Olavi Heliövaara
| Olavi Heliövaara | |
|---|---|
| Oulun piispa | |
|
1954–1963
|
|
| Edeltäjä | Väinö Malmivaara |
| Seuraaja | Leonard Pietari Tapaninen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. helmikuuta 1891 Kuru |
| Kuollut | 12. lokakuuta 1980 (89 vuotta) Oulu |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | Luterilainen |
Olavi Konstantin Heliövaara (21. helmikuuta 1891 Kuru − 12. lokakuuta 1980 Oulu) oli Oulun hiippakunnan piispa 1954−1963[1]. Hän sai teologian kunniantohtorin arvon 1955. Hän oli kirkko-oikeuden tuntija.[2]
Ura pappina muokkaa
Heliövaara oli muun muassa Raahen kirkkoherra 1922−1934, Oulun tuomiokapitulin asessori 1928−1934, Tampereen tuomiokapitulin asessori 1940−1944 ja Kirkkohallituksen kirkkoneuvos 1944−1954.[1] Sodan jälkeen Heliövaara työskenteli kirkkohallituksessa siirtoseurakuntiin ja kirkkojen jälleenrakennuksen liittyvien asioiden parissa. Olavi Heliövaara sai jo vuoden 1943 piispanvaalissa enemmistön äänistä, mutta presidentti Risto Ryti nimitti piispaksi Väinö Malmivaaran.[3]
Oulun piispa (1954–1963) muokkaa
Malmivaaran jäätyä eläkkeelle vuonna 1954, Heliövaarasta tuli Oulun piispa. Piispana Heliövaara otti asioihin kantaa harkiten ja pyrki tasapainoilemaan hiippakuntansa eri herätysliikkeiden välillä.[3]
Julkaisuja muokkaa
- Jeesus - tutkimuksen probleemeja (1932)
- Lakeja ja asetuksia kirkollisille toimihenkilöille (1936)
- Kirkkolaki 4. p. (1945)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Piispojen muotokuvat Oulun hiippakunnan tuomiokapituli. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 11.9.2013.
- ↑ Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 637
- ↑ a b Jalovaara, Ville: Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958–1962, s. 26. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 200. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2007. ISBN 978-952-5031-39-3.
|
Edeltäjä: Väinö Malmivaara |
Oulun piispa 1954–1963 |
Seuraaja: Leonard Pietari Tapaninen |