Avaa päävalikko

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1982

Holmenkollen.

Vuoden 1982 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Oslossa, Norjassa 19.28. helmikuuta.[1] Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtolajia, kolme mäkihyppykilpailua ja kaksi yhdistetyn kilpailua.[2] Mäkihypyn ja yhdistetyn joukkuekilpailut kuuluivat ensimmäistä kertaa viralliseen kilpailuohjelmaan.[3] Kisojen menestynein maa oli 14 mitalia kerännyt isäntämaa Norja (seitsemän kultaa, neljä hopeaa ja kolme pronssia). Menestynein urheilija oli Norjan Berit Aunli (kolme kultaa ja yksi hopea).[4]

Sisällysluettelo

Miesten hiihtoMuokkaa

15 kmMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Oddvar Brå 38.52,5
2   Aleksandr Zavjalov 39.02,1
3   Harri Kirvesniemi 39.02,3
4   Juri Burlakov 39.14,4
5   Aleksandr Batjuk 39.19,8
6   Juha Mieto 39.24,7

Päivämäärä: 23. helmikuuta
Harri Kirvesniemi aloitti räväkästi ja oli 5 kilometrin kohdalla 16,5 sekuntia edellä toiseksi nopeimpaa, Oddvar Bråta. Vielä 10 kilometrin kohdalla ero oli Kirvesniemen hyväksi lähes kymmenen sekuntia mutta lopulta häntä nopeampi oli myös Aleksandr Zavjalov, tosin vain 0,2 sekunnin erolla. Brå saavutti pitkän uransa ensimmäisen arvokisavoiton. Maailmanmestaruuden 30 kilometrillä voittanut Thomas Eriksson keskeytti.[5]

30 kmMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Thomas Eriksson 1.21.52,3
2   Lars-Erik Eriksen 1.22.13,9
3   Bill Koch 1.22.14,8
4   Ove Aunli 1.22.45,0
5   Juha Mieto 1.22.59,7
6   Aleksandr Zavjalov 1.23.00,7

Päivämäärä: 20. helmikuuta
Lars-Erik Eriksen johti kilpailua pitkään mutta kolmanneksi viimeisenä matkaan lähtenyt, vuonna 1979 nuorten maailmanmestaruuden voittanut Thomas Eriksson nousi viimeisellä kympillä yllättäjänä voittoon. Bill Koch hyödynsi luistelutekniikkaa ja ylsi pronssille. Suomalaisista Harri Kirvesniemi oli poissa vatsataudin takia ja hänen tilallaan hiihtänyt Aki Karvonen oli toiseksi parhaana suomalaisena kymmenes.[6]

50 kmMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Thomas Wassberg 2.32.00,9
2   Juri Burlakov 2.32.34,3
3   Lars-Erik Eriksen 2.32.49,9
4   Aleksandr Batjuk 2.33.19,6
5   Asko Autio 2.33.23,9
6   Aleksandr Zavjalov 2.34.48,3

Päivämäärä: 27. helmikuuta
Kilpailunumerolla 16 hiihtänyt Asko Autio johti yli puolet matkasta mutta väsyi lumisateessa viidenneksi. Jäljempänä matkaan lähtenyt Thomas Wassberg aloitti rauhallisesti mutta oli puolimatkassa jo Aution jälkeen toisena ja 38 kilometrin väliaikapisteellä johdossa.[7]

4 × 10 km viestiMuokkaa

Päivämäärä: 25. helmikuuta
Ensimmäisellä osuudella kärjessä hiihtivät Norja ja Ruotsi. Neuvostoliitto jäi osuudella 1.20 minuutin päähän kärjestä seitsemänneksi ja Suomi yli kahden minuutin päähän kymmenenneksi. Kolmannella osuudella Neuvostoliitto nousi kärkeen ja Suomi neljänneksi Ruotsin pudotessa mitalikamppailusta. Neljännen osuuden viimeisessä nousussa Neuvostoliiton Aleksandr Zavjalov kaatui Norjan Oddvar Brån ohittaessa hänet mutta Brån sauva katkesi. Maaliin hiihtäjät tulivat aivan tasoissa ja sääntöjen mukaisen maalikameran puuttumisen vuoksi kultamitalit annettiin molemmille. Suomen Juha Mieto ja Itä-Saksan Frank Schröder kamppailivat keskenään myös tiukasti.[8] Alun perin pronssi annettiin pelkästään Suomelle, mutta DDR teki virallisen maalikameran puuttumisesta protestin ja kaksi päivää myöhemmin FIS päätti jakaa myös pronssimitalit kahdelle joukkueelle.[9]

Naisten hiihtoMuokkaa

5 kmMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Berit Aunli 14.30,2
2   Hilkka Riihivuori 14.35,6
3   Brit Pettersen 14.48,2
4   Anette Bøe 14.48,6
5   Kveta Jeriová 14.53,3
6   Anna Pasiarová 14.59,8

Päivämäärä: 22. helmikuuta
Kärkikaksikko oli sama kuin kolme päivää aiemmin hiihdetyllä 10 kilometrillä. Kaikki neljä norjalaista sijoittuivat kymmenen parhaan joukkoon mutta paras neuvostoliittolainen oli yllättäen vasta sijalla 13.[10]

10 kmMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Berit Aunli 29.25,9
2   Hilkka Riihivuori 29.46,5
3   Kveta Jeriová 30.15,9
4   Brit Pettersen 30.17,9
5   Anette Bøe 30.20,6
6   Marie Johansson 30.29,3

Päivämäärä: 19. helmikuuta
Berit Aunli johti jo puolimatkassa Hilkka Riihivuorta lähes 20 sekunnilla. Kaikki neljä norjalaista sijoittuivat yhdeksän parhaan joukkoon.[11]

20 kmMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Raisa Smetanina 1.06.16,9
2   Berit Aunli 1.06.20,3
3   Hilkka Riihivuori 1.07.29,6
4   Ljubov Ljadova 1.07.45,9
5   Galina Kulakova 1.07.47,6
6   Marit Myrmæl 1.07.57,3

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Kolme kultaa jo voittanut Berit Aunli jäi hopealle, kun sairastelustaan toipunut ja Aunlia myöhemmin ladulle lähtenyt Raisa Smetanina voitti hänet runsaalla kolmella sekunnilla.[12]

4 × 5 km viestiMuokkaa

Päivämäärä: 24. helmikuuta
Neuvostoliiton 39-vuotias Galina Kulakova oli mitaleilla jo kahdeksansissa peräkkäisissä arvokisoissa.[13]

YhdistettyMuokkaa

NormaalikilpailuMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1   Tom Sandberg 426,600
2   Konrad Winkler 426,560
3   Uwe Dotzauer 426,455
4   Jouko Karjalainen 422,835
5   Günther Schmieder 422,320
6   Thomas Müller 418,400
7   Jorma Etelälahti 418,080

Päivämäärä: 19.20. helmikuuta
Mäkiosuuden paras oli heikkona hiihtäjänä tunnettu Hubert Schwarz, jolle Günther Schmieder hävisi vajaat kaksi pistettä. Jouko Karjalainen lähti hiihto-osuudelle noin 1,5 minuuttia Schwarzia jäljessä ja Tom Sandberg vielä 10 sekuntia Karjalaisenkin takaa. Sandberg oli selvästi hiihto-osuuden nopein ja nousi loppupään lähtönumerolla niukasti ohi Konrad Winklerin ja Uwe Dotzauerin.[14]

JoukkuekilpailuMuokkaa

Päivämäärä: 23.24. helmikuuta
Yhdistetyn joukkuekilpailu oli nyt ensimmäistä kertaa MM-ohjelmassa. Itä-Saksa otti ratkaisevan johdon jo mäkiosuudella ja lähti Gundersen-menetelmällä käydylle hiihto-osuudelle yli kaksi minuuttia ennen Norjaa ja yli kolme minuuttia ennen Suomea. Suomalaiset ottivat Norjan etumatkan kiinni kahdella ensimmäisellä osuudella ja loppukirissä Suomen Jorma Etelälahti oli videokuvan perusteella niukasti Norjan Tom Sandbergiä parempi.[15] Norja teki protestin virallisen maalikameran puuttumisesta sen jälkeen kun DDR teki protestin samasta asiasta miesten viestihiihtokilpailun jälkeen. Lopulta 27. helmikuuta FIS päätti jakaa hopeamitalit molemmille joukkueille.[9]



MäkihyppyMuokkaa

NormaalimäkiMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1   Armin Kogler 249,3
2   Jari Puikkonen 248,6
3   Ole Bremseth 245,8
4   Matti Nykänen 244,4
5   Andreas Felder 243,9
6   Horst Bulau 243,4

Päivämäärä: 21. helmikuuta
Ensimmäisen kierroksen jälkeen kuusi parasta olivat 1,6 pisteen sisällä, ykkösenä Armin Kogler ja toisena Horst Bulau. Toisella kierroksella numerolla 13 hypännyt Jari Puikkonen teki kilpailun pisimmän, 85,5-metrisen hypyn, josta hän sai 128,9 pistettä. Vain Kogler pystyi ohittamaan hänet kokonaistuloksissa niukasti 83,5 metrin hypyllään.[16]

SuurmäkiMuokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1   Matti Nykänen 257,9
2   Olav Hansson 255,1
3   Armin Kogler 244,7
4   Klaus Ostwald 242,6
4   Ole Bremseth 242,6
6   Pentti Kokkonen 238,5

Päivämäärä: 28. helmikuuta
Kilpailu käytiin lumisateessa ja sankassa sumussa. Edellisenä talvena nuorten maailmanmestaruuden voittanut Matti Nykänen hyppäsi jo harjoituksissa kahdesti virallista mäkiennätystä pidemmälle ja teki myös kilpailussa molempien kierrosten pisimmät hypyt, 108,5 metriä ja 102,5 metriä.[17]

Joukkuekilpailu (suurmäki)Muokkaa

Päivämäärä: 26. helmikuuta
Mäkihypyn joukkuekilpailu oli nyt ensimmäistä kertaa virallisena lajina MM-ohjelmassa. Tuloksiin laskettiin molemmilta kierroksilta joukkueen kolmen parhaan hyppääjän pisteet. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Itävalta johti 4,2 pisteen erolla Norjaan ja Suomi oli neljäntenä lähes 50 pistettä kärkeä ja yli 20 pistettä kolmantena ollutta Itä-Saksaa jäljessä. Norja nousi toisella kierroksella niukasti ohi Itävallan ja Suomi, viimeisenä hyppääjänään 101,5 metriä hypännyt Matti Nykänen, selvästi ohi Itä-Saksan.[18]

MitalitaulukkoMuokkaa

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1   Norja 7 4 3 14
2   Neuvostoliitto 2 3 0 5
3   Ruotsi 2 0 0 2
4   Suomi 1 4 4 9
5   Itä-Saksa 1 1 3 5
6   Itävalta 1 1 1 3
7   Yhdysvallat 0 0 1 1
  Tšekkoslovakia 0 0 1 1



LähteetMuokkaa

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Siukonen & Ahola, s. 19
  2. Siukonen & Ahola, s. 35–38
  3. Siukonen & Ahola, s. 30, 32
  4. Siukonen & Ahola, s. 38
  5. Siukonen & Ahola, s. 24–25, 28, 35, 120
  6. Siukonen & Ahola, s. 24, 35, 118
  7. Siukonen & Ahola, s. 27–28, 35, 120
  8. Siukonen & Ahola, s. 25–26, 35–36, 120
  9. a b FIS muutteli mitalijakoa. Helsingin Sanomat, 1.3.1982, s. 27. Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille).
  10. Siukonen & Ahola, s. 22, 37, 119
  11. Siukonen & Ahola, s. 21–22, 37, 118
  12. Siukonen & Ahola, s. 23, 37–38, 120
  13. Siukonen & Ahola, s. 23, 38, 120
  14. Siukonen & Ahola, s. 28–30, 36–37, 118
  15. Siukonen & Ahola, s. 30, 37, 120
  16. Siukonen & Ahola, s. 32, 36, 118
  17. Siukonen & Ahola, s. 33–34, 36, 120–121
  18. Siukonen & Ahola, s. 32–33, 36, 120

Aiheesta muuallaMuokkaa