Avaa päävalikko

Raisa Petrovna Smetanina (venäjäksi Раиса Петровна Сметанина; s. 29. helmikuuta 1952 Komin ASNT, Neuvostoliitto) on kilpahiihtäjä, moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja. Kansalaisuudeltaan hän on venäläinen ja kansallisuudeltaan komi.

Mitalit
Smetanina venäläisessä muistokolikossa
Smetanina venäläisessä muistokolikossa
Maa:  Neuvostoliitto
Naisten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa 1976 Innsbruck 10 km
Kultaa Kultaa 1976 Innsbruck 4 × 5 km
Kultaa Kultaa 1980 Lake Placid 5 km
Kultaa Kultaa 1992 Albertville 4 × 5 km
Hopeaa Hopeaa 1976 Innsbruck 5 km
Hopeaa Hopeaa 1980 Lake Placid 4 × 5 km
Hopeaa Hopeaa 1984 Sarajevo 10 km
Hopeaa Hopeaa 1984 Sarajevo 20 km
Hopeaa Hopeaa 1988 Calgary 10 km
Pronssia Pronssia 1988 Calgary 20 km
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa 1974 Falun 4 × 5 km
Kultaa Kultaa 1982 Oslo 20 km
Kultaa Kultaa 1985 Seefeld 4 × 5 km
Kultaa Kultaa 1991 Val di Fiemme 4 × 5 km
Hopeaa Hopeaa 1978 Lahti 10 km
Hopeaa Hopeaa 1982 Oslo 4 × 5 km
Hopeaa Hopeaa 1989 Lahti 4 × 5 km
Pronssia Pronssia 1974 Falun 5 km
Pronssia Pronssia 1978 Lahti 5 km
Pronssia Pronssia 1978 Lahti 4 × 5 km
Pronssia Pronssia 1980 Falun 20 km

Smetanina kilpaili kaikkiaan viisissä olympialaisissa, joissa neljissä hän edusti Neuvostoliittoa ja viidensissä kisoissaan Albertvillessä 1992 Itsenäisten valtioiden yhteisön ja Georgian muodostamaa yhdistynyttä joukkuetta. Innsbruckissa 1976 Smetanina hävisi viiden kilometrin matkalla kultamitalin vain reilun sekunnin erolla Helena Takalolle. Seuraavana päivänä 10 kilometrin kisassa hän voitti kultamitalin ja eroa hopealle sijoittuneeseen Takaloon jäi alle sekunti. Lake Placidin olympialaisissa 1980 Smetanina voitti 15. helmikuuta olympiakultaa 5 kilometrin matkalla[1]. Viimeisen olympialaisten kultamitalinsa Smetanina voitti hieman alle 40-vuotiaana Albertvillessä IVY:n viestijoukkueessa. Tuolloin hänestä tuli vanhin talviolympialaisten kultamitalin voittanut nainen. Kaikkiaan hän saavutti 21 olympia- ja MM-mitalia.

Vuonna 1979 Smetaninalle myönnettiin Holmenkollen-mitali yhdessä Erik Håkerin ja Ingemar Stenmarkin kanssa.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 51. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9.