Marjo Matikainen-Kallström

entinen suomalainen poliitikko ja maastohiihtäjä

Marjo Tuulevi Matikainen-Kallström (o.s. Matikainen, s. 3. helmikuuta 1965 Lohja)[2] on suomalainen kilpailu-uransa lopettanut hiihtäjä ja moninkertainen arvokisavoittaja. Hän toimi europarlamentaarikkona, kokoomuksen kansanedustajana ja Espoon kaupunginvaltuutettuna. Hän oli puolueensa varapuheenjohtaja kesäkuuhun 2006 asti.

Marjo Matikainen
Henkilötiedot
Koko nimi Marjo Matikainen-Kallström
Syntynyt3. helmikuuta 1965 (ikä 59)
Lohja
Uran tiedot
Seura EHS
Laji maastohiihto
Maailmancup
Kaudet 1984–1989
Voitot 8[1]
Palkintokorokkeella 16[1]

Tietolaatikko päivitetty 6.3.2019

Mitalit
Maa: Suomi
Naisten hiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Calgary 1988 5 km (p)
Pronssia Pronssia Sarajevo 1984 4×5 km viesti
Pronssia Pronssia Calgary 1988 4×5 km viesti
Pronssia Pronssia Calgary 1988 10 km (p)
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oberstdorf 1987 5 km (p)
Kultaa Kultaa Lahti 1989 15 km (p)
Kultaa Kultaa Lahti 1989 4×5 km viesti
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 1987 10 km (p)
Hopeaa Hopeaa Lahti 1989 10 km (v)
Pronssia Pronssia Lahti 1989 10 km (p)
Pronssia Pronssia Lahti 1989 30 km (v)

Urheilu-ura muokkaa

Matikainen oli 1982 nuorten MM-kisoissa Suomen viestipronssia voittaneessa joukkueessa. Seuraavana vuonna hän voitti nuorten MM-kisoissa viestikultaa. Matikainen voitti ensimmäisen aikuisten Suomen-mestaruutensa vuonna 1984. Samana vuonna hän oli Sarajevon olympialaisissa viidellä kilometrillä 22. ja oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti olympiapronssia. Seefeldin MM-kisoissa 1985 Matikainen sijoittui viidellä kilometrillä 11:nneksi ja viestissä neljänneksi. Seuraavana vuonna hän voitti hiihdon maailmancupin ja vuoden lopuksi hänet valittiin Suomen vuoden urheilijaksi.[3]

Matikainen voitti Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 kultaa viidellä kilometrillä ja hopeaa kymmenellä kilometrillä. Hän hiihti neljänneksi 20 kilometrin kilpailussa. Hän uusi maailmancupin ja Suomen vuoden urheilija -voittonsa. Seuraavana vuonna Calgaryn olympialaisissa Matikainen voitti olympiakultaa viiden kilometrin kilpailussa. Kymmenen kilometrin henkilökohtaisella matkalla ja viestissä hän saavutti olympiapronssia. Hän voitti myös kauden maailmancupin. Lahden MM-kisoissa 1989 Matikainen voitti MM-kultaa 15 kilometrin perinteisen tyylin hiihdossa ja MM-hopeaa kymmenen kilometrin vapaan tyylin kisassa. Kisojen kymmenen kilometrin perinteisen ja 30 kilometrin vapaan tyylin kilpailuista hän voitti molemmista MM-pronssia. Lisäksi hän oli mukana Suomen viestijoukkueessa, joka voitti MM-kultaa. Hänet valittiin vuoden lopuksi Suomen vuoden urheilijaksi.[3]

Juniori-ikäisenä Matikainen juoksi nuorten SM-tasolla 800 metriä ja osallistui maastokisoihin. Hänen ennätyksensä 800 metrillä on 2.16,42 vuodelta 1986. Yleisurheilussa Matikaisen seura oli Espoon Tapiot.[4]

Saavutukset muokkaa

Matikainen voitti hiihdossa 11 arvokisamitalia. Henkilökohtaisilla matkoilla hän voitti kolme kultaa: viiden kilometrin perinteisellä hiihtotavalla Obertsdorfin MM-kisoissa 1987 ja Calgaryn olympialaisissa 1988 sekä 15 kilometrin perinteisessä hiihdossa Lahden MM-kisoissa 1989. Matikainen voitti hiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1986–1988.

Matikainen valittiin Vuoden urheilijaksi 1986, 1987 ja 1989.[5] Hänet valittiin neljä kertaa 1986–1989 pääkaupunkiseudun parhaaksi urheilijaksi.[3] Hän lopetti huippuhiihdon 24-vuotiaana keväällä 1989.[6]

Doping-epäilyt muokkaa

Huhtikuussa 2008 Nelosen uutiset kertoi, että Matikaisen pöydällä oli ollut EPO-hormonipullo hiihtomaajoukkueen leirillä vuonna 1988. Nelosen tiedot perustuvat kahden maajoukkueen jäsenen (Erja Kuivalainen ja Jaana Savolainen)[7] valaehtoisiin lausuntoihin. Matikainen-Kallström kiisti olleensa koskaan uransa aikana tekemisissä EPO-hormonin tai muiden kiellettyjen aineiden kanssa.[6] EPO on ollut Kansainvälisen olympiakomitean kiellettyjen aineiden listalla vuodesta 1990.[8]

Kesäkuussa 2008 myös Suomen maastohiihdon entinen päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö väitti Matikaisen käyttäneen dopingia hiihtomenestyksen saavuttamiseen.[9] Matikainen-Kallströmistä tehtiin tietojen perusteella rikosilmoitus, mutta syyttäjä ei löytänyt väitteille näyttöä.[7]

Työura ja politiikka muokkaa

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Uusimaa 10 807 valittiin [10]
2007 6 249 valittiin
2011 3 360 valittiin
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2004 Espoo 2 457 valittiin [10]
2008 2 536 valittiin
Europarlamenttivaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
1996 Suomi 77 120 valittiin [11]
1999 107 444 valittiin [12]

Urheilu-uransa jälkeen Matikainen-Kallström valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1992. Hän on työskennellyt Imatra Steelillä (1989–1990), Neste Oy:ssä (1992), IVO International Oy:ssä (1992–1995) ja ennen siirtymistään politiikkaan Posiva Oy:ssä (1996).[2]

Vuoden 1996 europarlamenttivaaleissa Matikainen-Kallström valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kokoomuksen listalta. Hän sai puolueessaan Kirsi Pihan (147 066 ääntä) jälkeen eniten ääniä (77 120 ääntä).[11] Matikainen-Kallström uusi paikkansa vuoden 1999 eurovaaleissa kokoomuksen ääniharavana ja maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä (107 444 ääntä).[12]

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Matikainen-Kallström valittiin kansanedustajaksi, mutta hän istui europarlamenttikautensa loppuun, ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi runsaan vuoden ajaksi Tapani Mäkinen. Matikainen-Kallström palasi eduskuntaan europarlamenttikautensa päätyttyä heinäkuussa 2004. Hänet valittiin jatkokausille vuosien 2007 ja 2011 vaaleissa.[2] Lokakuussa 2014 Matikainen-Kallström ilmoitti, ettei asetu ehdolle enää vuoden 2015 vaaleissa.[13] Hän oli eduskunnassa jäsen talousvaliokunnassa (2007–2015, vuosina 2011–2015 varapuheenjohtaja), suuressa valiokunnassa (2004–2006, 2006–2007), tulevaisuusvaliokunnassa (2004–2006, 2006–2011) ja eduskunnan pankkivaltuustossa (2011–2015).[2]

Matikainen-Kalström toimi Espoon kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2012. Hän on vuodesta 2011 Karjalan Liiton ja Tekniikan Akateemiset TEK:n puheenjohtaja.[2] Hän on myös Neo Industrial -sijoitusyhtiön hallituksen jäsen vuodesta 2015.[14] Jättäydyttyään politiikasta Matikainen-Kallström perusti yrityksen nimeltä HAVU&PER Oy,[15] jonka nimi viittaa hänen tunnettuun huudahdukseensa ”Havuja, perkele!” Oberstdorfin MM-kisoissa 1987[16].

Yksityiselämä muokkaa

Matikainen-Kallström on ollut vuodesta 1995 naimisissa Arne Matias Kallströmin kanssa. Heillä on kolme lasta.[2]

Arvokisamitalit muokkaa

Olympialaiset

MM-kisat

  • Oberstdorf 1987 – kulta (5 km p) ja hopea (10 km p)
  • Lahti 1989 – kaksi kultaa (15 km p ja viesti), hopea (10 km v), kaksi pronssia (10 km p ja 30 km v)

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Marjo Matikainen-Kallström Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  2. a b c d e f Marjo Matikainen-Kallström Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  3. a b c Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 33. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
  4. Marjo Matikainen (maksullinen palvelu / vaatii kirjautumisen) Tilastopaja. Viitattu 14.8.2018.
  5. Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 325. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  6. a b Nelosen uutisten väite: Marjo Matikaisen pöydällä epoa vuonna 1988 Ilta-Sanomat. 8.4.2008. Helsinki: Sanoma Oy. Viitattu 8.9.2015.
  7. a b Matikainen-Kallströmin epäily perustui Kyröön ja epo-pulloon Yle Urheilu. 27.10.2010 (päivitetty 5.6.2012). Yleisradio Oy. Viitattu 8.9.2015.
  8. Erytropoietiini (EPO) ja sen dopingkäytön osoittaminen (PDF) Suomen Antidopingtoimikunta. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 8.9.2015.
  9. Kyrö: Sain Vähäsöyringiltä dopingia, Matikainen valehdellut Yle Urheilu. 17.6.2008 (päivitetty 26.4.2012). Viitattu 8.9.2015.
  10. a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit) pxdata.stat.fi. Viitattu 3.7.2016.
  11. a b Europarlamenttiin 1996 vaaleissa valitut ehdokkaat 24.10.1996. Oikeusministeriö. Arkistoitu 15.9.2005. Viitattu 3.7.2016.
  12. a b Europarlamenttivaalit 1999: Valitut europarlamentaarikot Tilastokeskus. Viitattu 3.7.2016.
  13. Ahtokivi, Ilkka: Marjo Matikainen-Kallström ei asetu ehdolle eduskuntavaaleissa Verkkouutiset. 20.10.2014. Kansalliskustannus Oy. Viitattu 8.9.2015.
  14. Hallituksen jäsenet Neo Industrial. Arkistoitu 24.7.2015. Viitattu 8.9.2015.
  15. Karisto, Ilkka: Mihin on kadonnut Marjo Matikainen-Kallström? Helsingin Sanomat. 5.9.2015. Sanoma Media Finland. Viitattu 8.9.2015.
  16. Lindfors, Jukka: Havuja… perkele! Yle Elävä arkisto. 29.1.2008 (päivitetty 3.2.2016). Viitattu 8.9.2015.

Aiheesta muualla muokkaa