Uudenmaan vaalipiiri

yksi eduskuntavaalien vaalipiiri

Uudenmaan vaalipiiri on yksi Suomen eduskuntavaalien kolmestatoista vaalipiiristä. Aikaisemmin eduskuntavaalipiireissä käytiin myös tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit ennen suoraan kansanvaaliin siirtymistä 1994. Nykyään presidentinvaaleissa vaalipiirejä käytetään vain vaalien tekniseen toimittamiseen. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2023 vaaleissa 200:sta kansanedustajasta 37. Uudenmaan vaalipiiri käsittää Uudenmaan maakunnan pois lukien Helsingin kaupungin, joka on oma vaalipiirinsä. Vaalipiiri on äänestäjämäärältään Suomen suurin ja sen äänikynnys (noin 2,9 %) on huomattavasti alhaisempi kuin muissa vaalipiireissä. Matalasta äänikynnyksestä johtuen Uudenmaan vaalipiiristä on pienillä ryhmillä parhaat mahdollisuudet saada ehdokas valituksi. Uudenmaan vaalipiirilautakunnan kokouspaikka sijaitsee Helsingissä, vaikka tämä ei itse vaalipiiriin kuulukaan.

Uudenmaan vaalipiiri
Alue Uudenmaan maakunta
Lautakunnan kokouspaikka Helsinki[1] (ei kuulu vaalipiirin alueeseen)
Aiemmat nimet Uudenmaan läänin vaalipiiri
Käytössä vaaleista 1907 lähtien
Kansanedustajia 37 (18,5 %)
Suurin puolue Kansallinen Kokoomus

Uudenmaan vaalipiirin aikaisempi nimi oli Uudenmaan läänin vaalipiiri. Helsingin vaalipiiri erotettiin Uudenmaan läänin vaalipiiristä vuonna 1952.

Vaalipiiriin kuuluvat Askola, Espoo, Hanko, Hyvinkää, Inkoo, Järvenpää, Karkkila, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Raasepori, Sipoo, Siuntio, Tuusula, Vantaa ja Vihti.

Vaalipiirin entisiä kuntia ovat Bromarv, Degerby, Haaga, Huopalahti, Hyvinkään maalaiskunta, Karjaa, Karjaan maalaiskunta, Karjalohja, Kulosaari, Liljendal, Lohjan kunta, Nummi, Nummi-Pusula, Oulunkylä, Pernaja, Pohja, Porvoon maalaiskunta, Pusula, Pyhäjärvi Ul, Ruotsinpyhtää, Sammatti, Snappertuna, Tammisaaren maalaiskunta, Tammisaari ja Tenhola.

Historia

muokkaa

Uudenmaan vaalipiiri on ollut olemassa jo ensimmäisistä eduskuntavaaleista 1907 lähtien. Vuonna 1949 Kymen lääniin ja siten Kymen läänin vaalipiiriin liitettiin Uudenmaan läänistä Anjalan, Elimäen, Iitin, Jaalan ja Kuusankosken kunnat.

Uudenmaan läänin vaalipiirin kasvettua suhteettoman suureksi (siitä valittiin 1951 vaaleissa 33 edustajaa), siitä erotettiin 1952 Helsingin kaupunki, josta muodostettiin oma vaalipiirinsä. Tämän seurauksena Uudenmaan vaalipiiri menetti yli puolet edustajapaikoistaan. Vuoden 2003 vaaleissa siirryttiin noudattamaan maakuntajakoon perustuvaa vaalipiirijakoa, jolloin Artjärvi ja Orimattila siirtyivät Päijät-Hämeen maakuntaan liittymisen myötä Uudenmaan vaalipiiristä Hämeen vaalipiiriin.[2][3] Huolimatta muutoksista Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajaluku kasvaa muuttoliikkeestä johtuen ja vaalipiirin mahdollisesta jakamisesta on keskusteltu.

Uudenmaan vaalipiiri on ollut vuosina 1907–1951 ja vuodesta 1975 kansanedustajamäärältään suurin vaalipiiri. Sen jälkeen, kun Helsinki erotettiin omaksi vaalipiirikseen, on Uudenmaan vaalipiirin paikkamäärä kasvanut 1–2 paikkaa jokaisissa eduskuntavaaleissa vuoden 2011 vaaleihin saakka. Suurin kasvu, 3 paikkaa, oli vuonna 1975. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä valittavien kansanedustajien määrä lisääntyi 33:sta 34:ään, paikka poistui Pohjois-Karjalan vaalipiiristä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa paikkamäärä kasvoi 35:een, paikka poistui Pohjois-Savon vaalipiiristä.

Puolueiden kannatus

muokkaa

Suurin puolue 2010-luvun vaaleissa on ollut Kokoomus, joka on pitänyt valtaa Espoossa ja Helsingissä. Toiseksi suurimman puolueen asemasta ovat kilpailleet SDP sekä Perussuomalaiset, joita kannatetaan esimerkiksi Vantaalla ja Keski-Uudellamaalla. Vihreiden kannatus keskittyy pääkaupunkiseudulle sekä suurempiin kehyskuntiin, puolue oli Helsingin suurin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa sekä europarlamenttivaaleissa. Karkkila on Vasemmistoliiton uskollisimpia paikkakuntia.

RKP:lle Uudenmaan vaalipiiri on puolueen tärkeintä kannatusaluetta Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiirien ohella. Sen kannatus on vahvaa ruotsinkielisillä rannikkoalueilla; etenkin Kirkkonummen seudulla, Raaseporissa, Kauniaisissa sekä entisellä Itä-Uudellamaalla.

Nykyiset kansanedustajat

muokkaa

Vaalipiirin kotimaan äänestysaktiivisuus vuoden 2023 eduskuntavaaleissa oli 73,6 %.

Aikaisempia kansanedustajia

muokkaa

Puolueiden paikkamäärät vaalipiirissä

muokkaa

1907–1951

muokkaa
Vaalit Paikat
SDP RKP Suom.
Kok.
Nuors.
Ed.
KP
SSTP
SKDL
ML Muut Yht.
1907 9 9 4 1 23
1908 9 9 4 1 23
1909 9 9 4 1 23
1910 9 10 3 1 23
1911 9 10 3 1 23
1913 10 9 3 1 23
1916 12 8 2 1 23
1917 12 8 3 2 25
1919 10 10 3 2 25
1922 6 10 3 1 5 25
1924 7 9 4 2 3 25
1927 7 10 4 2 3 26
1929 7 10 3 2 3 1 26
1930 10 8 4 2 1 1a 26
1933 11 9 2 2 1 1b 26
1936 12 9 2 2 1b 26
1939 15 8 3 2 1 1b 30
1945 7 6 5 2 9 1 1a 31
1948 9 7 6 2 6 1 31
1951 10 7 5 3 6 2 33
a Ruotsalainen vasemmisto
b Isänmaallinen kansanliike

1954–2023

muokkaa
Vaalit Paikat
SDP RKP Kok. Ed.
KP
LKP
SKDL
Vas.
ML
Kesk.
SKL
KD
SMP
PS
Vihr. Muut Yht.
1954 5 3 1 1 3 2 15
1958 5 4 1 1 3 2 16
1962 5 3 2 1 4 2 17
1966 6 3 2 1 3 2 1a 18
1970 7 3 3 1 3 2 1 20
1972 8 3 3 1 3 2 1 21
1975 8 2 5 2 4 2 24
1979 8 3 7 1 4 2 1 26
1983 9 3 7 3 1 1 2 1 27
1987 9 4 9 2 2 1 1 1b 29
1991 7 4 8 2 4 1 1 3 30
1995 11 4 7 3 2 1 2 1c 31
1999 8 4 9 3 3 1 3 1d 32
2003 9 3 8 3 5 1 4 33
2007 7 3 11 2 4 1 2 4 34
2011 7 3 11 1 2 1 7 3 35
2015 6 4 9 1 4 1 7 3 35
2019 7 3 9 2 2 1 6 5 1e 36
2023 8 3 11 1 2 1 7 3 1e 37
a Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto
b Demokraattinen Vaihtoehto

c Nuorsuomalaiset
d Remonttiryhmä
e Liike Nyt

Ääniharavat

muokkaa
Vaalit Ehdokas Puolue Äänet
1958 Hertta Kuusinen SKDL 11 429[4]
1962 11 040[5]
1966 Kaarlo af Heurlin SDP 12 709[6]
1972 Veikko Pajunen 14 260[7]
1975 Pär Stenbäck RKP 12 068[8]
1979 Elsi Hetemäki-Olander Kok. 15 275[9]
1983 Pär Stenbäck RKP 19 396[10]
1987 Pirjo Ala-Kapee SDP 12 398[11]
1991 Paavo Väyrynen Kesk. 22 709[12]
1995 Antti Kalliomäki SDP 17 187[13]
1999 Suvi-Anne Siimes Vas. 15 955[14]
2003 Tanja Karpela Kesk. 19 169[15]
2007 Sauli Niinistö Kok. 60 563[16]
2011 Timo Soini PS 43 437[17]
2015 PS 29 527[18]
2019 Elina Lepomäki Kok. 19 292[19]
2023 Riikka Purra PS 42 594[20]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980714 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. http://www.om.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. http://www.stat.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1958 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  5. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1962 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  6. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1966 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  7. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1972 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  8. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1975 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  9. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1979 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  10. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1983 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  11. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1987 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  12. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1991 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  13. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1995 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  14. Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1999 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
  15. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain 2003 (Tilastokeskus 31.5.2004)
  16. Valitut ehdokkaat (Oikeusministeriö 21.3.2007)
  17. Eduskuntavaalit 2011 - tulospalvelu Yleisradio. Arkistoitu 28.5.2013. Viitattu 21.4.2011.
  18. Eduskuntavaalit 2015 - tulospalvelu Yleisradio. Viitattu 25.4.2015.
  19. Eduskuntavaalit 2019 - tulospalvelu Yleisradio. Viitattu 18.4.2019.
  20. Eduskuntavaalit 2023 - tulospalvelu Yleisradio. Viitattu 7.4.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa