Maurilio De Zolt

italialainen maastohiihtäjä

Maurilio De Zolt (s. 29. syyskuuta 1950) on italialainen uransa lopettanut maastohiihtäjä.

Maurilio De Zolt
Maurilio de Zolt kilpailemassa Marcialongassa 1991
Maurilio de Zolt kilpailemassa Marcialongassa 1991
Henkilötiedot
Syntynyt29. syyskuuta 1950 (ikä 74)
San Pietro di Cadore
Kansalaisuus  Italia
Uran tiedot
Laji maastohiihto
Seura Vigili del Fuoco Belluno
Kilpauran kesto 1982–1994
Mitalit
Maa:  Italia
Miesten hiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lillehammer 1994 4 × 10 km
Hopeaa Hopeaa Calgary 1988 50 km (v)
Hopeaa Hopeaa Albertville 1992 50 km (v)
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oberstdorf 1987 50 km (v)
Hopeaa Hopeaa Seefeld 1985 50 km
Hopeaa Hopeaa Seefeld 1985 4 × 10 km
Hopeaa Hopeaa Falun 1993 4 × 10 km
Pronssia Pronssia Seefeld 1985 15 km
Pronssia Pronssia Val di Fiemme 1991 50 km (v)

Maurilio De Zolt kilpaili jo Lahden MM-hiihdoissa 1978. Tuolloin hän sijoittui Italian viestijoukkueen jäsenenä 11:nneksi ja 30 km:llä 17:nneksi. 50 kilometrillä hän oli 42:s, ja häntä hitaammin maaliin hiihtivät vain Liechtensteinin Herbert Ritter ja Suomen Juha Mieto.

Maailman hiihtohuipulle Maurilio De Zolt nousi yli 30-vuotiaana. Ennen hänen menestyksiään vain kolme italialaista maastohiihtäjää oli saanut henkilökohtaisen arvokisamitalin ja Franco Nones oli ainoa arvokisavoittaja. De Zoltin vanavedessä muutkin italialaiset alkoivat menestyä, ja Italia nousi 1980-luvun lopulla yhdeksi maastohiihdon kärkimaista. Tämä osui yksiin luistelutyylin läpimurron kanssa, ja se olikin De Zoltin vahvempi tyyli. Viimeisen arvokisavoittonsa De Zolt sai Lillehammerin 1994 olympiakisojen viestistä, jossa hän 43-vuotiaana hiihti avausosuuden perinteisellä tyylillä.

De Zolt saavutti ensimmäiset arvokisamitalinsa Seefeldin MM-kisoissa 1985. Tuolloin menestyneimmät maastohiihtäjät käyttivät jo luistelutyyliä. Oberstdorfin MM-kisoissa 1987 luistelutyyli oli erotettu omaksi lajikseen, ja De Zolt vei uuden tyylin ainoan henkilökohtaisen kultamitalin, matkana 50 kilometriä. Hän aloitti kilpailun lujaa ja johti 5,6 kilometrin väliajoissa toisena olevaa maanmiestään Albert Walderia 24 sekunnilla. Alussa hankittu johto säilyi maaliin saakka: 16,7 kilometrin kohdalla eroa Walderiin oli 27 sekuntia, 33,3 kilometrin kohdalla eroa toiseksi nousseeseen Sveitsin Andi Grünenfelderiin oli 45,5 sekuntia, ja maaliin hopeamitalimies Thomas Wassberg saapui 22,3 sekuntia De Zoltia hitaampana.[1]

Oberstdorfin 50 kilometrin kultamitali jäi De Zoltin ainoaksi henkilökohtaiseksi arvokisavoitoksi, mutta yhteensä hän sai yhdeksän arvokisamitalia.

Saavutuksia

muokkaa

Arvokisat

muokkaa
  • Olympialaiset 1980 Lake Placidissa:
    • Kuudes 4 × 10 kilometrin viestissä
  • MM-kisat 1982 Oslossa:
    • Seitsemäs 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Kahdeksas 50 kilometrillä
  • Olympialaiset 1984 Sarajevossa:
    • Seitsemäs 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Yhdeksäs 15 kilometrillä
    • Yhdeksäs 30 kilometrillä
  • MM-kisat 1985 Seefeldissä:
    • Hopeaa 50 kilometrillä
    • Hopeaa 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Pronssia 15 kilometrillä
  • MM-kisat 1987 Oberstdorfissa:
    • Kultaa 50 kilometrillä (vapaa tyyli)
    • Viides 4 × 10 kilometrin viestissä
  • Olympialaiset 1988 Calgaryssa:
    • Hopeaa 50 kilometrillä (vapaa tyyli)
    • Viides 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Kuudes 15 kilometrillä (perinteinen tyyli)
  • MM-kisat 1989 Lahdessa:
    • Seitsemäs 50 kilometrillä (vapaa tyyli)
  • MM-kisat 1991 Val di Fiemmessä:
    • Pronssia 50 kilometrillä (vapaa tyyli)
    • Neljäs 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Viides 15 kilometrillä (vapaa tyyli)
  • Olympialaiset 1992 Albertvillessa:
    • Hopeaa 50 kilometrillä (vapaa tyyli)
  • MM-kisat 1993 Falunissa:
    • Hopeaa 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Kahdeksas 30 kilometrillä (perinteinen tyyli)
  • Olympialaiset 1994 Lillehammerissa:
    • Kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä
    • Viides 30 kilometrillä (vapaa tyyli)
    • Seitsemäs 50 kilometrillä (perinteinen tyyli)

Lähteet

muokkaa
  1. Liimatainen, Rauno (toim.): Hiihtovuosi 1987, s. 57, 60. Jyväskustannus, 1987. ISBN 951-96062-0-3.