Talonpoikaiskansan puolue

entinen suomalainen puolue

Talonpoikaiskansan puolue oli Karjalassa 1920-luvulla toiminut suomalainen pienpuolue.

Puolueen historiaaMuokkaa

Talonpoikaiskansan puolue perustettiin virallisesti vuosien 1926–1927 vaihteessa, mutta idean takana olleet osallistuivat jo eduskuntavaaleihin 1924 nimellä Talonpoikain vaaliliitto. Karjalankannaksella syntynyt vaaliliitto arvosteli populistisen ankarasti heikenneitä elinoloja osoittaen syyttävän sormensa Maalaisliiton suuntaan.[1] Vaaliliiton kärkinimi oli räisäläläinen radikaali Matti Läheniemi, jonka mukaan liikkeen kannattajia on kutsuttu läheniemeläisiksi.

Uuden talonpoikaispuolueen perustamisesta oli Karjalan talonpoikien liikkeen piirissä keskusteltu jo pari vuotta ja asiasta oli puhuttu useissa kokouksissa. Parikkalalaisten talonpoikien koolle kutsumassa Jyväskylän kokouksessa 10.–11. joulukuuta 1926 uusi puolue viimein päätettiin perustaa. Kuitenkin jo toisessa Jyväskylän kokouksessa 18. helmikuuta 1927 liike jakautui kahtia, kun paikalle tulivat myös edelliskokouksesta sivussa olleet läheniemeläiset. Riitaa syntyi muun muassa puolueen nimestä ja vähemmistöön jääneet parikkalalaiset poistuivat pitämään omaa kokoustaan, joka päätti perustaa kilpailevan Maanviljelijäin puolueen. Arvo Kemppainen improvisoi sitten Talonpoikaiskansan puolueelle ohjelman parikkalalaisten vietyä luonnokset mennessään. Populistisessa ohjelmassa tuomittiin virkamiehet, kirkko ja papisto ja vaadittiin talonpoikien aseman parantamista.[1]

Talonpoikaiskansan puolueen organisaatio ei koskaan ehtinyt kehittyä kovin pitkälle ja järjestynyttä toimintaa oli vain muutamalla paikkakunnalla Karjalassa. Vahvinta kannatusaluetta olivat Räisälän lisäksi Kaukola ja Soanlahti. Eduskuntavaaleihin 1927 puolue osallistui vain Viipurin läänin itäisessä vaalipiirissä kahdeksalla ehdokkaalla, jotka saivat yhteensä 1 341 (0,15 %) ääntä. Seuraavissa vaaleissa 1929 muodostettiin vaaliliitto Maanviljelijäin puolueen kanssa, mutta tulos oli edellistäkin huonompi.[1] Läheniemeläiset osallistuivat vielä eduskuntavaaleihin 1933, mutta tuolloin ei enää käytetty puolueen nimeä.

Puolueen äänenkannattaja oli toukokuussa 1926 ilmestymisensä aloittanut Talonpojan Sanomat (1926–1927), joka oli lähinnä Läheniemen luomus. Lehti jäi lyhytaikaiseksi ja sitä ilmestyi vain 68 numeroa, vaikka rahoitusta saatiin esimerkiksi talonpoikien liikkeeseen kontaktia hakeneelta Suomen kommunistiselta puolueelta. SKP:n jäseniä osallistui Talonpoikaiskansan puolueen toimintaan, vaikka asia pyrittiin pitämään salassa. SKP:n ei kuitenkaan voida sanoa hallinneen puoluetta, sillä monet rivijäsenet eivät tienneet yhteydestä eikä puoluejohtaja Läheniemi itse ollut kommunisti. Juho Meronen osallistui Talonpoikaiskansan puolueen edustajana Komintern-johtoisen Punaisen talonpoikaisinternationaalin (Krestintern) kansainväliseen konferenssiin Moskovassa 1927, mikä sai monet pitämään puoluetta kommunistien peitejärjestönä. Esimerkiksi puolueohjelman laatinut Kemppainen erosi tämän jälkeen puolueesta sen mentyä hänen mielestään liikaa vasemmalle.[1]

Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajia Kannatus Muuta
1924 -- 456 0,05% Talonpoikain vaaliliitto
1927 -- 1 341 0,15%
1929 -- 1 258 0,13% yhdessä Maanviljelijäin puolueen kanssa
1933 -- 96 0,01% Vaaliliitto F

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Matti Lackman: Taistelu talonpojasta. Suomen Kommunistisen Puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918-1939 (Pohjoinen 1985), sivut 102-142 (Karjalan talonpoikien liike [1924-1929])

Aiheesta muuallaMuokkaa