Väinö Malmivaara

suomalainen pappi ja poliitikko

Väinö Rafael Malmivaara (vuoteen 1906 Malmberg, 7. marraskuuta 1879 Kiuruvesi13. marraskuuta 1958 Kiuruvesi) oli suomalainen pappi, uskonnonopettaja, kansanopiston johtaja, kirkkoherra, piispa, kansanedustaja ja kirjailija. Malmivaara toimi Oulun hiippakunnan piispana 1943–1954.

Väinö Malmivaara
Väinö Malmivaara.
Väinö Malmivaara.
Oulun piispa
1943–1954
Edeltäjä Yrjö Vallinmaa
Seuraaja Olavi Heliövaara
Kansanedustaja
1927-1933
Henkilötiedot
Koko nimi Väinö Rafael Malmivaara
Syntynyt7. marraskuuta 1879
Kiuruvesi
Kuollut13. marraskuuta 1958 (79 vuotta)
Kiuruvesi
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kansanopiston johtaja, kirkkoherra, piispa, kirjailija, kansanedustaja
Arvonimi
  • Rovasti
  • Teologian kunniatohtori (1945)
  • Kansanopistoyhdistyksen, Suomen Pyhäkouluyhdistyksen ja Oulun Diakonissalaitoksen kunniajäsen
  • Kunnia- ja ansiomerkit: K.SVR 1 ja VR 4, Vapaussodan muistomitali, Suojeluskuntain ansioristi
Vanhemmat Wilhelmi Malmivaara
Karin Rajander
Puoliso Ellen Maria Gummerus (vih. 1904)
Lapset
Muut tiedot
Koulutus pappisvihkimys (1913)
teologinen erotutkinto (1912)
Merkittävät teokset Herännäisyyden vainioilta 1 (1908)
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Varhainen elämä ja koulutus muokkaa

Väinö Malmivaara kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1899, valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1907, suoritti teologisen erotutkinnon 1912, ja hänet vihittiin papiksi 1913. Aluksi Väinö Malmivaara toimi Lapuan yhteiskoulun uskonnonopettajana vuosina 1904–1908 ja vt. uskonnonlehtorina Oulun klassillisessa lyseossa 1908–1909.

Ura pappina muokkaa

Kansanopistotyö muokkaa

Malmivaara aloitti kansanopistotyön vuonna 1909. Hän oli Kainuun kansanopiston johtajana Paltamossa vuosina 1909–1913 ja Karhunmäen kristillisen kansanopiston johtajana Lapualla 1914–1926.

Seurakuntapappina muokkaa

Papin tehtäviä hän hoiti 1913–1914 ylimääräisenä pappina Paltamossa, Ristijärvellä ja Kiuruvedellä. Karhunmäen aikana Malmivaara toimi ylimääräisenä pappina Ylistarossa ja kenttäpappina valkoisessa armeijassa 1918. Kirkkoherraksi hänet valittiin Kiuruvedelle, jossa työkaudeksi tuli 1926–1943.

Iisalmen lääninrovastiksi Malmivaara valittiin 1933, ja hän hoiti tehtävää, kunnes siirtyi Lapualle vuonna 1943. Kirkolliskokouksen jäsenenä hän oli 1927–1954. Vuosina 1937–1938 hän kuului virsikirjan tarkastuskomiteaan varajäsenenä. Kirkkokäsikirjakomitean jäsenenä hän myös oli sekä kotielämän ongelmia pohtivan komitean puheenjohtajana 1949–1951.

Oulun piispa (1943–1954) muokkaa

Lapualle hänet valittiin kirkkoherraksi 1943, mutta ehti hoitaa virkaa puoli vuotta. Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaa oli 1943 tutustumismatkallaan pohjoisen Lapin seurakuntiin. Neuvostopartisaanien hyökkäyksessä tämä sai surmansa. Väinö Malmivaara valittiin Wallinmaan tilalle piispaksi. Oulun piispanvaalissa 1943 presidentti Risto Ryti nimitti Malmivaaran Oulun piispaksi aiemmin vastaavassa tilanteessa syrjäytetyn Malmivaaran ohi Olavi Heliövaaran.[1]

Malmivaaran piispankausi osui sotien jälkeiseen aikaan, ja hän osallistui keskeisesti seurakuntien jälleenrakennustyöhön. Vuonna 1954 Malmivaara jäi eläkkeelle.

Herättäjä-Yhdistys muokkaa

Herännäisyys oli Malmivaaralle läheisin herätysliikkeistä. Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan puheenjohtajuutta hän hoiti 1922–1954, kuului Hengellisen Kuukauslehden toimitukseen vuodesta 1906 vuoteen 1954, kaksi viimeistä vuotta lehden päätoimittajana, ja kirjoitti Herättäjä-Yhdistyksen muihinkin julkaisuihin. Hän oli Karhunmäen ja Portaanpään kansanopistojen johtokunnissa.

Kansanedustaja muokkaa

Malmivaaran tehtäväalue ulottui myös kunnallisiin ja yleisiin tehtäviin. Eduskunnan jäsenenä hän oli 1927–1933 Kuopion vaalipiiristä. Hän edusti Kansallista Kokoomusta ja kuului kulkulaitos-, perustuslaki- ja sivistysvaliokuntiin.

Malmivaara teki opinto- ja edustusmatkoja Yhdysvaltoihin 1925, Ruotsiin 1945, 1947 ja 1951. Norja oli vuorossa 1947 ja Tanska 1948.

Yksityiselämä muokkaa

Väinö Malmivaara syntyi rovasti Wilhelmi ja Karin Malmivaaran (o.s. Rajander) perheeseen. Wilhelmi Malmivaara oli silloin Kiuruveden pitäjänapulaisena, ja hän oli herännäisyyden eli körttiläisyyden johtohahmoja 1900-luvun alussa. Malmivaara avioitui Ellen Maria Gummeruksen kanssa. Perheeseen syntyi viisi lasta: Paavo Vilho (1906), Arvi Taneli ”Tatu” (1908), Heikki Tapani (1912), Kaisa Salome (1914) ja Väinö Juhani ”Jukka” (1916).

Huomionosoituksia muokkaa

 
Väinö ja Ellen Malmivaaran perhe Kiuruvedellä 1920-luvulla. Vasemmalta: tuleva kouluneuvos Tatu, Kaisa, isä Väinö, tuleva piispa Jukka, äiti Ellen, Heikki ja Paavo.

Malmivaara sai rovastin arvon 1929 ja jumaluusopin kunniatohtorin arvon 1945. Hän sai Kansanopistoyhdistyksen kunniajäsenyyden 1952, Suomen Pyhäkouluyhdistyksen 1954 ja Oulun Diakonissalaitoksen 1956. Hänelle myönnettiin kunnia- ja ansiomerkit K.SVR 1 ja VR 4, Vapaussodan muistomitali sekä Suojeluskuntain ansioristi.

Kirjallisuudesta muokkaa

Väinö Malmivaara kirjoitti runoja, virsiä ja tietokirjallisuutta muiden tehtäviensä ohessa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on viisi Malmivaaran kirjoittamaa virttäː 174 "Vielä, Herra, kutsut meitä"; 244 "Te murheelliset"; 467 "Oi Jeesus, siunaa äitiä"; 496 "Oi Jeesus, ota syliisi" sekä 504 "Ah vuodata, Herra, jo Henkesi". Siionin virret -kokoelmassa on kuusi hänen kirjoittamaansa virttä sekä Hengellisiä lauluja ja virsiä -kirjassa kaksi.

Teokset muokkaa

  • Herännäisyyden vainioilta 1. Väinämöisen kirjakauppa, 1908.
  • Rukousvirsiä. Kustannusosakeyhtiö Herättäjä, 1933.
  • Matti Mankulanaho: Heränneen kansanmiehen elämäkerta. WSOY, 1934.
  • Kun unesta noustiin. Herättäjä, 1937.
  • Kuivettunut käsi. Herättäjä, 1938.
  • Uusi virsi: Kertomuksia nuorille. Herättäjä, 1938.
  • Hän haavoittaa ja parantaa: Paimenkirje Oulun hiippakunnan seurakunnille ja papistolle. Kirjapaja, 1945.
  • Kristuksen rakkaus: Puheita ja kirjoitelmia. Kuva ja sana, 1945.
  • Oulun hiippakunta 1942–1946: Oulun hiippakunnan papiston lokakuun 7-9 p. 1947 pidettävälle synodaalikokoukselle. Oulun hiippakunta, 1947.
  • Kohti isänmaata. Muut tekijät Olavi Kares ja Armas Antila. Herättäjä-yhdistys, 1952.
  • Armoistuimen eteen: Puheita ja kirjoitelmia vuosien varrelta. Herättäjä-yhdistys, 1954.
  • Korven vaeltaja: Heränneen kansanmiehen elämäkerta. Herättäjä-yhdistys, 1955.
  • Se armo on sanomaton: Saarnoja ja puheita. Herättäjä-yhdistys, 1960.

Lähteet muokkaa

  • Huhta, Ilkka: ”Malmivaara, Väinö (1879–1958)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 474–475. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
  • Nils Gustaf Malmbergin suku: Sukukirja. Nils Gustaf Malmbergin sukuseura r.y., 1993
  • Toivorikas ja uskollinen: Piispa Väinö Rafael Malmivaaran muistokirja. Herättäjä-Yhdistys, 1961.

Viitteet muokkaa

  1. Jalovaara, Ville: Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958–1962, s. 26. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 200. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-39-3.

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Yrjö Vallinmaa
Oulun piispa
1943–1954
Seuraaja:
Olavi Heliövaara