Helsingin kihlakunta
Helsingin kihlakunta (ruots. Helsinge härad, vuodesta 1972 Vantaan kihlakunta, ruots. Vanda härad) on entinen Suomen kihlakunta, joka sijaitsi Uudenmaan läänissä. Vuonna 1940 kihlakuntaan kuuluivat seuraavat kunnat:[1]
- Askola
- Haagan kauppala
- Helsingin maalaiskunta
- Huopalahti
- Hyvinkään kauppala
- Hyvinkään maalaiskunta
- Keravan kauppala
- Kulosaari
- Mäntsälä
- Nurmijärvi
- Oulunkylä
- Pornainen
- Porvoon maalaiskunta
- Pukkila
- Sipoo
- Tuusula
Kihlakunnan ulkopuolella oli Helsingin ja Porvoon kaupungit.
Kihlakunnan maapinta-ala oli 3 429,47 km² (1.1.1938), ja sen väkiluku oli 97 851 henkeä (31.12.1939).[1]
Vuonna 1946 Haaga, Huopalahti, Kulosaari, Oulunkylä ja osa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin Helsinkiin. Samana vuonna perustettiin Tuusulan kihlakunta, johon tulivat kuulumaan Askola, Hyvinkää, Hyvinkään maalaiskunta, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pukkila ja Tuusula. Samalla Lohjan kihlakunnasta liitettiin Espoo, Kauniainen ja Kirkkonummi, ja vuonna 1950 vielä Siuntio. Kirkkonummi ja Siuntio liitettiin takaisin Lohjan kihlakuntaan vuonna 1956.
Kihlakunta jaettiin uudelleen vuonna 1959, jolloin Pornainen, Porvoon maalaiskunta ja Sipoo muodostivat Porvoon kihlakunnan. Vuonna 1966 Espoo ja Kauniainen muodostivat puolestaan Espoon kihlakunnan. Kihlakuntaan jäi tämän jälkeen enää Helsingin maalaiskunta, joka muutti vuonna 1972 nimensä Vantaaksi. Tuolloin myös kihlakunnan nimeksi tuli Vantaan kihlakunta.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 16–43) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 23.12.2013.
