Heimo Helminen
Heimo Helminen (4. maaliskuuta 1878 Jyväskylä – 17. maaliskuuta 1947 Helsinki) oli suomalainen vakuutusalan asiantuntija ja poliitikko.
| Heimo Helminen | |
|---|---|
| Oikeusministeri | |
|
Vennolan II hallitus
9.4.1921 - 24.2.1922 |
|
| Sisäasiainministeri | |
|
Vennolan II hallitus
24.2.1922 - 2.6.1922 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. maaliskuuta 1878 Jyväskylä |
| Kuollut | 17. maaliskuuta 1947 (69 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | juristi |
| Puoliso | Hélene Louise Aminoff |
| Tiedot | |
| Puolue | Edistyspuolue |
Helmisen vanhemmat olivat kirjakauppias Henrik Fabian Helminen ja Hilda Wilhelmina Grönroos. Hän valmistui hovioikeuden auskultantiksi 1905, lakitieteen kandidaatiksi 1907 ja lisensiaatiksi 1910 (väitöskirja Henkivakuutussopimuksesta). Helminen toimi Helsingin yliopistossa suomalaisen lakikielen apulaisena 1910-1926, vakuutusneuvoston asiamiehenä vuodesta 1918 sekä neuvoston vakinaisena johtajana vuodesta 1926. Vuonna 1921 hän oli työväen tapaturmalakikomitean puheenjohtaja. Hän oli myös Suomen edustaja useissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja kongresseissa. Edistyspuoluetta edustanut Helminen toimi Vennolan II hallituksessa oikeusministerinä 1921–1922 ja murhatun Heikki Ritavuoren jälkeen sisäasiainministerinä 1922.
Väitöskirjansa lisäksi Helminen julkaisi useita teoksia vakuutusoikeudesta, muun muassa Uusi työväen tapaturmavakuutusasetus (1919), Työväen tapaturmavakuutus käytännössä (1932, suomeksi ja ruotsiksi), Työkyvyttömyysasteikko (1939) sekä Tapaturma-asteikko (1940).
Helmisen puoliso vuodesta 1902 oli Hélene Louise Aminoff (k. 1948).
Lähteet muokkaa
- Heimo Helminen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 289. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
| Edeltäjä: Hjalmar Granfelt |
Suomen oikeusministeri 1921−1922 |
Seuraaja: Albert von Hellens |
| Edeltäjä: Heikki Ritavuori |
Suomen sisäasiainministeri 1922 |
Seuraaja: Yrjö Johannes Eskelä |