Wikipedia

Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut 1985

Vuoden 1985 hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Seefeldissä Itävallassa 17.–27. tammikuuta 1985.[1]

Kisaohjelmaan kuului neljä miesten ja neljä naisten maastohiihtokilpailua, kolme mäkihyppykilpailua ja kaksi yhdistetyn kilpailua. Kisojen menestynein maa oli Norja, joka saavutti niin kultaa, hopeaa kuin pronssiakin viisi kappaletta. Kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat Ruotsin Gunde Svan, Norjan Anette Bøe ja Länsi-Saksan Hermann Weinbuch.[2]

Maastohiihdossa perinteistä nopeampi luistelutyyli oli yleistynyt ja sillä menestyttiin myös MM-kilpailuissa, joissa luistelu oli kiellettyä vain viimeisellä 200 metrillä sekä viestien alussa ja vaihtoalueella.[3]

Miesten maastohiihto muokkaa

15 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Kari Härkönen 40.42,7
2   Thomas Wassberg 40.56,0
3   Maurilio De Zolt 41.27,2
4   Giorgio Vanzetta 41.33,2
5   Gunde Svan 41.47,4
6   Harri Kirvesniemi 41.57,4

Päivämäärä: 22. tammikuuta
Ensimmäisellä väliaikapisteellä Kari Härkönen oli kärjessä noin viisi sekuntia Thomas Wassbergia edellä. Seuraavalla väliaikapisteellä kärkikaksikon keskinäinen ero oli vajaat yhdeksän sekuntia ja Maurilio De Zolt ja Giorgio Vanzetta hiihtivät edelleen seuraavina. Maaliin Härkönen saapui lähes minuutin ja 15 sekuntia siihen saakka johtanutta Harri Kirvesniemeä nopeampana. Gunde Svanin perässä maaliin tuli Vanzetta mutta De Zolt alitti heidän loppuaikansa. Viimeisenä kärkimiehistä maaliin tuli Wassberg, joka hävisi Härköselle yli 13 sekuntia ja sai hopeaa.[4][5]

Aki Karvonen pääsi loppumatkan hiihtämään Wassbergin peesissä ja sijoittui 12:nneksi.[4][5] Juha Mieto oli kilpailun 52:s.


30 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Gunde Svan 1.18.24,1
2   Ove Aunli 1.18.49,1
3   Harri Kirvesniemi 1.19.00,2
4   Thomas Wassberg 1.19.03,3
5   Kari Härkönen 1.19.04,4
6   Aki Karvonen 1.19.42,9

Päivämäärä: 18. tammikuuta
Ensimmäisellä väliaikapisteellä 4,5 kilometrin kohdalla Harri Kirvesniemi johti ja suomalaisista myös Kari Härkönen ja Aki Karvonen olivat kärkipäässä. Toisella väliaikapisteellä 9,7 kilometrin kohdalla Kirvesniemi johti Härköstä ja Karvosta 18 sekunnilla ja ruotsalaiset Thomas Wassberg ja Gunde Svan olivat seuraavina vajaan kymmenen sekunnin päässä suomalaiskaksikosta. Suomalaisilla oli edelleen selvä kolmoisjohto 19,7 kilometrin kohdalla. Kärkihiihtäjistä ensimmäisenä maaliin tuli Wassberg, jolle Härkönen hävisi 1,1 sekunnilla. Svan hiihti viimeisen kympin nopeiten ja oli maalissa lähes 40 sekunnin erolla Wassbergia parempi. Karvonen ja Kirvesniemi tulivat maaliin lähes peräkkäin ja heistä Kirvesniemi sijoittui paremmin mutta oli viimeisellä kympillä lähes minuutin ja 20 sekuntia Svania hitaampi. Norjalainen Ove Aunli nousi vielä Kirvesniemen ohi hopealle. Sijat 7–10 menivät keski- ja eteläeurooppalaisille ja paras neuvostoliittolainen oli vasta neljästoista.[6][7]

Suomen Kari Ristanen oli kilpailussa 34:s.


50 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Gunde Svan 2.10.49,9
2   Maurilio De Zolt 2.11.52,6
3   Ove Aunli 2.12.37,7
4   Kari Härkönen 2.13.17,0
5   Miloš Bečvář 2.13.33,5
6   Torgny Mogren 2.13.34,4

Päivämäärä: 27. tammikuuta
Neuvostoliiton Vladimir Sahnov johti kilpailua alusta saakka ja oli vielä puolimatkassa kärjessä 1,7 sekuntia Gunde Svania, 11 sekuntia Maurilio De Zoltia ja 12 sekuntia Kari Härköstä edellä. Svan oli hiihtänyt 1,5 minuuttia aiemmin matkaan lähteneen Thomas Wassbergin kiinni. Vähän 31 kilometrin jälkeen Svan johti jo yli puolella minuutilla toiseksi noussutta Ove Aunlia Sahnovin pudottua lähes minuutin päähän kärjestä. Loppumatkasta De Zolt ohitti Aunlin ja Sahnov putosi kahdeksanneksi.[8][9]

Suomen Harri Kirvesniemi oli kilpailussa seitsemäs, Asko Autio 39. ja Veijo Hämäläinen 40:s.


4 x 10 km viesti muokkaa

Päivämäärä: 24. tammikuuta
Ensimmäisen osuuden jälkeen kärkiryhmässä olivat Neuvostoliitto, Suomi ja Ruotsi. Toisessa ryhmässä olivat Italia, joka jäi alkumatkalla kärjestä Marco Albarellon katkaistua sauvansa, Sveitsi ja Norja. Toisella osuudella Ruotsin Thomas Wassberg karkasi muilta parin kilometrin jälkeen ja tuli vaihtoon noin puoli minuuttia Suomen Veijo Hämäläisen edellä. Italia, Norja ja Sveitsi olivat lähellä Suomea mutta Neuvostoliitto oli jäänyt taakse. Kolmannen osuuden puolivälissä Ruotsi saatiin kiinni. Osuuden lopussa Norja ja Italia karkasivat Suomelta Harri Kirvesniemen kaaduttua. Viimeisessä vaihdossa Suomi oli jäänyt kärkikaksikosta 32, Neuvostoliitto 48 ja Ruotsi 49 sekuntia. Ankkuriosuudella Suomen Kari Härkönen pääsi kärjestä kymmenen sekunnin päähän mutta väsyi sitten ja joutui päästämään Ruotsin Gunde Svaninkin ohitseen. Norjan Ove Aunli pudotti Italian Giuseppe Plonerin peesistään kilometri ennen maalia ja toi Norjan voittajana maaliin.[10][5]


Naisten maastohiihto muokkaa

5 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Anette Bøe 15.14,8
2   Marja-Liisa Kirvesniemi 15.25,1
3   Grete Ingeborg Nykkelmo 15.26,6
4   Berit Aunli 15.33,5
5   Anne Jahren 15.34,1
6   Věra Klimková 15.36,7

Päivämäärä: 21. tammikuuta
Kilpailun puolivälissä Anette Bøe johti Marja-Liisa Kirvesniemeä 2,2 sekunnilla ja Grete Ingeborg Nykkelmota 4,1 sekunnilla. Järjestys oli myös maalissa sama ja Bøe kasvatti eron muihin yli kymmeneen sekuntiin. Kaikki viisi norjalaista olivat seitsemän parhaan joukossa.[11][5]

Suomalaisista 19-vuotias Marjo Matikainen oli kilpailussa 11., Pirkko Määttä 23. ja Sirpa Kesälä 34:s.


10 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Anette Bøe 30.54,8
2   Marja-Liisa Kirvesniemi 30.56,2
3   Grete Ingeborg Nykkelmo 30.58,0
4   Raisa Smetanina 31.05,4
5   Anne Jahren 31.19,1
6   Berit Aunli 31.19,4

Päivämäärä: 19. tammikuuta
Kilpailun puolivälissä Anette Bøe johti, Raisa Smetanina oli noin kolmen sekunnin päässä, Grete Ingeborg Nykkelmo noin viiden sekunnin päässä ja Marja-Liisa Kirvesniemi neljäntenä runsaat 12 sekuntia kärkeä jäljessä. Maalissa Nykkelmo sai pitää johtopaikkaa runsaan viiden minuutin ajan kunnes Bøe ohitti hänet 3,2 sekunnin erolla. Kirvesniemi oli jälkimmäisen puoliskon nopein mutta hävisi Bøelle 1,4 sekunnilla. Kuuden parhaan joukkoon sijoittui neljä norjalaista ja pitovoiteilla hiihtänyt Brit Pettersen oli heikäläisistä ainoa kauemmaksi kärjestä jäänyt sijalla 13.[12][7]

Suomen Jaana Savolainen oli kilpailussa 30., Pirkko Määttä 37. ja Eija Hyytiäinen 38:s.


20 km muokkaa

Sija Maa Kilpailija Aika
1   Grete Ingeborg Nykkelmo 59.19,1
2   Brit Pettersen 59.37,5
3   Anette Bøe 59.43,5
4   Berit Aunli 1.00.05,8
5   Anfisa Romanova 1.00.22,1
6   Marie Risby 1.00.40,6

Päivämäärä: 26. tammikuuta
Viiden kilometrin kohdalla johdossa oli Grete Ingeborg Nykkelmo, toisena Anfisa Romanova, sitten kolme norjalaista ja kuudentena Marja-Liisa Kirvesniemi 16 sekuntia kärkeä hitaampana. Puolimatkassa Norjalla oli neloisjohto ja Kirvesniemi oli jäänyt Nykkelmosta lähes minuutin päähän. Nykkelmo johti edelleen 15 kilometrin kohdalla. Brit Pettersen oli hänestä jäljessä noin kolme sekuntia, Berit Aunli noin yhdeksän sekuntia ja Anette Bøe noin 12 sekuntia mutta eroa norjalaisista Romanovaan oli jo lähes puoli minuuttia. Lähtönumerolla 2 hiihtänyt Nykkelmo kasvatti lopussa eron Petterseniin yli 18 sekunnin suuruiseksi, Bøe nousi pronssille ja Aunli varmisti Norjan neloisvoiton. Neuvostoliittolaiset olivat sijoilla 5, 7, 8, 9 ja 13.[13][14]

Suomalaisista Marja-Liisa Kirvesniemi sijoittui 12:nneksi 2.43,4 voittajalle hävinneenä,[13][14] Eija Hyytiäinen oli 23., Jaana Savolainen 24. ja Pirkko Määttä 28:s.


4 × 5 km viesti muokkaa

Päivämäärä: 23. tammikuuta
Anette Bøe vei Norjan ensimmäisellä osuudella lähes puolen minuutin johtoon. Sveitsi ja Neuvostoliitto olivat seuraavina ja Suomi vasta kahdeksantena. Toisen osuuden jälkeen Norja johti Neuvostoliittoa noin 20 sekunnilla muiden jäätyä kauemmas. Suomi nousi seitsemänneksi. Kolmannella osuudella Norjan johto kaventui kahdeksaan sekuntiin ja vaihdossa Berit Aunlin sauva katkesi sen jäätyä Grete Ingeborg Nykkelmon suksien alle, joten Neuvostoliitto sai eron heti kiinni. Kolmannen osuuden nopein oli Marja-Liisa Kirvesniemi, joka nosti Suomen viidenneksi. Ankkuriosuudella Neuvostoliiton Anfisa Romanova peesasi Berit Aunlia kolmen kilometrin verran ja hiihti sitten karkuun. Suomen Marjo Matikainen nosti Suomen neljänneksi ohi Tšekkoslovakian.[15][5]


Yhdistetty muokkaa

Normaalikilpailu muokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1   Hermann Weinbuch 410,10
2   Geir Andersen 399,84
3   Jouko Karjalainen 396,60
4   Heiko Hunger 391,75
5   Fredy Glanzmann 390,32
6   Uwe Dotzauer 386,88

Päivämäärä: 18.–19. tammikuuta
Mäkiosuuden paras oli itäsaksalainen, vuoden 1983 nuorten maailmanmestari Heiko Hunger, joka sai 86 ja 90 metrin pituisista hypyistään 221,0 pistettä. Länsi-Saksan Hubert Schwarz sai 204,1 pistettä ja Norjan Geir Andersen 198,9 pistettä. Hungerin etumatka hiihdossa oli Schwarziin lähes kaksi minuuttia, Anderseniin 2.28 minuuttia, kuudenneksi mäkiosuudella sijoittuneeseen Jukka Ylipulliin 3.14 minuuttia ja 19:ntenä mäessä olleeseen Jouko Karjalaiseen 4.36 minuuttia. Hiihto-osuus suoritettiin Gundersen-menetelmällä, jota ei aiemmin ollut käytetty arvokisojen henkilökohtaisessa kilpailussa. Andersen ohitti puolimatkassa Hungerin mutta vähän myöhemmin kärkeen nousi mäkiosuudella seitsemänneksi sijoittunut Hermann Weinbuch, joka oli hiihto-osuudella yli kaksi minuuttia Andersenia nopeampi. Karjalainen oli hiihto-osuudella kolmanneksi nopein ja ohitti Hungerin kilometri ennen maalia nousten pronssille. Hiihdon toiseksi nopein vain viisi sekuntia Weinbuchia hitaampana oli Sveitsin Fredy Glanzmann, joka nousi mäkiosuuden 26. sijalta lopputuloksissa viidenneksi.[16][7]

Muista suomalaisista Jukka Ylipulli oli kilpailun 11:s (376,85), Sami Leinonen 20:s (359,78) ja Jyri Pelkonen 23:s (351,75).[17]


Joukkuekilpailu muokkaa

Päivämäärä: 24.–25. tammikuuta
Tuulen ja lumisateen häiritsemä mäkiosuus keskeytyi moneen otteeseen ja tietokonejärjestelmäkin meni epäkuntoon niin, että tulokset saatiin selville vasta pari tuntia kilpailun jälkeen. Mäkiosuuden paras oli Länsi-Saksa, jolle Itä-Saksa hävisi noin 20 pistettä ja Norja 25 pistettä. Hiihtoajoissa erot olivat 1.38 minuuttia ja 2.08 minuuttia. Suomi oli seitsemäntenä lähes 70 pistettä Länsi-Saksaa jäljessä. Hiihto-osuudella Länsi-Saksa säilytti kärkipaikkansa vaikeuksitta ja Norja nousi varhaisessa vaiheessa toiseksi. Suomen Jyri Pelkonen nosti Suomea lähemmäksi mitalikamppailua ja toisella osuudella Jukka Ylipulli ohitti pian Itä-Saksan, Itävallan ja Puolan. Viimeisessä vaihdossa Neuvostoliitto oli runsaan minuutin Suomea edellä mutta Jouko Karjalainen sai Aleksandr Majorovin kiinni pari kilometriä ennen maalia. Neuvostoliitto teki kilpailun jälkeen protestin Jyri Pelkosen sääntöjen vastaisista luistelupotkuista lähtöalueella. Suomi vastasi tähän tekemällä protestin Allar Levandin luistelupotkuista vaihtoalueella. Neuvottelujen tuloksena molemmat joukkueet vetivät protestinsa pois.[18][5]


Mäkihyppy muokkaa

Normaalimäki K82 muokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1   Jens Weißflog 225,3
2   Andreas Felder 216,0
3   Per Bergerud 214,6
4   Manfred Deckert 212,8
5   Ernst Vettori 212,5
6   Klaus Ostwald 211,2

Päivämäärä: 26. tammikuuta
Ensimmäisellä kierroksella Tšekkoslovakian Miroslav Polakin hypättyä 90 metriä päätettiin lähtölavaa alentaa ja 30 ensimmäistä hyppääjää joutuivat tekemään suorituksensa uusiksi. Kilpailun kuluessa sää heikkeni ja tuuli vaikutti hyppyihin vaihtelevasti. Jens Weißflog hyppäsi 91-metrisen hypyn ja johti 113,6 pisteellä. Ernst Vettori oli toisena 105,7 pisteellä ja 86,5 metriä hypännyt Jari Puikkonen kolmantena 103,9 pisteellä. Toisella kierroksella Weißflog hyppäsi 89,5 metriä ja voitti selvästi. Andreas Felder nousi 90,5 metrin hypyllään kahdeksannelta sijalta toiseksi ja Per Bergerud 89,5 metrin hypyllään seitsemänneltä sijalta kolmanneksi.

Puikkosen toinen hyppy oli pituudeltaan 87,5 metriä ja hän putosi tuloksissa seitsemänneksi (210,9 p).[19][14] Matti Nykänen sijoittui 11:nneksi (206,4 p), Pentti Kokkonen oli 15:s (197,5 p) ja Tuomo Ylipulli 36:s (175,0 p).[20]


Suurmäki K110 muokkaa

Sija Maa Kilpailija Pisteet
1   Per Bergerud 224,2
2   Jari Puikkonen 223,0
3   Matti Nykänen 221,7
4   Jíři Parma 220,6
5   Ernst Vettori 219,0
6   Primož Ulaga 216,9

Päivämäärä: 20. tammikuuta
Ensimmäisellä kierroksella pisimmälle hyppäsivät Per Bergerud, joka sai 110 metrin hypystään 115,9 pistettä, ja Ernst Vettori, joka hyppäsi 109 metriä ja sai 114,5 pistettä. Seuraavina olivat Jari Puikkonen ja Matti Nykänen, jotka molemmat saivat 108-metrisistä hypyistään 110,1 pistettä. Pentti Kokkonen oli jaetulla kuudennella sijalla. Toisella kierroksella Nykänen hyppäsi 108 metriä ja Puikkonen 107,5 metriä mutta jälkimmäinen sai paremmat tyylipisteet ja nousi Nykäsen ohi. Vettori jäi kotiyleisön edessä 104 metriin ja putosi mitalisijojen ulkopuolelle. Bergerud hyppäsi 106 metriä ja vei voiton 1,2 pisteen erolla Puikkoseen.[21][5]

Pentti Kokkonen sijoittui kahdeksanneksi (215,3 p), Tuomo Ylipulli oli 25:s (180,0 p) ja Markku Pusenius 35:s (165,6 p).[20]


Joukkuemäki K110 muokkaa

Päivämäärä: 22. tammikuuta
Kilpailuun osallistui 12 nelimiehistä joukkuetta. Joukkueiden tuloksiin laskettiin molemmilta kierroksilta kolmen parhaan hyppääjän pisteet. Ensimmäisellä kierroksella paras oli Itävalta 295,3 pisteellä, toisena Suomi 288,7 pisteellä ja kolmantena Itä-Saksa 279,8 pisteellä. Itävallan Ernst Vettori jäi tuulen riepottelemana 84 metriin ja oli joukkueensa heikoin. Suomalaisista Matti Nykänen hyppäsi 104 metriä, Jari Puikkonen 100 metriä, Pentti Kokkonen 96 metriä ja Tuomo Ylipulli 95 metriä. Ennen toisen kierroksen viimeisiä hyppyjä Itävalta johti Suomea viiden pisteen erolla. Ylipulli oli hypännyt 86,5 metriä, Kokkonen 95,5 metriä ja Nykänen 107 metriä. Suomen viimeisenä hyppääjänä Puikkonen ylsi 99 metriin ja se riitti nostamaan Suomen voittoon 3,8 pisteen erolla Itävaltaan. Henkilökohtaisissa pisteissä kilpailun paras oli Nykänen 213,7 pisteellä ja seuraavina olivat Itävallan Andreas Felder 209,3 pisteellä ja Itä-Saksan Jens Weißflog 206,6 pisteellä.[22][5]


Mitalitaulukko muokkaa

Sija Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Yhteensä
1.   Norja 5 5 5 15
2.   Suomi 2 3 4 9
3.   Ruotsi 2 1 1 4
4.   Länsi-Saksa 2 0 0 2
5.   Itä-Saksa 1 0 2 3
6.   Neuvostoliitto 1 0 0 1
7.   Italia 0 2 1 3
8.   Itävalta 0 2 0 2

Lähteet muokkaa

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilujätti 1986, s. 39–43, 182–183, 222, 267. Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 193
  2. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 226–228
  3. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 193, 196
  4. ↑ a b Siukonen & Ahola 1985, s. 200–203, 226
  5. ↑ a b c d e f g h Siukonen & Ahola 1986, s. 40
  6. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 196–200, 226
  7. ↑ a b c Siukonen & Ahola 1986, s. 39
  8. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 206–207, 226
  9. ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 43
  10. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 203–205, 226
  11. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 221, 227–228
  12. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 218–219, 228
  13. ↑ a b Siukonen & Ahola 1985, s. 222–224, 228
  14. ↑ a b c Siukonen & Ahola 1986, s. 40, 43
  15. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 221–222, 228
  16. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 209–210, 226–227
  17. ↑ Siukonen & Ahola 1986, s. 267
  18. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 210–212, 227
  19. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 216–217, 227
  20. ↑ a b Siukonen & Ahola 1986, s. 222
  21. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 212–213, 227
  22. ↑ Siukonen & Ahola 1985, s. 215, 227
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hiihdon_maailmanmestaruuskilpailut_1985&oldid=22279094”