Epidemia

suhteellisen nopea tartuntataudin leviäminen suureen määrään ihmisiä
(Ohjattu sivulta Kulkutauti)

Epidemia on tilanne, jossa tartuntatauti esiintyy poikkeuksellisen suurella osalla jonkin tietyn alueen väestöstä.[1] Epidemiaksi kutsutaan myös muualta tullutta kulkutautia tai taudin merkittävää leviämistä.[2] Epidemia rajoittuu tiettyyn maahan tai maanosaan. Erityisen suurta ihmisjoukkoa tai suurta maantieteellistä aluetta koettelevaa epidemiaa kutsutaan pandemiaksi.[1] Myös muita kuin tartuntatauteja, esimerkiksi itsemurhia, saatetaan kuvaannollisesti sanoa esiintyvän epidemioina[3].

Tartunta ja ehkäisyMuokkaa

Epidemia voi levitä esimerkiksi pisaratartuntana tai juomaveden välityksellä. Epideemisesti esiintyviä tauteja ovat esimerkiksi influenssa, kolera, rutto ja tuhkarokko. Epidemioiksi nimitetään myös joitain sellaisia tapauksia, joissa on kyse vain muutamasta tartunnan saaneesta, kuten esimerkiksi armeijassa leviävä aivokalvontulehdus tai lastentarhassa leviävä vatsatauti. Tällaisissa oloissa saattavat levitä helposti sellaiset taudit, jotka eivät muuten ole hyvin tarttuvia.[4]

Epidemioita ehkäistään esimerkiksi rokotuksin, käsienpesukampanjoin sekä kampanjoilla sukupuolitautien ehkäisemiseksi.[5][6]

HistoriaaMuokkaa

Paleoliittisella kivikaudella kulkutaudit olivat melko harvinaisia, sillä ihmisiäkin oli vähän ja harvassa. Väkiluvun kasvaessa kulkutaudit yleistyivät voimakkaasti. Uusi kulkutauti pyyhkäisi aaltona maan yli aina, kun edellisestä epidemiasta oli kulunut riittävän kauan, ja se saattoi viedä lapsista kolmanneksen. Vielä 1900-luvun alun molemmin puolin koleraepidemiat ja 1900-luvun alussa espanjantauti ja "historian suurin tappaja" isorokko herättivät suurta kauhua. 1900-luvun aikana kulkutaudit saatiin hallintaan, ja nykyisin länsimaisen ihmisen riski kuolla kulkutauteihin on pienintä kivikauden jälkeen.[7]

Suomen historiassa tautien aiheuttamat väestökatastrofit ovat liittyneet nälänhätiin, sillä heikkokuntoiset ovat saaneet kulkutauteja helpommin. Esimerkiksi 1690-luvun suurten kuolonvuosien aikana suomalaisista kuoli 30–40 prosenttia, ja 1860-luvun nälkävuosina alle kahden miljoonan väestöstä kuoli yli satatuhatta.[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Epidemia Suomen Punainen Risti. Viitattu 26.3.2020.
  2. epidemia Lääketieteen sanasto – Duodecim. Viitattu 26.3.2020.
  3. Epidemia, Kielitoimistonsanakirja.fi, viitattu 22.3.2021
  4. Lumio, Jukka: Infektioiden tartunta, taudin synty ja leviäminen Lääkärikirja Duodecim. 15.11.2019. Viitattu 26.3.2020.
  5. Tartuntatautien torjunta Sosiaali- ja terveysministeriö. 6.3.2020. Viitattu 26.3.2020.
  6. Käsienpesu ja yskiminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 26.2.2020. Viitattu 26.3.2020.
  7. a b Lappalainen, Mirkka: Tautinen historia Helsingin Sanomat. 6.10.2009. Viitattu 26.3.2020.