Eduskuntavaalit 1927
Suomen 12. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1927.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Yleistunnelmaltaan eduskuntavaalit olivat melko laimeat ja värittömät. Kokoomus oli ennen vaaleja puuhannut kolmen porvaripuolueen yhteistoimintaa, mutta tuloksetta. Myöskään Akateeminen Karjala-Seura ja muut aitosuomalaiset eivät onnistuneet pyrkimyksessään tehdä kielikysymyksestä vaalien pääteema. Suurin muutos entisen eduskunnan kokoonpanoon oli Maalaisliiton kahdeksan paikan voitto; näistä seitsemän se vei Edistyspuolueelta.[1]
Seitsemän paikan menetyksellään Edistyspuolue koki toisen jyrkän romahduksensa, josta se ei enää koskaan toipunut.[2] Siitä lähtien puolue ja sen seuraajat kituivat vuosikymmenien ajan pienenä, keskimäärin kymmenen kansanedustajan puolueena, kunnes Liberaalinen Kansanpuolue tuli tiensä päähän vuoden 1995 eduskuntavaaleissa.[3]
Kansanedustajat
muokkaaUusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Mauno Pekkala, August Valta ja Kalle Valta, Maalaisliiton Uuno Hannula, Aino Luostarinen, Juho Koivisto ja Juho Pilppula, Kokoomuksen Jaakko Ikola, Erkki Kuokkanen, Oskari Lehtonen, Väinö Malmivaara ja Yrjö Puhakka, Sosialistien Yrjö Enne, Lauri Myllymäki, Eino Pekkala, Arvo Riihimäki ja Siina Urpilainen, RKP:n Erik von Frenckell ja Henrik Kullberg, sekä Edistyspuolueen Eero Rydman. Eduskuntaan palanneita olivat muun muassa Maalaisliiton Juhani Leppälä ja Juho Torppa, RKP:n Annie Furuhjelm ja August Tåg, sekä Edistyspuolueen Risto Ryti ja Elias Sinkko.
Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:n Anni Huotari ja Anni Savolainen-Tapaninen. Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Väinö Tanner ja Wäinö Wuolijoki, Kokoomuksen Erkki Kaila, Juho Mannermaa ja E. N. Setälä, RKP:n Eirik Hornborg sekä Edistyspuolueen Ilmari Auer ja Kaarlo Wuokoski.
Parlamentarismista poiketen istunut Tannerin hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.[4][5]
Tulokset
muokkaaÄänestysaktiivisuus | 55,8 %[6][7] | −1,6 |
---|
Puolue | Edustajat | Äänet | |||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osuus | Lukumäärä | ||||||
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 60 | 28,30 % | −0,7 | 257 572 | +2 504 | ||
Maalaisliitto | 52 | +8 | 22,56 % | +2,3 | 205 313 | +27 331 | |
Kansallinen Kokoomuspuolue | 34 | −4 | 17,74 % | −1,3 | 161 450 | −5 430 | |
Ruotsalainen kansanpuolue | 24 | +1 | 12,20 % | +0,2 | 111 005 | +5 272 | |
Sosialistinen työväen ja pienviljelijäin vaaliliitto | 20 | +2 | 12,08 % | +1,6 | 109 939 | +18 100 | |
Kansallinen Edistyspuolue | 10 | −7 | 6,77 % | −2,3 | 61 613 | −18 324 | |
Talonpoikaiskansan puolue | 0,15 % | +0,1 | 1 341 | +885 | |||
Maanviljelijäin puolue | 0,09 % | – | 784 | – | |||
Muut | 0,13 % | +0,0 | 1 174 | +128 | |||
Yhteensä | 200 | 100 % | 910 191 | +31 250 | |||
Lähde: Tilastokeskus 2004[8]; Talonpoikaiskansan puolueen ja Maanviljelijäin puolueen äänet[9] |
Lähteet
muokkaa- ↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 368. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
- ↑ Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 82. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Johannes Virolainen: Politiikan puolustus, s. 187. Helsinki: Otava, 1996.
- ↑ Taulukko: Eduskuntavaalit 1907-2011, ajankohdat, äänestysprosentit (PDF) (Arkistoitu – Internet Archive) Eduskuntavaalit, Vaalit, Vaalit.fi, Oikeusministeriö
- ↑ Hallitukset aikajärjestyksessä Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 28.1.2014.
- ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Tilastokeskus: Suomen tilastollinen vuosikirja 2004, s. 562–563. Helsinki: Tilastokeskus, 2004. ISBN 952-467-350-9 ISSN 0081-5063 Verkkoversio (PDF) (viitattu 19.1.2018).
- ↑ Matti Lackman: Taistelu talonpojasta (Pohjoinen 1985), s. 133.