Avaa päävalikko

Suomen evankelis-luterilainen kirkkoMuokkaa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille. Piispainkokous on 14.9.2004 antanut suosituksen arvonimen myöntämisestä.

Suosituksen mukaan arvonimiä tulisi myöntää yksi kappale hiippakunnan 30 äänioikeutettua pappia kohti neljässä vuodessa (papilla ei ole äänioikeutta hiippakunnallisissa vaaleissa eroamisiän jälkeen tai mikäli hän ei toimi papillisessa tehtävässä). Lisäksi papin tulisi olla vähintään 50 vuoden ikäinen. Arvonimeä ei myönnetä teologian tohtorille. Suosituksen mukaan piispa voi myöntää arvonimen lääninrovastille sen jälkeen kun hänen tehtävänsä lääninrovastin virassa lakkaa.

Rovastin arvoa ei tule sotkea lääninrovastin eikä tuomiorovastin virkoihin. Nykyinen lääninrovastin virka juontuu rovastin alkuperäisestä merkityksestä piispan apulaisena.[2]

Pappisoikeuden menettänyt säilyttää rovastin arvonimen.[3]

Ortodoksinen kirkkoMuokkaa

Ortodoksinen papisto
Alempi papisto
Lukija
Alidiakoni
Ylempi papisto
Diakoni
Ylidiakoni
Pappi (Presbyteeri)
Pastori
Kirkkoherra
Rovasti
Piispa
Apulaispiispa
Metropoliitta
Arkkipiispa
Eksarkki
Patriarkka
Luostaripapisto
Munkkidiakoni
Arkkidiakoni
Pappismunkki
Arkkimandriitta
Igumeeni

Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvo (m.kreik. πρωτοπρεσβύτερος,ven. протоиерей 'ensimmäinen pappi') voidaan myöntää papille, joka on palvellut pitkään menestyksellisesti ja nuhteettomasti. Se annetaan yleensä pitkään palvelleelle kirkkoherralle. Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvon voi saada myös teologian tohtori. Pappismunkeilla vastaava arvo on arkkimandriitta.[4]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.