Avaa päävalikko
KESKUSTAN UUDENMAAN PIIRI
Uudenmaan vaalipiiri (corrected).png
Uudenmaan vaalipiiri
Itä-Uusimaa ja Uusimaa
Vaalikausi 2007, 2003, 1999, 1995
Äänimäärä
Sijoitus
Kansanedustajat
Antti Kaikkonen Tuusula
Matti Vanhanen Nurmijärvi
Kunnanvaltuutetut
Uudenmaan vaalipiiri 60 (1187)
Askola 11 (27)
Espoo 3 (67)
Hanko 1 (35)
Inkoo – (27)
Järvenpää 7 (51)
Karjaa – (35)
Karjalohja 6 (17)
Karkkila 6 (35)
Kauniainen – (35)
Kerava 5 (51)
Kirkkonummi 5 (51)
Lapinjärvi 6 (21)
Kirkkonummi – (17)
Lohja 4 (51)
Loviisa – (27)
Myrskylä 8 (21)
Mäntsälä 1 (43)
Nummi-Pusula 9 (27)
Nurmijärvi 17 (51)
Pernaja 1 (21)
Pohja 1 (27)
Pornainen 12 (27)
Porvoo 3 (51)
Kirkkonummi 8 (17)
Ruotsinpyhtää 5 (21)
Sammatti 5 (17)
Sipoo 3 (43)
Siuntio 1 (27)
Tammisaari – (35)
Tuusula 5 (51)
Vantaa 3 (67)
Vihti 11 (43)

Keskustan Uudenmaan piiri on yksi Suomen Keskustan 21 piirijärjestöstä. Se asettaa Uudenmaan vaalipiirissä eduskuntavaaliehdokkaat.

Sisällysluettelo

Uudenmaan vaalipiirin historiaMuokkaa

Uudenmaan läänin vaalipiiri perustettiin 1906 vuoden 1905 ylimääräisillä valtiopäivillä, joiden tarkoituksena oli päättää Porvoon maapäivistä 1809 alkanut säätyvaltiopäiväjärjestelmä, joka sai vakiintuneet muotonsa 1863. Ensimmäisiä vuoden 1907 eduskuntavaaleja varten muodostettiin lääniperusteiset vaalipiirit, joista Uudenmaan läänin vaalipiiri oli yksi. 1952 Uudenmaan läänin vaalipiiristä erotettiin Helsingin kaupungin aluetta koskeva vaalipiiri, Helsingin kaupungin vaalipiiri, joka nimettiin myöhemmin Helsingin vaalipiiriksi. 1998 vaalilailla maakuntajaon mukaisesti säädettiin vaalilaki, jonka mukaan Itä-Uudenmaan maakunnasta Päijät-Hämeen maakuntaan siirtyneet Artjärvi ja Orimattila siirrettiin Päijät-Hämeen maakuntaa vastaavaan vaalipiiriin, Hämeen vaalipiiriin, joka oli nimeltään vuoteen 1995 saakka Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri.

Maalaisliitto Uudenmaan läänin vaalipiirissä 1906–1951Muokkaa

Ilmari Auer, joka oli valittu vaalipiiristä edistyspuolueen vaalilistalta 19191922 ja 19241926, oli siirtynyt sen jälkeen Maalaisliittoon ja valittiin 19291930 Maalaisliiton vaalilistalta. J. E. Lampinen valittiin kansanedustajaksi vuosiksi 19301936 ja 19391954 Porvoon maalaiskunnasta. Moninkertainen ministeri Juho Niukkanen, joka oli toiminut aikaisemmin valtiovarainministerinä, puolustusministerinä, kulkulaitosten (liikenne- ja viestintäministeri) ja yleisten töiden (työministeri) ministerinä sekä toisen maatalousministerinä valittiin 1951 eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi Uudenmaan läänin vaalipiiristä. Uudenmaan läänin vaalipiiri käsitti vuoteen 1952 saakka myös Helsingin kaupungin, jolloin perustettiin Helsingin kaupungin vaalipiiri, joka nimettiin uudelleen myöhemmin Helsingin vaalipiiriksi.

puolueet 1919 1922 1924 1927 1929 1930 1933 1936 1939 1945 1948 1951
IKL 1 1 1
Kok. 3 3 4 4 5 6 5 3 4 2 2 3
Ed. 2 1 2 2 2 2 2 2 2 2 2 3
RKP 10 10 9 10 10 8 9 9 8 6 7 7
ML 1 1 1 1 1 1 2
r-vas. 1 1
SDP 10 6 7 7 7 10 11 12 15 7 9 10
SKDL/Vas. 9 6 6
SSTP 5 3 3 3
Yhteensä 25 25 25 26 26 26 26 26 30 31 31 33

Uudenmaan läänin ja Uudenmaan vaalipiiri 1952–2002Muokkaa

Uudenmaan läänin vaalipiiriMuokkaa

Maalaisliitto nimettiin Keskustapuolueeksi 1964 Johannes Virolaisen tultua puolueen puheenjohtajaksi. Keskustapuolue nimettiin Suomen Keskustaksi 1988. 1952 Uudenmaan läänin vaalipiiri jaettiin kahteen osaan, Helsingin kaupungin vaalipiiriksi ja Uudenmaan läänin vaalipiiriksi, jolloin Uudenmaan läänin vaalipiirin kansanedustajamäärä väheni 30:stä 15:een vuoden 1954 eduskuntavaaleissa.

Niukkasen varamies Esa Koivusilta nousi eduskuntaan 21. toukokuuta 1954. Hän oli eduskunnassa vaalikauden 1954–1958. Jo aiemmin samana vuonna nousi eduskuntaan myös J. E. Lampisen varamies Matti Mattila, joka oli eduskunnassa vuoteen 1975.

Yksi Suomen pitkäaikaisimpia kansanedustajia on ollut Johannes Virolainen. Hänet valittiin ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi 1945–1948 Kymen läänin läntisestä vaalipiiristä, sitten Kymen läänin vaalipiiristä 1948–1958 ja lopulta Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1958–1983. Yhden kauden poissaolon jälkeen Johannes Virolainen valittiin uudelleen 1987.

Marjatta Väänänen tuli valituksi eduskuntaan 1975, 1979, 1983 ja 1987. Hän ja Virolainen jättivät eduskunnan vuoden 1991 vaaleissa.

Alun perin Peräpohjolasta Lapin vaalipiiristä Uudellemaalle siirtynyt Paavo Väyrynen asettui ehdokkaaksi Uudenmaan läänin vaalipiiristä ja tuli valituksi 1991. Kaksi hallitusta muodostanut Matti Vanhanen valittiin ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi Uudenmaan läänin vaalipiiristä 1991. Valituiksi tulivat myös Tero Mölsä ja Pekka Viljanen.

puolueet 1954 1958 1962 1966 1970 1972 1975 1979 1983 1987 1991 1995 1999
Kok. 1 1 2 2 3 3 5 7 7 9 8 7 8
SKL/KD               1 1 1 1 1
Nuors.                       1  
Ed./KP/LKP 1 1 1 1 1 1 2 1  
RKP 3 4 3 3 3 3 2 3 3 4 4 4 4
r-vas.
ML/Kesk. 2 2 2 2 2 2 2 2 1 2 4 2 3
SMP/PS     1 1 2 1 1 - -
Vihr.                 1 1 3 2 3
SDP 5 5 5 6 7 8 8 8 9 9 7 11 8
TPSL 1
SKDL/Vas. 3 3 4 3 3 3 4 4 3 2 2 3 3
DEVA                   1        
Yhteensä 15 16 17 18 20 21 24 26 27 29 30 31 32

Uudenmaan vaalipiiriMuokkaa

1995 maakuntahallintoon siirtymisen edellyttämällä tavalla nimettiin entisten läänien vaalipiirit maakuntien vaalipiireiksi. Näin ollen Uudenmaan läänin vaalipiiristä tuli Uudenmaan vaalipiiri. Ensimmäisen kerran Uudenmaan vaalipiiri esiintyi eduskuntavaaleissa 1995.

Paavo Väyrynen asettui ehdokkaaksi myös vuoden 1995 eduskuntavaaleihin ja tuli valituksi vielä 1995 sekä 1999. Koska Väyrynen valittiin myös Euroopan parlamenttiin, hänen edustajantoimi keskeytettiin, jolloin eduskuntaan nousi eduskunnasta pudonnut orimattilalainen Tero Mölsä Mallusjoelta.

Matti Vanhanen valittiin toiselle kaudelleen vuosien 1995 ja myös 1999, 2003 ja 2007 eduskuntavaaleissa. Hän jatkoi kansanedustajana vuoteen 2010 saakka.

Uudenmaan vaalipiiri uudistusten jälkeenMuokkaa

1998 säädettiin vaalilaki, jonka mukaan Uudenmaan vaalipiiristä siirtyivät Hämeen vaalipiiriin Artjärvi ja Orimattila Päijät-Hämeen maakuntaan siirtyneinä kuntina. Ensimmäisen kerran Uudenmaan läänin tai Uudenmaan vaalipiirissä eivät kyseiset kaksi kuntaa olleet mukana. Muutoksesta huolimatta Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajamäärä lisääntyi yhdellä 33:een vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja 34:ään vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Tanja Karpela valittiin kansanedustajaksi 1999 ja 2003 sekä 2007. Vuoden 2003 vaaleissa hän oli koko maan äänikuningatar. Uuteen hallitukseen tuli Karpela kulttuuriministeriksi ja Vanhanen puolustusministeriksi. Vanhasesta tuli pääministeri kesällä 2003, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan niin kutsutun Irak-skandaalin takia. Hänestä tuli myös uusi Keskustan puheenjohtaja.

Antti Kaikkonen valittiin eduskuntaan ensi kerran 2003 ja uudelleen 2007. Samaan aikaan eduskuntaan tuli myös Suomen Keskustan puoluesihteeri Eero Lankia sekä Seppo Särkiniemi. Paavo Väyrynen ei ollut enää ehdolla vuoden 2003 vaaleissa. Myös Mölsä jäi pois Keskustan ehdokaslistalta.

Uusin keskustakansanedustaja Uudenmaan vaalipiiristä on curlingista kuuluisaksi tullut Markku Uusipaavalniemi. Vuoden 2007 vaaleissa kaikki istuvat kansanedustajat olivat ehdolla ja valitsematta jäivät Lankia ja Särkiniemi. Vanhanen oli suuri ääniharava. Karpelan (tuolloin Saarela) äänimäärä romahti, mutta hän meni läpi. Vanhanen jatkoi pääministerinä, mutta Saarelaa ei enää otettu hallitukseen.

Vuonna 2010 Vanhanen jätti pääministerin ja puolueensa puheenjohtajan tehtävät, ja vähän myöhemmin hän siirtyi pois eduskunnasta, jolloin Särkiniemestä tuli jälleen kansanedustaja. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Karpela ei asettunut uudelleen ehdokkaaksi, mutta sen sijaan ministerit Paula Lehtomäki ja Paavo Väyrynen asettuivat ehdokkaaksi Uudeltamaalta.

Markku Uusipaavalniemi siirtyi Perussuomalaisten eduskuntaryhmään ja ehdolle vuoden 2011 vaaleihin Helsingin vaalipiiristä, josta hän putosi eduskunnasta. Uudellamaalla vuonna 2007 eduskuntaan Lapista palannut ja näihin vaaleihin Uudellemaalle siirtynyt ministeri Väyrynen putosi eduskunnasta nelikymmenvuotisen uran jälkeen. Samoin Särkiniemi putosi jälleen eduskunnasta. Lehtomäki keräsi puolueen suurimman äänimäärän Uudellamaalla ja jatkoi eduskuntatyötä Oulun jälkeen Uudellamaalla. Myös vaalirahakohussa ryvettynyt Antti Kaikkonen onnistui pääsemään uudelleen eduskuntaan. Keskustan kannatus putosi edelliskerrasta puoleen, joten puolueen paikkaluku jäi kahteen.

Keskusta voitti eduskuntavaalit 2015, joissa se sai neljä paikkaa eli kaksi edustajaa lisää. Lehtomäki siirtyi ehdolle Helsingin vaalipiiriin, mutta eduskuntaan palasi nyt entinen pääministeri Matti Vanhanen. Kaikkosen ja Vanhasen lisäksi paljon ääniä sai myös uusi ehdokas Anne Berner. Neljänneksi edustajaksi onnistui pääsemään uutena Eerikki Viljanen. Vuonna 2019 Keskusta sai jälleen vain kaksi edustajaa, jotka ovat Antti Kaikkonen ja Matti Vanhanen. Berner ei ollut ehdolla ja Viljanen putosi eduskunnasta.

puolueet 2003 2007 2011 2015 2019
Kok. 8 11 11 9 9
SKL/KD - 1 1 1 1
RKP 3 3 3 4 3
Kesk. 5 4 2 4 2
PS 1 2 7 7 6
Vihr. 4 4 3 3 5
SDP 9 7 7 6 7
Vas. 3 2 1 1 2
Liike Nyt - - - - 1
Yhteensä 33 34 35 35 36

KunnallisjärjestötMuokkaa

Askolan kuntaMuokkaa

Kunnallisvaalien 2012 johdosta Askolan Keskusta sai Askolan kunnanvaltuustoon vuoden 2013 aluksi yhdeksän kunnanvaltuutettua Askolan kaikkiaan kahdestakymmenestäseitsemästä kunnanvaltuutetusta. Vaaleissa valittiin Anne Berg, Erik Franzén, Juhani Korkatti, Sanna Kurki, Olavi Merihaara, Antti Ollila, Asko Pitkänen, Erkki Pusula, Riku Saarinen ja Jaana Tummala. Vaalien jälkeen Keskustan valtuustoryhmään siirtyi perussuomalaisten piiristä Pasi Aaltonen kymmenenneksi kunnanvaltuutetuksi. Antti Ollila toimii Askolan kunnanvaltuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana. [1]

Askolan kunnalla on yhteinen rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluyksikkö Myrskylän, Pornaisten ja Pukkilan kuntien kanssa. Niillä on yhteisenä ympäristönsuojeluviranomaisena ja maa-aineslain lupa- ja valvontaviranomaisena Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta. [2] [3] Askolan Keskustaa lautakunnassa edustaa Antti Ollila. [4]

Keskustan Uudenmaan piirissä Askolan Keskustaa edustavaa piirihallituksessa Sanna Kurki. [5].

Eduskuntavaaleissa 2015 sai Askolan kunnasta toiseksi eniten ääniä Olavi Merihaara, 244. Häntä enemmän sai ääniä Askolasta vain Timo Soini, 247. [6] Uudenmaan vaalipiirissä Merihaara sai 714 ääntä. [7]

Espoon kaupunkiMuokkaa

  • Keskustan Espoon kunnallisjärjestö ry

Hangon kaupunkiMuokkaa

  • Keskustan Hangon ry

Hyvinkään kaupunkiMuokkaa

  • Hyvinkään Keskusta

Inkoon kuntaMuokkaa

  • Inkoon Keskusta

Järvenpään kaupunkiMuokkaa

  • Järvenpään Keskusta

Karkkilan kaupunkiMuokkaa

  • Karkkilan Keskustan paikallisyhdistys

Kauniaisten kaupunkiMuokkaa

  • Kauniaisten Keskustakerho ry.

Keravan kaupunkiMuokkaa

  • Keravan Keskusta

Kirkkonummen kuntaMuokkaa

  • Keskusta Kirkkonummi

Lapinjärven kuntaMuokkaa

  • Keskustan Lapinjärven kunnallisjärjestö ry

Lohjan kaupunkiMuokkaa

  • Keskustan Karjalohjan paikallisyhdistys ry.
  • Keskustan Lohjan kunnallisjärjestö
  • Nummi-Pusulan Keskustan kunnallisjärjestö

Loviisan kaupunkiMuokkaa

  • Loviisan Keskusta - Centern i Lovisa

Myrskylän kuntaMuokkaa

  • Keskustan Myrskylän Kunnallisjärjestö ry

Mäntsälän kuntaMuokkaa

  • Mäntsälän Keskusta

Nurmijärven kuntaMuokkaa

  • Nurmijärven Keskusta

Pornaisten kuntaMuokkaa

  • Keskustan Pornaisten Kunnallisjärjestö Ry

Porvoon kaupunkiMuokkaa

  • Porvoon Keskusta

Pukkilan kuntaMuokkaa

  • Keskustan Pukkilan Kunnallisjärjestö

Raaseporin kaupunkiMuokkaa

  • Raaseporin Keskusta

Sipoon kuntaMuokkaa

  • Sipoon Keskusta

Siuntion kuntaMuokkaa

  • Keskustan Siuntion paikallisyhdistys

Tuusulan kuntaMuokkaa

  • Tuusulan Keskusta

Vantaan kaupunkiMuokkaa

  • Keskustan Vantaan kunnallisjärjestö

Vihdin kuntaMuokkaa

  • Keskustan Vihdin kunnallisjärjestö

Kaikki kansanedustajatMuokkaa

Muita Uudenmaan vaalipiirin piirijärjestöjäMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa