Avaa päävalikko

Juha Mieto

suomalainen maastohiihtäjä ja poliitikko

Juha Iisakki Mieto (s. 20. marraskuuta 1949 Kurikka) on suomalainen maastohiihtäjä, olympiavoittaja ja Suomen Keskustan kansanedustaja 2007–2011. Hän on urheilu-uransa lopetettuaankin pysynyt julkisuudessa muun muassa tv-ohjelmissa, mainoksissa, pr-töissä ja sittemmin politiikassa. Hän on tunnettu temperamentistaan, sanavalmiudestaan, suuresta koostaan ja eteläpohjalaisesta murteestaan. Vuoden 2007 vaaleissa Mieto oli Vaasan vaalipiirin ääniharava, mutta putosi vuoden 2011 vaaleissa eikä onnistunut palaamaan eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa.

Juha Mieto
Juha Mieto Seefeldin MM-kilpailuissa vuonna 2019.
Juha Mieto Seefeldin MM-kilpailuissa vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Juha Iisakki Mieto
Syntynyt 20. marraskuuta 1949 (ikä 69)
Kurikka, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Mietaa, Mietaan Jussi
Pituus 197 cm
Seura Kurikan Ryhti
Laji maastohiihto

Yhdeksän arvokisamitalia saavuttanut Mieto tuli tunnetuksi muun muassa siitä, ettei saavuttanut lukuisista hyvistä yrityksistä huolimatta henkilökohtaista kultamitalia olympia- tai MM-tasolla mutta sitäkin enemmän kakkossijoja. Miedon kuuluisin tappio tuli Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin kilpailussa 1980 Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosasekunnin erolla. Hiihdon maailmancupin Mieto voitti kahdesti. Miedon urheiluseura oli Kurikan Ryhti.

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Miedon perheeseen kuuluivat äiti ja isä, Kaisa-sisko ja Heikki-veli. Mieto kasvoi Pitkämön kylässä ja sai viettää hyvin liikunnallisen lapsuuden. Hän alkoi auttaa Aarne-isäänsä metsätöissä ja pellolla jo kahdeksanvuotiaana. Hiihdosta Mieto kiinnostui alle kouluikäisenä, liittyi Kurikan Ryhtiin ja alkoi kouluikäisenä osallistua hiihtokilpailuihin. Hän ei lasten kisoissa vielä taistellut voitoista mutta kilpaili hyvin ahkerasti ja osallistui viikonloppuleireille.[1]

Ensimmäisissä nuorten SM-hiihdoissaan Lahdessa 16-vuotias Mieto sijoittui 19:nneksi.[2] Ensimmäisen kilpailumatkansa ulkomaille Mieto teki Itävallan Murauhun 17-vuotiaiden epävirallisiin nuorten EM-hiihtoihin, missä hän sijoittui parhaana suomalaisena kuudenneksi. Seuraavan talven virallisissa nuorten EM-hiihdoissa Ranskan Les Rousses’ssa Mieto sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa neljänneksi ja sai pronssia Suomen viestijoukkueessa. Seuraavana talvena viimeisissä nuorten EM-kisoissaan Mieto jäi kahden kaatumisen vuoksi 16. sijalle.[3]

Hiihdon lisäksi Mieto harrasti nuoruudessaan kaikkia mahdollisia muitakin urheilulajeja, etenkin suunnistusta, pesäpalloa, lentopalloa, keskimatkan juoksua ja moukarinheittoa. Hän voitti muun muassa moukarinheitossa useita piirinmestaruuksia, juoksuviesteissä SM-pronssia ja lentopallossa kaksi nuorisoseurojen Suomen-mestaruutta. Suunnistuksen Jukolan viestiin Mieto osallistui elämänsä aikana yhteensä 19 kertaa.[4]

Käytyään kansakoulun loppuun Mieto ei mennyt oppikouluun vaan aloitti työt setänsä puusepänverstaassa.[5] Asevelvollisuutensa Mieto suoritti Kainuun prikaatin urheilujoukoissa vuosina 1969–1970 ja yleni kersantiksi.[6]

Armeijan jälkeen Mieto aloitti työt Kurikan kaupungin palveluksessa urheiluohjaajan apulaisena. Puolipäivätyö antoi hänelle mahdollisuuden panostaa päätoimisesti urheiluun. Mieto oli kaupungin palveluksessa yhtäjaksoisesti 17 vuoden ajan.[7]

Urheilu-uraMuokkaa

Mitalit
Maa:   Suomi
Miesten maastohiihto
  Olympialaiset
  Kultaa Innsbruck 1976 4 × 10 km
  Hopeaa Lake Placid 1980 15 km
  Hopeaa Lake Placid 1980 50 km
  Pronssia Lake Placid 1980 4 × 10 km
  Pronssia Sarajevo 1984 4 × 10 km
MM-kilpailut
  Hopeaa Falun 1974 30 km
  Hopeaa Lahti 1978 4 × 10 km
  Pronssia Lahti 1978 15 km
  Pronssia Oslo 1982 4 × 10 km

Mieto valittiin vuonna 1970 olympiavalmennettavien ryhmään vuoden 1972 Sapporon talviolympialaisia varten.[8] Miedon ensimmäinen päävalmentaja oli Arto Tiainen. Mieto harjoitteli paljon Itävallan Ramsaussa korkean paikan leirillä.[9]

Mieto kilpaili Suomen joukkueessa Sapporon olympialaisten esikisoissa 1971 ja sijoittui päämatkallaan 15 kilometrin hiihdossa kuudenneksi.[10]

Sapporon olympialaisissa 1972 Mieto sijoittui ensimmäisessä olympialähdössään 15 kilometrin hiihdossa neljänneksi vain 0,06 sekunnin erolla pronssiin ja kahden sekunnin erolla hopeaan. Viestissä Suomen joukkue sijoittui viidenneksi ja Mieto hiihti osuutensa nopeimman ajan.[11]

Falunin MM-hiihdoissa 1974 Mieto käytti vielä puusuksia kun jotkut muut huippuhiihtäjät olivat jo siirtyneet lasikutusuksiin. 30 kilometrin hiihdossa Mieto otti hopeamitalin lasikuitusuksia käyttäneen Thomas Magnussonin jälkeen. Miedon paras suksipari oli lisäksi vahingossa tärveltynyt edellisenä päivänä niitä voideltaessa. Viidellätoista kilometrillä Mieto oli neljäs mutta epäonnistui 50 kilometrin kilpailussa pieleen menneen voitelun johdosta. Saman kevään Holmenkollenin kilpailuista alkaen myös Mieto hiihti lasikuitusuksilla, ensin Kneisslen ja seuraavasta syksystä alkaen Fischerin suksilla. Pari vuotta myöhemmin hän vaihtoi suomalaisiin Järvisiin ja 1980-luvulla takaisin Fischerin suksiin.[12]

Mieto sijoittui historian ensimmäisessä hiihdon maailmancupissa 1974–1975 toiseksi Norjan Ivar Formon jälkeen. Mieto voitti maailmancupin kokonaiskilpailun vuosina 1975–1976 ja 1979–1980.[13]

Innsbruckin talviolympialaisissa 1976 Mieto otti avausmatkallaan neljännen sijan 30 kilometrin matkalla mutta jäi parhaalla matkallaan 15 kilometrillä kymmenenneksi. Viestissä Mieto saavutti uransa ainoan arvokisakultamitalin kun Suomi voitti. Mieto hiihti toisen osuuden ja nosti hiihdollaan Suomen selvään johtoon.[14]

Lahden MM-kisoissa 1978 Mieto hiihti kaikki matkat. Hän sijoittui 30 kilometrillä seitsemänneksi, mikä oli kaikille pettymys. 15 kilometrillä Mieto sijoittui lipsuvilla suksilla pronssille vain viisi sekuntia kultamitalista jääneenä. Viestissä Mieto hiihti kaikkein nopeimman yksityisajan, ja Suomi sijoittui Ruotsin jälkeen hopealle. 50 kilometrin kilpailussa Suomen voitelu epäonnistui, ja Mieto luovutti ja jättäytyi toiseksi viimeiseksi.[15]

Lake Placidin olympialaisissa 1980 Mieto aloitti sijoittumalla 30 kilometrillä seitsemänneksi. 15 kilometrin kilpailussa Mieto menetti kultamitalin Ruotsin Thomas Wassbergille legendaarisesti vain yhden sadasosasekunnin erolla. Mieto ei suostunut ruotsalaisten ehdotukseen antaa Wassbergin kultamitalista puolet Miedolle. Olympialaisten jälkeen Kansainvälinen hiihtoliitto luopui sadasosasekuntien käytöstä. Mieto ei pitänyt ajatusta hyvänä, sillä urheilijat on laitettava paremmuusjärjestykseen. Viestikilpailussa Mieto toi ankkurina Suomen olympiapronssille. Mieto sai vielä 50 kilometrin hiihdossa hopeaa.[16]

Oslon MM-hiihdoissa 1982 Mieto kurotti maaliviivalla Suomelle pronssia viestihiihdossa, joskin myös selvästi neljänneksi jääneelle Itä-Saksan joukkueelle annettiin pronssimitalit. 15 kilometrin hiihdossa Mieto sijoittui kuudenneksi ja 30 kilometrillä viidenneksi. 50 kilometrin kilpailun Mieto keskeytti huonojen suksien vuoksi. Näissä kisoissa nähtiin ensimmäiset luistelutyylillä hiihtäneet kilpailijat. Mieto päätti ettei itse harjoittelisi uutta tyyliä. Hän kuitenkin myöhemmin opetteli senkin ja voitti sillä kansallisia kilpailuja.[17]

Viimeisissä olympiakisoissaan Sarajevossa 1984 Mieto sijoittui neljänneksi 15 kilometrin hiihdossa vaikka hiihti ainoana kärkimiehenä perinteisellä tyylillä kun muut luistelivat. Viestistä Mieto sai pronssia Suomen joukkueen toisen osuuden hiihtäjänä. Hän sijoittui vielä 30 kilometrillä kahdeksanneksi ja 50 kilometrillä kymmenenneksi.[18]

Seefeldin MM-kisoissa 1985 luistelutyyliä ei Miedon toiveista huolimatta ollut kielletty. Mieto hiihti kisoissa vain yhden matkan ja jäi kauas kärjestä.[19]

Seefeld jäi Miedon kansainvälisen huippuhiihtäjän uran viimeiseksi arvokisaksi. Hän voitti urallaan kaikkiaan yhdeksän arvokisamitalia. Hän hiihti 20 henkilökohtaista olympia- ja MM-kilpailua ja seitsemän viestikilpailua.[20] Yhdeksännentoista ja viimeisen Suomen-mestaruutensa Mieto voitti talvella 1985.[21] Vuoden 1985 jälkeen Mieto ei enää kuulunut maajoukkueeseen vaan jatkoi kilpahiihtoa kansallisella tasolla.[22] Viimeisen kilpailunsa Mieto hiihti talvella 1990.[23]

Harjoittelu ja mitatMuokkaa

Mieto luotti valmentautumisessa raakaan harjoitteluun ja on arvostellut "tieteellistä valmennusta". Esimerkiksi voimaharjoittelunaan maatalon poikana kasvanut Mieto käytti peruskuntokaudella läpi uransa metsä- ja maataloustöitä. Uransa aikana hän valmensi pääasiassa itse itseään.

Miedon harjoitteluun kuuluivat viikoittaiset hapenottoharjoitukset sekä noin 70 kilometrin mittaiset hiihtolenkit.[24] Hän harjoitteli myös juoksemalla talvisin villasukat jalassaan.[25] Vuodesta 1972 alkaen Mieto kävi harjoittelemassa joka syksy yksinään Muonion Jerismajalla.[26]

Miedon kilpailupaino vaihteli 95 ja 105 kilogramman välillä. Hänet mitattiin 25-vuotiaana 197,3 senttimetrin pituiseksi. Miedon lepopulssi on ollut alimmillaan 27 ja maksimisyke nuorena tehdyssä testissä 170, mikä on melko matala arvo. Hänen hemoglobiiniarvonsa on ollut noin 170. Miedon adrenaliinituotanto oli poikkeuksellisen korkea. Cooperin testissä Mieto juoksi 20-vuotiaana tuloksen 4 060 metriä.[27] 5000 metriä hän on juossut aikaan 15.03 minuuttia.[28]

Miedon hiihtokengän numero oli 47. Kengännumerokseen Mieto on kertonut 51,8.

Hiihtouran jälkeenMuokkaa

Kilpahiihtäjän uransa jälkeen Mieto on näyttäytynyt usein erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa puhumassa tai markkinoimassa erilaisia tuotteita. Hän kiersi kahdeksan vuoden ajan Keskon markkinointitilaisuuksissa. Hän on esiintynyt televisiomainoksissa ja näytellyt sekä toiminut muun muassa juontajana, isäntänä ja selostajana. Hänestä tuli Kurikan Urheiluliike Oy:n osakas, mutta yritys velkaantui ja meni nurin.[29]

Poliittinen uraMuokkaa

Mieto oli Suomen Keskustan ehdokkaana maaliskuun 2007 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiirissä. Häntä olivat ehdokkaakseen kosiskelleet myös kokoomus ja perussuomalaiset. Mieto nousi eduskuntaan 13 768 äänellä. Miedon vaalityötä eduskuntavaaleissa 2007 tuki muun muassa Kehittyvien maakuntien Suomi ry 5 000 eurolla, mikä nousi myöhemmin puheenaiheeksi.[30]

Mieto käytti täysistunnossa neljän vuoden aikana 284 puheenvuoroa ja lausui ne leveällä pohjalaisella murteellaan. Hän puhui usein koululiikunnan ja muun liikunnan puolesta. Hän pyrki myös saamaan pikavipit kielletyiksi.[30] Mieto oli jäsenenä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa ja tulevaisuusvaliokunnassa.[31]

Mieto oli ehdolla myös eduskuntavaaleissa 2011, mutta 3 907 ääntä eivät riittäneet läpimenoon.[32] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Mieto oli jälleen ehdokkaana Vaasan vaalipiirissä, mutta 2 971 äänen saalis ei riittänyt valituksi tulemiseen.[33]

Mieto oli Kurikan kaupunginvaltuuston jäsen 2013–2017 keskustan edustajana.[34] Hän oli kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Hän putosi valtuustosta vuoden 2017 vaaleissa.[35]

TunnustuksiaMuokkaa

Opetusministeriö myönsi Miedolle Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon vuonna 2007.[36]

YksityiselämäMuokkaa

Mieto meni kihloihin Minna Grönroosin kanssa kesällä 1976, ja naimisiin he menivät seuraavana keväänä.[37] Mieto rakennutti pariskunnalle talon Miedon kylään vuonna 1978.[38] Minna Mieto kuoli vuonna 1996. Heillä on yksi poika, Juha-Petteri (s. 1988)[39].

Miedolle on tarkoitus pystyttää näköispatsas Kurikkaan Asematien ja Keskuspuistikon risteykseen. Patsaan suunnittelusta järjestettiin kutsukilpailu vuonna 2018.[40] Kilpailuun osallistui 11 ehdotusta, joista voittajaksi selviytyi kuvanveistäjä Pekka Jylhän teos. Valmis patsas on tarkoitus paljastaa vuonna 2020.[41]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Pouta 2019, s. 9–23.
  2. Pouta 2019, s. 30–31.
  3. Pouta 2019, s. 24–27.
  4. Pouta 2019, s. 34–36.
  5. Pouta 2019, s. 32.
  6. Pouta 2019, s. 39.
  7. Pouta 2019, s. 47–48.
  8. Pouta 2019, s. 48.
  9. Pouta 2019, s. 52–55.
  10. Pouta 2019, s. 58–59.
  11. Pouta 2019, s. 64–66.
  12. Pouta 2019, s. 68–76.
  13. Pouta 2019, s. 81.
  14. Pouta 2019, s. 89–90.
  15. Pouta 2019, s. 99–101.
  16. Pouta 2019, s. 109–111.
  17. Pouta 2019, s. 119–124.
  18. Pouta 2019, s. 125–126.
  19. Pouta 2019, s. 128.
  20. Pouta 2019, s. 129.
  21. Pouta 2019, s. 131.
  22. Pouta 2019, s. 132.
  23. Pouta 2019, s. 139.
  24. Pouta 2019, s. 52–53.
  25. Pouta 2019, s. 84–85.
  26. Pouta 2019, s. 95.
  27. Pouta 2019, s. 50–51.
  28. Juha Mieto paljastaa hurjat tuloksensa Cooperin testissä ja 5000 metrillä: ”Onhan se yli satakiloiselle tönkyrälle jonkinlainen aika” iltalehti.fi. Viitattu 22.6.2018.
  29. Pouta 2019, s. 135–149.
  30. a b Pouta 2019, s. 165–173.
  31. Pouta 2019, s. 177.
  32. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxnet2.stat.fi. Viitattu 4.7.2016.
  33. Vaasan vaalipiiri – ehdokkaat vaalit.yle.fi. Yleisradio. Viitattu 4.7.2016.
  34. Juha Mieto Kurikan valtuustoon: Saunottu on, nyt levätään monot sojossa MTV Uutiset. 28.10.2012. Viitattu 7.10.2019.
  35. Hiihtolegenda Juha Mieto putosi varasijalle: ”Ihimiset on vain ajatellu asian näin” Ilta-Sanomat. 9.4.2017. Viitattu 7.10.2019.
  36. Pro Urheilu -palkinnot Miedolle ja Kalliomäelle
  37. Pouta 2019, s. 91–92.
  38. Pouta 2019, s. 103.
  39. Botnia-foto: Kotiseutumme Jalasjärvi-Jurva-Kurikka 2006-2007 ISBN 952-5176-63-0
  40. Ilkka: Juha Miedolle suunnitellaan patsasta Kurikkaan - Jorma Ollilla vetää kansalaisvaltuuskuntaa iltalehti.fi. Viitattu 20.4.2018.
  41. Katso kuva: Kurikkaan nousee Juha Mieto -patsas - tässä on veistoskilpailun voittaja: ”Kilpailun taso oli korkea”

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Jussila, Pentti.: Juha Mieto. 2000.
  • Nurmela, Kari A.: Mietaan Jussi Kurikasta. 1978.
  • Soukola, Timo: ”Mieto, Juha (1949–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 695–696. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juha Mieto.
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juha Mieto.