Avaa päävalikko

Arvonimi on Suomessa kansalaiselle myönnetty julkisen arvonannon osoitus hänen yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä.

Arvonimiä on käytössä noin sata. Arvonimeen ei liity oikeuksia eikä velvollisuuksia. Arvonimestä on maksettava vero.[1]

Sisällysluettelo

Arvonimien myöntäminenMuokkaa

Arvonimet myöntää tasavallan presidentti. Arvonimilautakunta antaa arvonimiasioista lausuntonsa presidentille.[1]

Suoranaisena jatkona suuriruhtinaskunnan ajan arvonimikäytännölle Suomessa tasavallan presidentti voi jakaa erilaisia arvonimiä ”todellisen viran niitä seuraamatta”. Tämä perustuu nykyään lakiin julkisista arvonannon osoituksista (1215/1999) ja sen nojalla annettuun asetukseen arvonimistä (381/2000). Kaiken kaikkiaan arvonimiä on myönnetty itsenäisyyden aikana (vuodesta 1918 lähtien) noin 13 000 [2].

Arvonimeä haetaan tasavallan presidentiltä kirjallisesti perustellulla hakemuksella. Hakijana voivat olla yksityiset henkilöt tai organisaatiot, jotka maksavat myös veron arvonimestä. Henkilölle haetun arvonimen tulee mahdollisuuksien mukaan kuvata hänen elämäntyötään [1].

Muuta tietoaMuokkaa

Perinnöllisiä aatelin arvonimiä ei enää Suomessa myönnetä, mutta suvut, jotka on aikaisemmin aateloitu, voivat edelleen käyttää arvonimiään. Mitään erioikeuksia aatelilla ei Suomessa eikä muualla Euroopassa enää ole lukuun ottamatta Englannin parlamenttia, jossa ylähuoneen pääreillä edelleen on hieman lainsäädäntövaltaa.

Hovioikeus myöntää auskultoinnin hyväksytysti suorittaneelle lakimiehelle varatuomarin arvonimen. Käräjäoikeuslain nojalla laamanni (käräjäoikeuden päällikkötuomari) voi myöntää lautamiehelle tunnustukseksi pitkästä ja ansiokkaasta (käytännössä ainakin kahdeksan tai yhdeksän vuotta kestäneestä) toiminnasta herastuomarin arvonimen.

Suomen hallintobyrokratiassa ministeriöiden korkeita virkamiehiä kutsutaan myös neuvoksiksi, ja tällöin on kyseessä virkanimike eikä arvonimi. Tällaisia virkanimikkeitä ovat muun muassa finanssineuvos, hallitusneuvos, maatalousneuvos ja teollisuusneuvos. Suomen evankelisluterilaisen kirkon korkeiden viranhaltijoiden virkanimike on kirkkoneuvos.

Joidenkin perinteisten kestävyysurheilutapahtumien järjestäjät kutsuvat urheiluun liittyvissä yhteyksissä tapahtumaan toistuvasti osallistuneita kuntourheilijoita neuvoksiksi. Siten Finlandia-hiihdon 15 kertaa suorittanut hiihtäjä on hiihtoneuvos ja Helsinki City Marathonin 10 kertaa juossut maratoonari on maratonneuvos. Nämä eivät ole varsinaisia arvonimiä.

Käytössä olevat suomalaiset arvonimetMuokkaa

Suluissa olevat summat tarkoittavat arvonimestä maksettavan veron määrää. Jälkimmäinen summa osoittaa veron määrän silloin, kun arvonimen saaja on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon. Muussa tapauksessa veroa maksetaan edellisen summan mukaan. Veron maksaa arvonimeä esittänyt taho, ei arvonimen saaja itse.[3]

  1. ryhmä (vero 48 400 euroa tai 12 100 euroa)
valtioneuvos
vuorineuvos
  1. ryhmä (vero 33 300 euroa tai 8 300 euroa)

energianeuvos
erikoislähettiläs
kauppaneuvos
liikenneneuvos
maanviljelysneuvos
matkailuneuvos
merenkulkuneuvos

metsäneuvos
ministeri
teollisuusneuvos
valtiopäiväneuvos
viestintäneuvos
ylipormestari

  1. ryhmä (vero 24 200 euroa tai 6 000 euroa)
apteekkineuvos
insinöörineuvos
rahoitusneuvos
vakuutusneuvos
yrittäjäneuvos
  1. ryhmä (vero 19 300 euroa tai 4 800 euroa)
kaupunginjohtaja
kaupunkineuvos
  1. ryhmä (vero 16 400 euroa tai 4 100 euroa)
arkkiatri
laamanni
maaneuvos
patenttineuvos
rakennusneuvos
ylisosiaalineuvos
  1. ryhmä (vero 12 000 euroa tai 3 000 euroa)
kanslianeuvos
lehdistöneuvos
maakuntaneuvos
professori
sairaalaneuvos
  1. ryhmä (vero 8 700 euroa tai 2 200 euroa)

budjettineuvos 
eläinlääkintöneuvos
eräneuvos
hallitusneuvos
kalastusneuvos
kenttäpiispa
kulttuurineuvos

kunnallisneuvos
liikuntaneuvos
lääkintöneuvos
maanmittausneuvos
metsätalousneuvos
museoneuvos
nuorisoasiainneuvos

poliisineuvos
pääkonsuli
satamaneuvos
työsuojeluneuvos
verotusneuvos
ympäristöneuvos

  1. ryhmä (vero 6 200 euroa tai 1 550 euroa)

ammattikasvatusneuvos
balettineuvos
elokuvaneuvos
järjestöneuvos
kalatalousneuvos
kamarineuvos
kaupallinen neuvos

kihlakunnanneuvos
kiinteistöneuvos
kirjapainoneuvos
kirjastoneuvos
korkeakouluneuvos
kotiseutuneuvos
kotitalousneuvos

kotiteollisuusneuvos
kouluneuvos
kunnanjohtaja
käsityöneuvos
luotsineuvos
lähetystöneuvos
musiikkineuvos

opetusneuvos
pitäjänneuvos
pormestari
puutarhaneuvos
revisioneuvos
seurakuntaneuvos
sosiaalineuvos

taideneuvos
talousneuvos
teatterineuvos
terveydenhuoltoneuvos
uittoneuvos

  1. ryhmä (vero 4 250 euroa tai 1 100 euroa)
yliagronomi
yliarkkitehti
yli-insinööri
yli-intendentti
ylimetsänhoitaja
  1. ryhmä (vero 3 300 euroa tai 820 euroa)
konsuli
lähetystösihteeri
taloustirehtööri
ylikamreeri
ylirakennusmestari
  1. ryhmä (vero 2 700 euroa tai 680 euroa)
rehtori
varakonsuli
  1. ryhmä (vero 1 100 euroa tai 270 euroa)
yliopettaja
  1. ryhmä (vero 770 euroa tai 200 euroa)
asessori
eläinlääkintöasessori
lehtori
  1. ryhmä (vero 640 euroa tai 160 euroa)
intendentti
kamreeri
postimestari
rovasti
sotakamreeri
  1. ryhmä (vero 330 euroa tai 80 euroa)
lentokapteeni
  1. ryhmä (vero 70 euroa tai 50 euroa)
director cantus
director musices

Viimeksi arvonimiluetteloa on muutettu tasavallan presidentin asetuksella syyskuussa 2017.[4] Tätä välittömästi edeltänyt muutos luetteloon tehtiin tammikuussa 2012.[5]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Arvonimet 3.5.2014. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 3.5.2014.
  2. Myönnettyjä arvonimiä 30.11.2012. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 2.12.2012.
  3. Laki arvonimistä suoritettavasta verosta (21.12.2001)
  4. Tasavallan presidentin asetus (615/2017)
  5. Tasavallan presidentin asetus (37/2012)

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Segercrantz, Stig-Göran & Martin, Timo & Flinkkilä, Jouni: Arvonimet Suomessa 1917–1985. Helsinki: Uusi Suomi, 1986. ISBN 951-9434-18-6.
  • Aho, Seppo (toim.): Vuoden 1918 ja valtionhoitajan sekä tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet arvonimikohtaisessa aakkosjärjestyksessä. Alavus: Aholis, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
  • Strömberg John (toim.) & Nuorteva Jussi (toim.) & Forssell Christina (toim.): Valtio palkitsee – Staten belönar. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-964-7. (suomeksi) & (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa