukonen, Riitta Prusti ja Maria Kaisa Aula. Paluuyrityksissä epäonnistuivat Urpo Leppänen, Tauno Pehkonen, Tuija Pohjola, Pekka Saarnio, Helena Vartiainen, Arto Lapiolahti, Lea Mäkipää, Pertti ”Veltto” Virtanen, Ville Komsi ja Kalle Könkkölä.

Eniten ääniä saaneet ehdokkaat

muokkaa
Sija Ehdokas Puolue Äänet Vaalipiiri
1 Paavo Lipponen SDP 26 415 +14 592 Helsingin vaalipiiri
2 Ville Itälä Kok. 21 422 +7 292 Varsinais-Suomen vaalipiiri
3 Tanja Karpela Kesk. 19 169 +14 696 Uudenmaan vaalipiiri
4 Suvi-Anne Siimes Vas. 17 572 +1 617 Uudenmaan vaalipiiri
5 Tony Halme Ps. 16 390 Helsingin vaalipiiri
6 Anneli Jäätteenmäki Kesk. 15 704 +3 772 Helsingin vaalipiiri
7 Antti Kalliomäki SDP 14 917 +2 125 Uudenmaan vaalipiiri
8 Saara Karhu SDP 14 281 +6 106 Pirkanmaan vaalipiiri
9 Ben Zyskowicz Kok. 12 780 −558 Helsingin vaalipiiri
10 Heidi Hautala Vihr. 12 675 Uudenmaan vaalipiiri
Lähde: Tilastokeskus[10]

Ehdokasasettelu

muokkaa
Puolue Ehdokkaat
Yhteensä Naisia Miehiä Keski-ikä Vaalipiirit
Suomen Keskusta 234 97 137 44,7 14
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 223 107 116 45,0 14
Kansallinen Kokoomus 222 109 113 45,2 14
Vihreä liitto 209 109 100 41,2 14
Vasemmistoliitto 204 91 113 43,8 14
Suomen Kommunistinen Puolue 172 49 123 48,9 14
Suomen Kristillisdemokraatit 171 70 101 46,5 14
Muutosvoimat Suomi 147 42 105 53,0 14
Ruotsalainen kansanpuolue 89 37 52 44,7 6
Liberaalit 75 18 57 44,9 14
Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue 68 17 50 58,1 14
Perussuomalaiset 65 16 49 51,0 14
Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy 30 1 29 29,8 6
Suomen Kansan Sinivalkoiset 29 4 25 45,1 3
Köyhien Asialla 26 18 8 49,5 1
Eläkeläiset Kansan Asialla 25 7 18 60,9 8
Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta 8 1 7 55,6 4
Yhteisvastuu puolue 5 3 2 66,0 4
Valitsijayhdistysten ehdokkaat 27 12 15 41,4 6
Yhteensä 2029 808 1221 46,2 15
Lähde: Tilastokeskus[11][12]

Vaalipiirit ja vaaliliitot

muokkaa
Vaalipiiri Edustajia Vaaliliitot
01 Helsingin vaalipiiri 21 Lib. + Ps. + EKA + KIPU
02 Uudenmaan vaalipiiri 33 KD + Ps. + EKA + KIPU
03 Varsinais-Suomen vaalipiiri 17 Kok. + KD
Ps. + Lib.
04 Satakunnan vaalipiiri 9 Ps. + KD + EKA + Lib.
05 Ahvenanmaan vaalipiiri 1
06 Hämeen vaalipiiri 14 Ps. + Lib.
07 Pirkanmaan vaalipiiri 18 Ps. + Lib. + KIPU + YVP
08 Kymen vaalipiiri 12 EKA + Ps. + KD
09 Etelä-Savon vaalipiiri 6 Kok. + Ps. + KD
Vihr. + SDP + Vas.
10 Pohjois-Savon vaalipiiri 10 Lib. + KD
Vas. + SDP
11 Pohjois-Karjalan vaalipiiri 7 Vihr. + Kesk.
Kok. + Ps.
Vas. + SDP
12 Vaasan vaalipiiri 17 KIPU + Lib. + Ps. + EKA
13 Keski-Suomen vaalipiiri 10 Ps. + Lib. + KD
14 Oulun vaalipiiri 18 Kok. + Ps.
Lib. + RKP
15 Lapin vaalipiiri 7 Lib. + Ps. + KD + Kok.
Lähde: Oikeusministeriö[13]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b c Unto Hämäläinen: Eduskuntavaalit 16.3.2003. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2004, s. 171–179. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18590-X.
  2. Mitä-Missä-Milloin 2004, s. 110–111.
  3. a b c Eduskuntavaalit - aikasarjat (Tilastokeskus)
  4. Tilastokeskus
  5. Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
  6. Puolueiden saamat äänimäärät (kaikki äänet, ennakkoäänet, vaalipäivän äänet) vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 1995 (Tilastokeskus 1.6.2005)
  7. Puolueiden äänimäärät ja hylätyt liput sekä ennakolta äänestäneet vaalipiireittäin eduskuntavaaleissa 2003, pienet puolueet (Tilastokeskus 1.6.2005)
  8. Riksdagsvalet 18.3.2007 (Arkistoitu – Internet Archive), Tabell 8. Resultatet för de olika listorna vid riksdagsvalen 1987-2007 (ÅSUB)
  9. Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952-467-350-9 ISSN 0081-5063 Verkkoversio (PDF) (viitattu 22.1.2018).
  10. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
  11. Ehdokkaiden ikäjakautuma sukupuolen mukaan puolueittain 2003 (Tilastokeskus 14.2.2003)
  12. Ehdokkaiden lukumäärä sukupuolen mukaan puolueittain ja vaalipiireittäin 2003 (Tilastokeskus 14.2.2003)
  13. Ehdokkaat (Oikeusministeriö 14.3.2003)

Aiheesta muualla

muokkaa