Wikipedia

Haaga (kauppala)

Suomen entinen kunta, nykyisin osa Helsinkiä

Haagan kauppala (ruots. Haga köping) oli kunta entisessä Uudenmaan läänissä. Se kuului Huopalahden seurakuntaan, Helsingin kihlakuntaan, Helsingin tuomiokuntaan ja Huopalahden nimismiespiiriin.[3]

Haaga
Haga
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Helsinki

sijainti

Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan historiallinen maakunta
Kihlakunta Helsingin kihlakunta
Kuntanumero 068
Hallinnollinen keskus Etelä-Haaga
Perustettu 1923 Huopalahdesta
Liitetty 1946
– kuntaan Helsinki
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1945)
– maa 3,78 km²
Väkiluku 3 300
(1946)
– väestötiheys 916,67 as./km²
Tapani Talarin Kuntaliitolle suunnittelema Haagan kauppalan epävirallinen perinnevaakuna.[2]

Suuri osa haagalaisista kävi töissä Helsingissä, sillä teollisuus kauppalassa oli vähäistä eikä maataloutta ollut lainkaan. Haagan kauppala oli pienituloisten ihmisten asuinaluetta, jossa väestön tulot olivat vain noin puolet helsinkiläisten verotettavista tuloista.

Vuoden 1946 alussa 3 300 asukkaan kauppala liitettiin Helsingin kaupunkiin, jossa alue on nykyisin Haagan kaupunginosana. Se koostuu osa-alueista Etelä-Haaga, Pohjois-Haaga, Kivihaka ja Lassila. Nykyisen Haagan alue on 5,48 neliökilometriä eli se on laajempi kuin Haagan kauppalan alue, joka oli 3,6 neliökilometriä.

Haagan vaiheet

muokkaa

Helsinki–Turku-rautatietä rakennettaessa tehtiin kuuden kilometrin päähän Helsingin asemasta pysäkki, joka sai nimen Huopalahti, ruotsiksi Hoplaks haltpunkt. Säännöllinen liikenne radalla alkoi 1903.[4] Maanomistaja M. G. Stenius myi ja vuokrasi tontteja pysäkin läheltä huvila-asutusta varten.[5] Alueesta tuli 1906 Haagan taajaväkinen yhdyskunta, ja se oli itsehallinnollinen osa Helsingin pitäjää (nyk. Vantaa).[6] Vuodet 1920–1922 se jatkoi itsehallinnollisena osana Huopalahden kuntaa, josta se vuoden 1923 alussa erotettiin eri kunnaksi. Nimeksi tuli Haagan kauppala.[7] Sen Ruskeasuo- ja Uusipelto-nimiset alueet siirrettiin vuoden 1926 alussa Helsingin kaupunkiin. Nämä yhteensä 5,3 hehtaarin alueet sijaitsivat saarekkeina Helsingin kaupungin rajojen sisäpuolella.[8]

Kauppala

muokkaa

Kauppalan perustaminen

muokkaa

Ensimmäisen ehdotuksen Haagan muodostamisesta kauppalaksi teki jo 1909 yhdyskunnan ensimmäisen kunnankokouksen puheenjohtaja maisteri Sigurd Stenius. Samana vuonna perustettiin erityinen kauppalakomitea selvittämään hanketta. Komitean johtava voima oli lakitieteen kandidaatti Herman Lihr. Komitea keräsi aineistoa vuosikausia ja 1916 sen mietintö valmistui.[9]

Helsinkiin liittämistä kannattivat vaikutusvaltaiset piirit pääkaupungissa, mutta komitea ei asiasta innostunut. Yhdyskunnan valtuusto käsitteli asiaa 1917 ja yhtyi komitean näkemyksiin. Valtuuston puheenjohtajana toiminut Lihr valtuutettiin jättämään hakemusasiakirjat senaattiin, joka käsitteli asiaa pitkään ja perusteellisesti. Sisällissota viivästytti asiaa, ja naapurikuntien lausuntojen valmistuminenkin vei aikaa. Silloinen sisäasiainministeri Heikki Ritavuori kannatti Haagan liittämistä Helsinkiin, ja vasta 1922 tapahtunut hallituksen vaihdos edisti asiaa. Uusi sisäasiainministeri Heimo Helminen ratkaisi asian Haagan eduksi, ja 8. huhtikuuta 1922 tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg vahvisti asetuksen kauppalan perustamisesta seuraavan vuoden alusta lähtien.[9]

Kauppalan alue

muokkaa

Kauppalan pinta-ala oli maarekisterin mukaan 368,36 hehtaaria, maanmittaushallituksen tietojen mukaan 378 ha ja tilastollisen vuosikirjan mukaan 360 ha. Vesialuetta ei kauppalalla ollut. Alueen suurin pituus pohjois-etelä-suunnassa oli noin neljä kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 km. Kauppalan rajanaapureita olivat Helsingin kaupunki, Huopalahden kunta ja siihen kuulunut Munkkiniemen taajaväkinen yhdyskunta, Helsingin maalaiskunta ja Oulunkylän kunta.[10]

Kauppalaan oli Helsingistä erittäin hyvät liikenneyhteydet. Turun valtatie kulki alueen eteläosan poikki, ja alueen keskiosan kautta kulki rautatie, Turkuun johtava rantarata. Jo ennen kauppalan perustamista oli alueelle rakennettu Helsingistä myös raitiolinja.[10]

Maasto sopi hyvin kaupunkiasumiseen, ja rakentamiseen soveltuvaa maata oli runsaasti. Tosin kauppalassa oli laajat alueet kalliomaastoa ja verrattain suuria suoalueita. Suot sijaitsivat pääasiallisesti alueen länsiosassa Huopalahden kunnan rajaa vasten.[10]

Maanomistusolot

muokkaa

Kauppalan suurin maanomistaja oli pitkään Oy M. G. Stenius, joka omisti Hagan ja Backaksen kantatilat sekä niistä vielä yksityisille myymättömät tontit. Helsingin kaupunki osti yhtiön kaikki osakkeet ja vuoden 1938 viimeisenä päivänä sille siirtyi 282,13 hehtaaria kauppalan aluetta. Jo aiemmin kaupunki oli omistanut Haagassa 29,14 ha maata.[11]


Muu osa maasta oli pääasiallisesti yksityisten omistuksessa. Haagan kauppala omisti itse vain 2,43 ha maastaan. Alue käsitti koulutontin, tulevan kirkon tontin, urheilukentän tontin, tietontin ja kaksi kaivotonttia katua ja kaivoa varten. Huopalahden seurakunta omisti kauppalassa kirkon ja vastaisuudessa rakennettavan pappilan tontin. Valtio omisti puolestaan pakkolunastetun rautatiealueen ja poliisiaseman tontin.[11]

Väestö ja asunnot

muokkaa
Vuosi Asukkaita[12] Haagan

veroäyri[13]

Helsingin

veroäyri[13]

1923 2 786 5,00 7,00
1924 2 920 3,30
1925 3 069 4,50
1926 2 367 5,30 6,90
1927 2 421 4,70 6,60
1928 2 451 4,95 6,30
1929 2 584 5,50 6,10
1930 2 476 6,50
1931 2 511 6,45 8,50
1932 2 614 8,50 9,50
1933 2 653 11,10 8,50
1934 2 593 10,85 8,00
1935 2 695 9,50 7,90
1936 2 863 9,10 7,50
1937 2 910 8,50 7,00
1938 2 848 7,50
1939 2 907 6,75 8,50
1940 2 743 7,00 9,40
1941 3 197 8,50
1942 3 133 8,25
1943 2 964 7,75
1944 3 027 6,00 9,00
1945 3 317 5,00

Vuonna 1930 suoritetun suuren väestö- ja rakennuslaskennan mukaan suurin osa haagalaisista eli 34,9 % toimi teollisuus- ja käsityöammateissa. Kaupoissa ja konttoreissa työskenteli 14,5 %, taloustöitä teki 14,3, julkisissa toimissa ja vapaissa ammateissa oli 11,1 %, liikenteen palveluksessa oli 8,7 % ja maataloudessa (lähinnä kauppapuutarhoissa) työskenteli 7,5 %.[14]

Kauppalan asukkaista oli 1930 suomenkielisiä 52,5 %, ruotsinkielisiä 43,8 % ja muunkielisiä 3,7 %. Vuonna 1945 suomenkielisiä oli 66,3 %.[14]

Vuonna 1930 kauppalassa oli 262 kiinteistöä, joista omalla maalla oli 80,9 % loppujen ollessa vuokramaalla. Lämmitettäviä rakennuksia oli 369 kappaletta ja niissä oli 860 huoneistoa, joissa oli yhteensä 2 133 huonetta.[14]

Asemakaavat

muokkaa

Haaga jakautui viiteen kauppalanosaan, joiden asemakaavojen laatimista jatkettiin Haagan tultua kauppalaksi. Kauppalanosilla ei ollut nimiä, vaan niistä käytettiin numeroita I–V. Ennen kauppalaksi tuloa vahvistetut I:n ja II:n kauppalanosan asemakaavat perustuivat arkkitehti Eliel Saarisen 1915 julkaisemaan suureen Munkkiniemi–Haaga-suunnitelmaan, jonka alueesta ne tosin käsittivät vain pienen osan. Yksityiskohtaiset piirustukset laati insinööri Edvin Hedengren.[15]

Kolmannen kauppalanosan, joka käsitti Turun valtatien molemmin puolin sijaitsevan kauppalan keskiosan, asemakaavaluonnoksen laati Saarinen 1919. Itse asemakaavan laati Helsingin asemakaava-arkkitehdin apulainen Berndt Aminoff, ja sisäasiainministeriö vahvisti sen 1925.[15]

Neljännen kauppalanosan asemakaavan laadinta osoittautui visaiseksi. Alue sijaitsi molemmin puolin rautatietä kauppalan länsiosassa. Asemakaavasta tehtiin useita ehdotuksia, ensimmäinen vuonna 1927. Asiasta ei päästy yksimielisyyteen ja sitten sota oli esteenä. Kaavoitustyötä ei saatu valmiiksi ennen 1946 tapahtunutta liitosta Helsinkiin. Kauppalan lupaava kehitys houkutteli kuitenkin uusia asukkaita Haagaan, ja neljänteenkin kauppalanosaan rakennettiin matalia vuokra- ja omakotitaloja maaherran myöntämällä luvalla. Myöskään kauppalan rakentamatonta pohjoisosaa (V kauppalanosa) varten ei ehditty laatia asemakaavaa.[15]

Hallinto

muokkaa

Kauppalanvaltuustoon kuului aluksi 24 jäsentä ja vuodesta 1926 lähtien 23 jäsentä. Keskeinen johtoelin oli toimeenpanovaltaa käyttävä kauppalanhallitus, johon kuului puheenjohtaja ja kuusi jäsentä. Vuoden 1931 alusta lähtien hallituksen puheenjohtajaa nimitettiin kauppalanjohtajaksi. Kaupunkien hallinnosta Haagan hallinto erosi siten, että sillä ei ollut maistraattia vaan maistraatin tehtäviä hoiti aluksi kauppalanhallitus ja vuodesta 1931 lähtien järjestysoikeus, johon kuului oikeustieteellisen tutkinnon suorittanut puheenjohtaja ja kaksi jäsentä.[16]

Haagan kauppalanjohtajina toimivat[16]

Alkuaikoina kauppalan toimistoa pidettiin yleisöä varten avoinna torstaisin kello 18–19. Myöhemmin se oli avoinna myös tiistaisin samaan aikaan. Rahatoimikonttori oli avoinna joka kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä.[16]

Talous

muokkaa

Väestön tulot

muokkaa
Verotettavat tulot (mk)
Vuosi Haaga Helsinki
1929 8 078 15 954
1930 7 331 14 600
1931 6 346 13 337
1932 5 336 11 223
1933 5 133 10 745

Helsingin läheisyyden ja hyvien liikenneyhteyksien vuoksi suuri osa haagalaisista kävi töissä kaupungissa. Vuonna 1930 tällaisia henkilöitä oli 41,6 % kaikista työntekijöistä. Tuotantotoimintaa kauppalassa oli varsin vähän. Vuonna 1933 Haagassa oli neljä teollisuuslaitosta:[17]

  • OY Parkettityö AB, 22 työntekijää
  • AB Finska Fläktfabriken, 16 työntekijää
  • J. A. Salmisen Makkaratehdas, 5 työntekijää
  • Finska Tryckfärgfabriken AB, 2 työntekijää

Varsinaista maataloutta ei Haagassa ollut lainkaan, ellei sellaiseksi katsota tilapäisiä vuokra-alueita. Sen sijaan kauppalassa oli verrattain suuria kauppapuutarhoja.[17]

Väestön toimeentulon perustan muodostivat palkkatulot. Niiden osuus oli 1930-luvun alussa 75–80 % verotetuista tuloista. Haagalaisten tulot olivat selvästi helsinkiläisiä pienemmät.[17]

Haagan talous

muokkaa

Haagan kunnallistalouden pohjana olevat verotulot olivat suhteellisen alhaiset. Verotetut tulot riippuivat myös suhdannevaihteluista. Kauppalan alkuvuosina vallitsi korkeasuhdanne ja kunnan menot olivat vielä vähäiset. Pulavuosina kauppalalla oli sen sijaan vaikeuksia sitoumustensa täyttämisessä korkeasta veroäyristä huolimatta.[18]

Kauppalalla oli varsin suuri dollariobligaatiolaina vuodelta 1924, sillä asukkaat vaativat mukavuuksien lisäämistä. Siksi oli rakennettava vesi- ja viemärijohtoja, teitä, koulutalo ja kunnalliskoti. Dollarin kurssin kohotessa lainan hoitokulut kohosivat alkuaan arvioitua paljon suuremmiksi. Myös 1930–1931 rakennetut vesijohdot ja viemärit vaikuttivat talouden kiristymiseen. Vaikeimpana pula-aikana 1933 velkojen korot ja takaisinmaksut muodostivat neljäsosan kauppalan menoista. Vuonna 1945 niiden osuus oli enää 1/14 osa menojen kokonaissummasta.[18]

Palvelut

muokkaa

Tiet ja kadut

muokkaa

Jo Haagan huvilayhdyskunta yritti parhaansa mukaan huolehtia teiden kunnossapidosta. Kauppalaksi muututtaessa teiden ja polkujen pääosa oli vielä syysrapakkojen aikana surkeassa kunnossa. Vuonna 1923 asetettiin tielautakunta ratkomaan tiepulmia, ja vuodesta 1934 lähtien kauppalanhallitus huolehti tieasioista.[19]

Valtuusto myönsi tietöitä varten huomattavia summia. Vuonna 1924 otetulla obligaatiolainalla hankittiin muun muassa höyryjyrä ja sähköllä käyvä kivenmurskain. Tietöitä tehtiin myös hätäaputöinä vuodesta 1927 lähtien. Vuonna 1938 valtuusto päätti lainavaroilla asfaltoida Asematien (nyk. Kauppalantien) koko sen pituudelta. Teiden ja katujen nimet sekä tonttien numerot valtuusto hyväksyi ja valtioneuvosto vahvisti 1928.[19]

Vedenhankinta

muokkaa

Vesi- ja viemärijohtojen rakentaminen oli sitkeä pulma, joka edistyi sangen hitaasti. M. G. Stenius Oy omisti rautatien pohjoispuolella pumppulaitoksen, joka aloitti vedentoimituksen kesällä 1928. Johtoverkostoa rakennettiin yhtiön ja kauppalan yhteistyönä. Valtuusto halusi, että vallitsevan työttömyyden vuoksi rakennustöihin oli mahdollisimman paljon käytettävä työttömiä haagalaisia.[20]

Vuonna 1945 vesijohtoverkoston yhteispituus oli 7 197 metriä, josta kauppalan osuus oli 3 477 m. Johtoja pitkin tulevaa vettä käytettiin kauppalassa melko vähän, sillä monet asukkaat ottivat veden pihoilla olevista kaivoista. Viemärijohtoverkostoa rakennettiin vesijohtoja vähemmän. Viemärien puuttuessa monet haagalaiset joutuivat kantamaan kaiken likaveden ulos, ja he käyttivät vettä siksi hyvin säästeliäästi.[20]

Sähkö, puhelin ja posti

muokkaa
 
Haagan puhelinkeskus toimi vuonna 1929 valmistuneessa Lars Sonckin suunnittelemassa rakennuksessa. Kauppalantie 18, Haaga.

Haaga sai sähkövalon syyskesällä 1918. Haagan sähkölaitos osti aluksi virtansa M. G. Stenius Oy:n muuntajasta Meilahdesta. Sopimus kuitenkin irtisanottiin, ja sähköä alettiin ostaa Gottfr. Strömbergin Sähköosakeyhtiöltä. Vuodesta 1929 lähtien sähkö ostettiin Helsingin kaupungin sähkölaitokselta kolmivaiheisena virtana 150 kVA:n teholla kauppalan omaan sähköverkostoon. Kauppala myös myi sähköä osiin Munkkiniemen yhdyskuntaa ja Pitäjänmäkeä.[21]

Sähkölaitoksen henkilökuntaan kuuluivat isännöitsijä, asentaja, konttoriapulainen ja rahastaja. Isännöitsijä hoiti myös puhelinlaitoksen asiat. Yhdyskunnassa oli Helsingin Puhelinyhdistyksen keskus, jonka yhdyskunta osti 1914 ja antoi sille nimen Haagan keskus. Puhelinkeskus toimi kauppalan teknisten laitosten osana. Puhelinlaitos siirtyi vuoden 1929 alussa uudelleen Helsingin Puhelinyhdistyksen haltuun ja laitos automatisoitiin samana vuonna.[21]

Postiliikenne kasvoi vuosi vuodelta. Postitoimisto sijaitsi huvilassa numero 34 Asematien varrella ja siitä käytettiin nimeä Huopalahden postitoimisto. Postitoimiston ja rautatieaseman nimien muuttamista Huopalahdesta Haagaksi yritettiin 1923 ja 1934, mutta yritykset eivät johtaneet tuloksiin.[21] Lopulta vuoden 1966 postiosoiteuudistuksessa Huopalahden postikonttorin nimeksi muutettiin Helsinki 32[22], ja 1970-luvun alussa Etelä-Haagan alueen postinumeroksi tuli 00320.

Terveydenhoito

muokkaa

Haagan terveydenhoitojärjestys laadittiin 1916. Lainsäädännön muuttuminen teki sen uusimisen välttämättömäksi. Työn suoritti kauppalanhallitus, ja maaherra vahvisti 1933 uuden terveydenhoito-ohjesäännön ja terveydenhoitolautakunnan ohjesäännön. Näin säädettiin yksityiskohtaisesti, miten elintarvikkeiden, juomien ja nautintoaineiden kauppa oli järjestettävä. Määräyksin säännösteltiin myös terveydellisiä oloja ravintoloissa, kahviloissa, hotelleissa, matkustajakodeissa, kouluissa, partureissa, käherrysliikkeissä, pesu- ja silityslaitoksissa sekä tehtaissa.[23]

Vuonna 1925 aloitti kauppalassa asuva Harald Schwela työnsä kauppalan lääkärinä, ja kesällä 1928 perustettiin kiertävän sairaanhoitajan toimi. Hänen tuli antaa apua ja neuvoja sairaustapauksissa sekä levittää terveysvalistusta. Kätilön virka lakkautettiin, koska Haagan äidit mieluummin käyttivät Helsingin naistenklinikoiden ja yksityisten synnytyslaitosten palveluja. Terveysolojen edistämiseksi kauppala palkkasi puhtaanapitomiehen, joka kuljetti yksityistalojen jätteet pois. Kauppalalta saadun palkan lisäksi hän peri talonomistajilta maksun jokaisesta poisviedystä kuormasta.[23]

Kauppala avusti myös Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton terveysasemaa, jonka hoitajana toimi terveyssisar. Omaa sairaalaa kauppalalla ei ollut. Kun kulkutautipotilaita oli niin paljon, etteivät he mahtuneet Helsingin sairaaloihin, vuokrattiin huoneisto sairastupaa varten. Sitä hoiti tilapäinen henkilökunta. Mielisairaat hoidettiin Kellokosken piirimielisairaalassa. Haagan ensimmäinen apteekkari Axel Fonselius aloitti lääkkeiden myynnin 1938.[23]

Köyhäinhoito ja työttömät

muokkaa

Kauppalan köyhäinhoitolautakunta muodostettiin 1923, ja se laati heti köyhäinhoito-ohjesäännön, jonka kauppalanvaltuusto hyväksyi ja maaherra vahvisti samana vuonna. Valtuusto päätti samalla perustaa asiamiehen ja lastenhuollon tarkastajan toimet. Lisäksi lautakunnan palveluksessa oli naispuolinen kodissakävijä, joka teki käytännön kenttätyötä. Vuonna 1936 lautakunnan nimi muutettiin huoltolautakunnaksi. Köyhäinhoitoa saaneista henkilöistä laitoksissa hoidettiin vuosittain 20–40 henkilöä, ja yksityiskodeissa hoidettuja lapsia oli vuosittain 10–40.[24]

Haagaan ei rakennettu omaa kunnalliskotia, vaikka sellaista suunniteltiinkin. Sen sijaan neuvoteltiin naapurikuntien kanssa yhteistoiminnasta tällä alalla. Neuvottelut Oulunkylän kunnan kanssa eivät johtaneet tuloksiin. Sen sijaan Haaga sopi 1929 Hyvinkään kauppalan kanssa, että Hyvinkään kunnalliskotiin voitiin sijoittaa viisi laitoshoitoa tarvitsevaa hoidokkia.[24]

Myös työttömyyttä kauppala yritti kykyjensä mukaan lievittää. Vuodesta 1929 lähtien Haagassa toimi työttömyyskomitea, ja sitä seurasi työttömyyslautakunta, jonka tehtävät 1937 siirrettiin huoltolautakunnalle. Pula-aikana kauppalan työttömien lukumäärä kohosi varsin huomattavaksi. Vuosina 1930–1934 työttömänä oli 36–103 henkilöä kuukaudesta riippuen. Kauppala joutui käyttämään melkoisia määrärahoja hätäaputöihin. Työttömät sijoitettiin pääasiassa kauppalan kivenmurskaus- ja tietöihin, mutta heitä oli myös Jorvaksentien ja Malmin lentokentän rakennustöissä. Lisäksi Haagan vesi- ja viemärijohdot rakennettiin pääosin työttömyystöinä.[24]

Köyhäinhoidon lisäksi oli muuta kunnallista huoltotyötä, joka kohdistui erityisesti lastensuojeluun, irtolaisiin ja alkoholisteihin. Lokakuussa 1928 kunnan tukema Koteja kodittomille lapsille -yhdistys avasi lasten vastaanottokodin. Lasten raittiustyötä varten kauppalassa toimi kaksi yhdistystä: Haagan sosialidemokraattinen lasten raittiusosasto Toive ja puolueeton Toivon Liitto.[24]

Palotoimi

muokkaa

Jo ensimmäiset huvilanomistajat perustivat 1904 vapaaehtoisen palokunnan, joka sai nimen Lill-Hoplaks FBK (Pikku Huopalahden VPK). Melko usein sattuneet tulipalot toivat sille suuren kansansuosion. Vasta 1916 sattui niin, ettei palokuntaa kertaakaan hälytetty vuoden aikana.[25]

Maaherra vahvisti 1915 Haagan taajaväkisen yhdyskunnan palojärjestyksen, joka oli voimassa myös kauppalaksi tulon jälkeen. Palojärjestys uudistettiin 1936. Palotarkastukset suoritti aluksi palolautakunta ja uuden palojärjestyksen aikana palotarkastuslautakunta, johon kuuluivat palopäällikkö, nuohooja ja yksi jäsen. Kauppalan ensimmäiseksi sivutoimiseksi palopäälliköksi valittiin 1936 asentaja Rönnqvist. Häntä seurasi 1944 työnjohtaja Gustaf Winkler.[25]

Palokunta otti 1919 nimekseen Haga Frivilliga Brandkår. Suomenkielisen nimensä Haagan VPK se otti käyttöön vasta 1974. Miesvahvuus 1936 oli 57 miestä, ja heidät hälytettiin sähkösireenillä. Palokunnalla oli neljä ruiskua: pyörillä varustettu Flander-moottoriruisku, kannettava Esa 3 -moottoriruisku, käsivoimaruisku ja vesisäiliöllä varustettu ruiskuauto, jonka kauppala omisti vaikka se olikin VPK:n käytössä. Palokunnalla oli myös oma kalustovarikko.[25]

Yleinen järjestys

muokkaa

Haagan heikko järjestys huolestutti kauppalan johtoa. Varsinkin kauppalan alkuvuosina asukkaat valittivat usein, että yleistä järjestystä häirittiin ja hyviä tapoja loukattiin rautatieasemalla ja teillä. Järjestyksen ylläpitäjiä oli kauppalassa monen mielestä liian vähän. Kauppalassa yritettiin muun muassa Haagan liittämistä Helsingin poliisilaitoksen alaisuuteen, mutta yritys ei johtanut tuloksiin.[26]

Kauppala olisi tarvinnut uuden tehokkaan poliisijärjestyksen, sillä Haagassa noudatettiin läänin kuvernöörin 1916 vahvistamaa Haagan taajaväkisen yhdyskunnan järjestyssääntöä. Vuonna 1933 valtuusto teki aloitteen järjestyssäännön uudistamisesta, mutta se raukesi kesällä 1936, kun alettiin odottaa Haagan liittämistä Helsinkiin.[26]

Liikennekulttuurin edistämiseksi hyväksyttiin 1924 erityinen järjestyssääntö polkupyörällä ajoa varten kauppalan teillä. Yhä useammat ja yhä nopeammat autot puolestaan pelottivat pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Maaherra päätti maaliskuussa 1939 valtuuston pyynnöstä, että ajonopeus kauppalassa sai olla korkeintaan 50 kilometriä tunnissa. Helsinki–Turku-maantiellä suurin sallittu nopeus oli kuitenkin 70 km/h.[26]

Liikenneyhteydet

muokkaa

Haagalla oli erinomaiset liikenneyhteydet varsinkin pääkaupunkiin. Junat kulkivat tiheään ja Helsinki–Turku-maantie oli leveä valtaväylä. Vuonna 1912 rautatien pysäkkialuetta laajennettiin huomattavasti. Kasvava maantieliikenne johdettiin rautatien alitse kahden tunnelin kautta 1921. Huopalahden pysäkistä muodostettiin 1920 kolmannen luokan asema, jonka ensimmäisenä asemapäällikkönä toimi W. Poppius.[27]

Yksiraiteinen sähköraitiotie aloitti liikenteen Haagan ja Helsingin välillä 1914. Suoraan Haagaan menevät vaunut lähtivät aluksi Ylioppilastalolta 20 minuutin välein, myöhemmin niiden lähtöpaikaksi tuli kauppatori. Haagassa päätepysäkki sijaitsi lähellä paikkaa, jossa rantarata nykyisin ylittää Hämeenlinnanväylän. Vuonna 1927 Haagan raitiotie myytiin Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiölle. Numeron asemesta linjan tunnuksena käytettiin H-kirjainta vuoteen 1953 saakka, jolloin linja lopetettiin.[28].

Linja-autoliikennettä kokeiltiin jo keväällä 1907, jolloin AB Automobil OY osti auton. Autotekniikan kehittymättömyyden vuoksi kokeilu ei onnistunut, vaan liikenne loppui samana vuonna. Auto myytiin Stockmannille, joka muutti sen kuorma-autoksi. Vasta syksyllä 1924 omnibusauto Kuriiri aloitti liikenteen Helsingin rautatieaseman ja Huopalahden aseman välillä.[27]

Kirkolliset olot

muokkaa
 
Huopalahden kirkko.

Pitkä matka Haagan ja Helsingin pitäjän kirkonkylän välillä vaikeutti yhteydenpitoa sen kirkkoon. Siksi monet Helsingistä Haagaan muuttaneet huvila-asukkaat pysyivät pääkaupungin kirjoissa ja kävivät siellä kirkossa. Vuonna 1917 muodostettiin Huopalahden kirkkoherrakunta, johon Haagan lisäksi kuuluivat Munkkiniemi ja Lauttasaari. Itsenäiseksi seurakunnaksi omine kirjanpitoineen se tuli 1921.

Jo vuodesta 1914 lähtien oli Haagassa ollut rukoushuone, jossa saarnaajat pitivät rukoushetkiä. Vuonna 1917 vuokrattiin jumalanpalvelushuoneistoksi suomalaisen kansakoulun suuri juhlasali. Kansakoulu toimi nuorisoseuran taloksi rakennetussa Suomalaisuuden pirtissä. Seurakunta osti 1908 rakennetun talon, josta oli tarkoitus tehdä kirkko, ja korjasi rakennusta 1928 arkkitehti Albert Nybergin laatimien piirustusten mukaan. Nybergin piirtämä on myös 1932 rakennettu kellotapuli. Rakennus ei kuitenkaan puutteidensa vuoksi kelvannut kirkoksi, joten vuonna 1942 sitä korjattiin arkkitehti Toivo Paatelan piirustusten mukaan, ja se vihittiin Huopalahden kirkoksi 16. toukokuuta 1942. Vuoden 1974 korjauksen suunnitteli arkkitehti Mirja Castrén.[29]

Haagan sankaripuistossa on oma sankarihautausmaa, jonne haagalaiset kaatuneet on haudattu.

Kansakoulu ja kirjasto

muokkaa

Munkkiniemen ruotsalainen kansakoulu aloitti toimintansa 1897, mutta se oli kahden kilometrin päässä Haagasta. Syksyllä 1906 Haagaan perustettiin Helsingin ylläpitämä alakansakoulu, jota myös Haagan lapset saivat käydä. Samana vuonna aloitti Haagassa yksityinen suomalainen kansakoulu. Se toimi vuokratiloissa kunnes se 1928 sai oman talon osoitteeseen Steniuksentie 22. Syksyllä 1915 avattiin ruotsalainen pientenlastenkoulu.[30]

Kauppala jaettiin kahteen koulupiiriin, jotka kumpikin käsittivät kauppalan koko alueen. Toinen oli suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen. Kauppalassa oli kuitenkin vain yksi koulutalo, jota molemmat kieliryhmät käyttivät. Koulussa oli kuusi luokkahuonetta, kahdeksan opettajaa, vahtimestari ja lämmittäjä.[30]

Haagan kulttuuriyhdistykset perustivat yksityiskirjastoja, jotka olivat yhdistysten jäsenten käytössä. Myös kouluilla oli opettaja- ja oppilaskirjastoja, jotka palvelivat sitä osaa haagalaisista. Kunnallinen kirjasto kauppalaan saatiin vasta 1945 ja se sijoitettiin seurakuntataloon.[31]

Urheiluseurat ja suojeluskunta

muokkaa

Kauppalan talousarviossa oli vuosittain määräraha urheilutoimintaa varten. Urheilulautakunnan tehtävänä oli valvoa urheilukentän, kelkkamäkien ja luistinradan kuntoa. Vuonna 1924 kauppalaan perustettiin Huopalahden Hurjat -niminen yhdistys, joka liittyi Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon. Suomenkielisillä oli yhdistyksessä enemmistö, mutta myös ruotsinkielisiä osallistui sen toimintaan. Työväenyhdistystä lähellä olevat piirit perustivat 1927 urheiluseura Haagan Hakan. Haagassa toimi myös porvarillinen ruotsinkielinen Haga idrottsklubb -niminen yhdistys.[32]

Kauppalan talousarvioon otettiin monen kansalaisryhmän vastustuksesta huolimatta säännöllisesti määräraha Haagan suojeluskuntaa ja Haagan Lotta Svärdiä varten. Paikallispäälliköiden johdolla suojeluskunnan jäsenet opettelivat harjoitustilaisuuksissaan aseiden käyttöä sekä sotilaallisia ja urheilullisia taitoja. Tärkeä osa toimintaa olivat erilaiset juhlat ja muut seurustelutilaisuudet. Molemmat järjestöt lakkautettiin toisen maailmansodan jälkeen.[33]

Teollisuus ja liike-elämä

muokkaa

Suurteollisuutta Haagassa ei ollut, ja kauppalanvaltuusto hylkäsi anomukset suurtehtaiden rakentamiseksi. Kauppalan alkuaikoihin saakka sen länsiosassa toimi turvepehkutehdas, joka nosti, kuivasi ja paalasi turvetta. Vuonna 1925 sen puinen tehdasrakennus tuhoutui perustuksiaan myöten petrolimoottorin aiheuttamassa tulipalossa. Tehdasta ei rakennettu uudelleen, vaan yhtiö lopetti toimintansa.[34]

Kauppalan suurimpiin yrityksiin kuului kauppias Eemeli Palotien lautatarha. Sen suuri puutavaravarasto tuhoutui 1941 tulipalossa, ja kun Palotie seuraavana vuonna kuoli, lopetti liike toimintansa. Huopalahden nahkatehdas paloi osittain 1919 ja uudelleen lokakuussa 1926. Tiilestä rakennettu osa säilyi ja tehdas jatkoi toimintaansa vuoteen 1929 saakka. Kauppala osti tehdasrakennuksen ja perusti paikalle lihantarkastusaseman.[34]

Muita yrityksiä olivat Suomen Painoväritehdas ja E. A. Winklerin läkki- ja peltisepänliike, joka valmisti purkkeja ja pakkauksia. Werner Fohströmin saippuatehdas lopetti toimintansa 1936. Parketteja valmisti A. M. Johanssonin puusepäntehdas ja makkaraa J. A. Salmisen makkaratehdas. Raitiolinjan itäpuolella toimi paperitulitikkuja valmistava Helsingin Tulitikkutehdas, jonka tehdasrakennus rakennettiin uudelleen 1922 sattuneen tulipalon jälkeen. Suomen Puhallintehdas siirtyi 1936 Tapanilaan, ja sen tilalle tuli Helsingin Mattotehdas, joka valmisti kookosmattoja ja sodan jälkeen paperimattoja. Jousimiehentie 16:ssa toimi Jäger Filmi, joka oli kauppalan suurimpia sähkönkuluttajia.[34]

C. T. Wardilla oli enimmillään 27 kasvihuonetta, joissa kasvatettiin ruusuja, neilikoita, begonioita ja hortensioita. Edv. Steniuksen kasvihuoneet osti 1932 pidetyssä pakkohuutokaupassa Juho Jännes. Puutarhan nimenä oli Männistön kukkatarha. Sodan aikana siellä viljeltiin tomaatteja ja vihanneksia. Muut Haagan puutarhaliikkeet olivat pienempiä.[34]

Alkoholiliikkeen myymälä avattiin 1932 osoitteessa Asematie 4. Liikemies A. Taiminen perusti Haagan ensimmäisen elokuvateatterin 1924. Kino Haaga toimi vain vuoteen 1926 asti. Seuraava elokuvateatteri avattiin 1936 nimellä Haagan Kit-Cat.[34]

Liitos Helsinkiin

muokkaa
Pääartikkeli: Helsingin suuri alueliitos

Helsingin nopea kasvu 1900-luvun alussa sai kaupungin johdon oivaltamaan, ettei tila riitä kasvavalle väestölle. Ensimmäisten esikaupunkiliitosten jälkeen seuraava pitkä askel tapahtui 1920, jolloin kaupunginvaltuusto asetti viisijäsenisen valtuuskunnan selvittämään asiaa. Vuonna 1928 valtioneuvosto määräsi selvitysmies Yrjö Harvian käsittelemään alueliitoksia. Hänen laaja mietintönsä julkaistiin 1936.[35]

Haaga sijaitsi tulevaksi Suur-Helsingiksi kaavaillun alueen rajojen sisäpuolella. Harvia ehdotti, että kauppala kokonaisuudessaan yhdistettäisiin kaupunkiin. Tärkein perustelu oli se, ettei kaupungin länsipuolisia alueita voitu tyydyttävästi järjestellä, jos kauppala jäisi itsenäiseksi kunnaksi. Toinen tärkeä perustelu oli Haagan melko heikko taloudellinen tilanne.[35]

Haagalaiset olivat jo tottuneet ajatukseen, että itsenäisyys jossain vaiheessa menetetään. Tiukassa taloustilanteessa laadittu Haagan lausunto liitosehdotuksesta oli liitosta puoltava, vaikka se sisälsikin varauksia. Liitos oli tarkoitus tehdä 1941, mutta sota tuli väliin. Ratkaisu tapahtui 5. lokakuuta 1944, jolloin valtioneuvosto päätti kauppalan lakkauttamisesta ja liittämisestä Helsinkiin vuoden 1946 alusta lukien.[35]

Lähteet

muokkaa
  • John E. Roos, Haagan kauppalan historia, Helsinki 1950.
  • Yrjö Harvia: Helsingin esikaupunkiliitos. Erikoisselvitykset. Mietintö n:o 3. Erikoisselvitys Haagan liitosalueesta. Helsinki 1936. Teoksiin voi tutustua kaupunginarkistossa.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1944–1945 (PDF) (sivu 14) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 26.4.2016.
  2. ↑ Nya vapen för gamla kommuner Kommuntorget.fi. 1.6.2017. Viitattu 16.11.2021.
  3. ↑ Iso tietosanakirja 4, s. 189. Helsinki: Otava, 1932.
  4. ↑ Roos s. 22
  5. ↑ Roos s. 24–28
  6. ↑ Roos s. 51
  7. ↑ Roos s. 52
  8. ↑ Roos s. 125
  9. ↑ a b Roos s. 89–92
  10. ↑ a b c Harvia s. 3 ja Roos s. 125–126
  11. ↑ a b Roos s. 127–128
  12. ↑ Asukasluku henkikirjojen mukaan; Roos s. 139
  13. ↑ a b Roos s. 200
  14. ↑ a b c Roos s. 137–140 ja Harvia s. 6–9
  15. ↑ a b c Roos s. 128–136
  16. ↑ a b c Roos s. 97–124
  17. ↑ a b c Harvia s. 9–10
  18. ↑ a b Harvia s. 22–26 ja Roos 193–201
  19. ↑ a b Roos s. 140–144
  20. ↑ a b Roos s. 144–148
  21. ↑ a b c Roos s. 60 ja 148–151
  22. ↑ https://www.postimuseo.fi/fi/kirjasto/kiertokirjeet-ja-kirjelmat/kiertokirjeet/plhn-kiertokirjeet/1960-1969/1965/21668-1965-128-129-pdf/file (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ a b c Roos s. 151–156
  24. ↑ a b c d Roos s. 158–162
  25. ↑ a b c Harvia s. 16 ja Roos s. 62–63 ja 156–158
  26. ↑ a b c Roos s. 162–164
  27. ↑ a b Roos s. 57–59 ja 150–151
  28. ↑ Raitio.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ Roos s. 65–68 ja 164–169 sekä Helsingin seurakunna
  30. ↑ a b Harvia 17–18 ja Roos 63–72 ja 169–176
  31. ↑ Roos s. 177
  32. ↑ Roos s. 181–182
  33. ↑ Roos s. 183
  34. ↑ a b c d e Roos s. 183–192
  35. ↑ a b c Roos s. 202–212

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Haagan kauppala
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haaga_(kauppala)&oldid=22534013”