Avaa päävalikko
Yrjö Harvia

Yrjö Artturi Harvia, vuoteen 1912 Hagan[1] (31. lokakuuta 1887 Kokkola8. huhtikuuta 1947 Helsinki) oli filosofian maisteri ja kunnallismies. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1906 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1910 ja filosofian maisteriksi samana vuonna. Harvia teki lukuisia opinto- ja kongressimatkoja useaan Euroopan maahan.

Harvia toimi Kunnallisen keskustoimiston aktuaarina 1914–1917 ja johtajana vuodesta 1918 kuolemaansa saakka. Hän oli Suomen kaupunkiliiton sihteerinä ja Suomen Kunnallislehden päätoimittajana 1918–1947. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä hän oli 1921–1936 ja 1946–1947 sekä valtuuston puheenjohtajana 1935–1936 edistyspuolueen edustajana. Harvia kuului Helsingin kaupunginhallitukseen 1931–1936 ja toimi lisäksi sosiaalilautakunnan jäsenenä 1919–1930 ja puheenjohtajana 1929–1930. Sosiaalilautakunta lakkautettiin kaupungin hallinnon uudistuksen yhteydessä, jolloin Harvia siirtyi kiinteistölautakunnan puheenjohtajaksi vuosiksi 1931–1947. Tässä lautakunnassa hänellä oli tilaisuus käyttää hyväkseen syvällisiä tietojaan ohjaamalla kaupungin asuntopolitiikkaa. Asuntoasioihin hän perehtyi myös toimiessaan vuodesta 1927 lähtien Asuntoreformiyhdistyksen puheenjohtajana.

Harvia toimi myös valtion asuntokomitean puheenjohtajana 1919, valtion tuulaakikomitean puheenjohtajana 1929, ansiottoman maanarvon nousun verotuskomitean puheenjohtajana 1939, Suomen satamaliiton hallituksen jäsenenä, Palosuojeluyhdistyksen hallituksen jäsenenä vuodesta 1924, Suomen kunnallisteknisen yhdistyksen hallituksen jäsenenä 1926–1930, Sosialipoliittisen yhdistyksen hallituksen jäsenenä 1929–1934, Helsingin kansallisen edistysseuran hallituksen jäsenenä 1930–1935, Yleisen autoliiton hallituksen jäsenenä 1931–1936 ja Helsingin asuntokeskuskunnan (Hakan) hallintoneuvoston puheenjohtajana vuodesta 1939.

Yrjö Harvia osallistui kunnallislainsäädännön kehittämiseen ja vaikutti monin tavoin Helsingin asuntopolitiikkaan. Hän toimi 1929–1940 selvitysmiehenä Helsingin alueliitoskysymyksessä, jota käsittelevä mietintö julkaistiin kolmiosaisena teoksena. Muiden toimiensa ohessa Harvia toimi 1929 lähtien Yhteiskunnallisen korkeakoulun hallintoneuvoston puheenjohtajana ja vuodesta 1934 Helsingin kansanteatterin johtokunnan puheenjohtajana.

TeoksetMuokkaa

  • Tonttiäyrikysymys kaupungeissamme, 1913
  • Monopolijärjestelmä Suomen kaupungeissa. Alkoholipitoisten juomien kaupan nykyinen järjestely. Suomen kunnallinen keskustoimisto 1913
  • Suomen kaupunkien metsät. Suomen metsänhoitoyhdistys 1916
  • Kaupunkien yleisen kunnallisverotuksen uudistamisesta. Kansantaloudellinen yhdistys 1918
  • Marraskuun 27 päivänä 1917 annetun kaupunkien kunnallislain arvostelua. Suomen kunnallinen keskustoimisto 1918
  • Kunnallisverotuksen uudistuksen suuntaviivoja. Kansantaloudellinen yhdistys 1919
  • Lähivuosien asuntopolitiikan suuntaviivoja. Asuntoreformiyhdistys 1919
  • Kunnallisverotuksen uudistamisesta. Kansallinen edistyspuolue 1921
  • Kunnallisverotus. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1921
  • Tampereen suomalainen yhteiskoulu 1895–1920. Toimittanut yhdessä Hellin Kaislan ja Ilmari Kalpan kanssa. Tampereen suomalainen yhteiskoulu 1921
  • Helsingin esikaupunkiliitos I–III. Helsingin kaupungin tilastotoimisto 1936–1940
  • Suomen kaupunkiliitto 1912–1937. Kunnallinen keskustoimisto 1938
  • Asuntopolitiikan nykyhetken tehtävät, 1940

LähteetMuokkaa

  • Aikalaiskirja 1941, Otava 1941
  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 277.
  • Otavan iso tietosanakirja, Otava 1962
  • Helsingin Sanomat 9.4.1947 s. 7

ViitteetMuokkaa

  1. Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 548

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Tuulikki Koskinen: Harvia, Yrjö (1887–1947) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.