Avaa päävalikko

Karkkila

kaupunki Uudenmaan maakunnassa

Karkkila (ruots. Högfors) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Se on valtatie 2:n varrella 69 kilometrin päässä Helsingistä. Asukkaita paikkakunnalla on hieman alle 9 000, joista enemmistö 45–64-vuotiaita.

Karkkila
Högfors
Karkkila.vaakuna.svg Karkkila.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°32′05″N, 024°12′35″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kuntanumero 224
Hallinnollinen keskus Karkkilan keskustaajama
Perustettu 1932
Kuntaliitokset Pyhäjärvi Ul (1969)
Kokonaispinta-ala 255,32 km²
270:nneksi suurin 2019 [1]
– maa 242,36 km²
– sisävesi 12,96 km²
Väkiluku 8 794
114:nneksi suurin 31.12.2018 [2]
väestötiheys 36,28 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 16,8 %
– 15–64-v. 59,5 %
– yli 64-v. 23,7 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 94,0 %
ruotsinkielisiä 0,9 %
– muut 5,2 %
Kunnallisvero 20,75 %
181:nneksi suurin 2019 [5]
Kaupunginjohtaja Tuija Telén
Kaupunginvaltuusto 35 paikkaa
  2017–2021[6]
 • Vas.
 • SDP
 • Kok.
 • Kesk.
 • Vihr.
 • Ps.
 • Muut
 • KD

10
7
6
4
4
2
1
1
www.karkkila.fi

Karkkilan naapurikunnat ovat Lohja, Loppi, Tammela ja Vihti.

LuontoMuokkaa

 
Sontiainen on yksi Karkkilan lukuisista pikkujärvistä.

Maisemakuva on Karkkilassa varsin vaihteleva ja maasto on kauttaaltaan epätasaista. Kaupungin alue voidaan tästä huolimatta jakaa kolmeen melko selvästi toisistaan erottuvaan osaan. Luoteisin kulma liittyy Tammelan ylänköön, mutta vielä selvemmin kaupungin länsiosa muistuttaa naapuriaan, entistä Pusulan kuntaa. Nykyisen Lohjan kaupungin rajan tuntumassa on laaja moreenipeitteinen mäkimaa-alue, jossa kallioperän murtumalinjojen vuoksi mäkien suunta on selvästi luoteesta kaakkoon. Täällä sijaitsee myös Uudenmaan maakunnan korkein maastonkohta, 174 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Loukkumäki.[7][8]

Karkkilan keskiosassa mäet ovat jyrkkärinteisempiä, mutta maaston keskikorkeus merenpinnasta pienenee siirryttäessä kohti kaupungin etelärajaa. Itä- ja koillisosassa kaupungin alue ulottuu Toiselle Salpausselälle, jossa hiekka- ja soraharjanteiden suunta on lounaasta koilliseen eli päinvastoin kuin Karkkilan länsiosassa. Pohjoisosaltaan Karkkila on runsasjärvistä, vaikkakin järvet ovat enimmäkseen melko pieniä. Suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi kaupungin keskustan länsipuolella, Vaskijärvi koillisessa ja Onkimaanjärvi luoteiskulmassa Tammelan ja Lopen rajalla. Kaupungin eteläosassa järviä ei sen sijaan ole lainkaan. Pääosa Karkkilasta kuuluu Pyhäjärvestä lähtevän Vanjoen eli Karjaanjoen vesialueeseen. Alkuosaltaan koskinen joki virtaa aluksi ahtaassa, mutta alajuoksullaan levenevässä laaksossa kohti Vihdin puolella sijaitsevaa Vanjärveä. Siikalan kylässä sijaitsee siirtolohkare nimeltään "Herrainpöytä", joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1962.[7][8]

KalastusMuokkaa

Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on Karkkilan kalavesiä.

HistoriaaMuokkaa

 
Karkkilan radalla liikennöinyt veturi.

Alun perin Karkkila oli kylä Pyhäjärvi Ul:ssa, joka oli Vihdin kappeliseurakunta. Pyhäjärvi itsenäistyi vuonna 1869. Nykyinen Karkkilan keskusta-alue erotettiin vuonna 1932 Pyhäjärvi Ul:stä Karkkilan kauppalaksi. Kauppalan alue koostui pääasiassa Nyhkälän ja Karkkilan kylistä. Karkkila ja Pyhäjärvi Ul yhdistyivät vuonna 1969 Karkkilaksi, josta tuli vuonna 1977 kaupunki. Karkkilan nimi juontuu germaanisperäisestä miehen etunimestä Gericke, Kercho tai Garko.

Högforsin masuuni on Karkkilan historian rajapyykki. Se valmistui vuonna 1822, kun Korkeakosken partaalle perustettiin malmin jalostamista varten Högforsin rautaruukki. Raaka-aine saatiin lähistöltä Kulo­suon­mäen rauta­kaivoksesta. Tehtaan myötä Karkkilasta kasvoi omaleimainen teollisuuskaupunki, jolla oli vahva työväenliikkeen perinne. Poliittisesti Karkkila on ollut voimakkaasti vasemmistolainen; esimerkiksi valtuustokaudella 1969–1972 valtuutetuista 12 edusti kansandemokraatteja, viisi sosialidemokraatteja ja kymmenen porvareita.[7]

Kaupungin kasvuun ja teollistumiseen on vaikuttanut myös kapearaiteinen Hyvinkään–Karkkilan rautatie. Rautatien lakkauttamisen jälkeen yksi radalla käytetyistä vetureista ja kaksi junanvaunua olivat muistomerkkinä kaupungin keskustassa, jossa ne joutuivat sään ja ilkivallan armoille. Veturi on nykyisin kunnostettuna esillä kaupungintalon aulassa. Yhteydet Karkkilasta Helsingin suuntaan paranivat huomattavasti valtatie 2:n valmistuttua 1950-luvun lopulla.

Karkkila oli jo muinaisten hämäläisten kauppareitin varrella. Maakuntien ihmiset ja tuotteet kohtasivatkin entisaikoina Karkkilan torilla. Kesäisin Karkkilan tori on suosittu kohde edelleen.

Valtioneuvosto teki kesäkuussa 1967 päätöksen Pyhäjärvi Ul:n liittämisestä Karkkilaan vuoden 1969 alussa. Samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa seurakunnan nimi muuttui Karkkilan seurakunnaksi.[8]

Nykyisin Karkkila onkin metalliteollisuudesta leimansa saanut kaupunki maaseutukylien ympäröimänä. Myös pieniä yrityksiä on paljon, iso osa niistäkin toimii metalliteollisuuden alihankkijoina. Kaupungin suurimpia yrityksiä on Helvar, joka on valaisinteollisuuden alihankkija[9].

Karkkila ajautui 1990-luvulla monien kaupunkien tapaan suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joiden ratkaisemiseksi säädettiin Lex Karkkila.

Etäisyyksiä KarkkilastaMuokkaa

 
Vanha Pyhäjärven vaakuna, joka on nykyinen kotiseutuvaakuna

VäestönkehitysMuokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Karkkilan väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 330
1985
  
8 355
1990
  
8 925
1995
  
8 609
2000
  
8 753
2005
  
8 807
2010
  
9 209
2015
  
8 969
Lähde: Tilastokeskus.[10]

TaajamatMuokkaa

Vuoden 2017 lopussa Karkkilassa oli 8 900 asukasta, joista 7 485 asui taajamissa, 1 287 haja-asutusalueilla ja 128 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Karkkilan taajama-aste on 85,3 %.[11] Karkkilan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli Karkkilan keskustaajamaan, jossa oli vuoden 2017 lopussa 7 485 asukasta.[12]

SeurakunnatMuokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Karkkilassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[13]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Karkkilan alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[14]

PolitiikkaMuokkaa

KaupunginvaltuustoMuokkaa

Karkkilan kaupunginvaltuuston paikkajako valtuustokaudella 2017–2021 (35 paikkaa):

Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan vaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit[15][16][17]. Vaalit uusittiin 6.9.2009. Puolueiden paikkajakoon ei tullut muutoksia.

Eduskuntavaalit 2015Muokkaa

Eduskuntavaaleissa 2015 eduskuntapuolueiden kannatusprosentit käyvät ilmi Helsingin Sanomien vaalikonepalvelusta.

  • Perussuomalaiset 26,9 % (25,2 % vuoden 2011 eduskuntavaaleissa)
  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 23,6% (20,7 %)
  • Vasemmistoliitto 14,1 (14,8 %)
  • Suomen Keskusta 12,8% (9,2 %)
  • Kansallinen Kokoomus 12 % (16,6 %)
  • Vihreä liitto 4,2% (7,2 %)
  • Suomen Kristillisdemokraatit (KD) 1,6% (3,8 %)
  • Muutos 2011 1,4% (-)
  • Suomen ruotsalainen kansanpuolue 1% (0,5 %)

ElinkeinotMuokkaa

 
Helvar Oy:n pääkonttori sijaitsee Karkkilassa

Karkkilan työttömyys 8,2 % (365 työtöntä,2012). Karkkilassa on 3 459 työpaikkaa (2010), joista

  • palveluissa 52 %
  • teollisuudessa ja rakentamisessa 44 %
  • maa- ja metsätaloudessa 3 %
  • toimiala tuntematon 1 %

Työpaikkaomavaraisuus 85,8 % (2010)

(*Lähde Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto)

KyliäMuokkaa

Ahmoo, Alimmainen, Haavisto, Järvenpää, Karkkila, Nyhkälä, Siikala, Tuorila, Vaskijärvi, Vattola ja Vuotinainen.

UrheiluMuokkaa

Karkkilan Urheilijat on yleisseura, jonka miesten koripallojoukkue pelaa tällä hetkellä kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 1B-divisioonassa.

RuokakulttuuriMuokkaa

Karkkilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunamämmi ja perunamakkara.[18]

Tunnettuja karkkilalaisiaMuokkaa

Seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Karkkilassa:

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  2. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  6. Kuntavaalit 2017, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Karkkilan esittely), s. 122–127. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  8. a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Pyhäjärvi Ul:n esittely), s. 319–321. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  9. Helvarin karkkilan tehtaan tuotantolinjan avajaiset, Stt info 6.10.2016
  10. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2018.
  11. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  12. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  13. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  14. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
  15. Miska Rantanen: Vaalivalitus: Äänestyskone hyytyi tositilanteessa minuuteiksi 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
  16. Miska Rantanen: Painoin OK - mitään ei tapahtunut 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
  17. KHO: KHO:2009:39 9.4.2009. KHO. Viitattu 13.4.2009.
  18. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 54. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Aalto, Seppo & Rentola, Kimmo: Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven, entisen Pahajärven ihmisten historia. Karkkilan kaupunki, 1992. ISBN 951-96541-0-0.