Paavo Nikula
Paavo Antti Juhani Nikula (15. elokuuta 1942 Helsinki – 28. joulukuuta 2024[2]) oli suomalainen oikeuskansleri, kansanedustaja ja ministeri. Hän toimi vihreiden kansanedustajana vuosina 1991–1998. Hän siirtyi eduskunnasta oikeuskansleriksi vuonna 1998 ja toimi virassa vuoteen 2007 asti.
| Paavo Nikula | |
|---|---|
 Nikula vuonna 2015. |
|
| Oikeuskansleri | |
|
1998–2007
|
|
| Edeltäjä | Jorma S. Aalto |
| Seuraaja | Jaakko Jonkka |
| Suomen oikeusministeri | |
|
Sorsan II hallitus
2.3.1978–25.5.1979 |
|
| Edeltäjä | Tuure Salo |
| Seuraaja | Christoffer Taxell |
| Kansanedustaja | |
|
22.3.1991–12.3.1998
|
|
| Ryhmä/puolue | Vihreä eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1942 Helsinki |
| Kuollut | 28. joulukuuta 2024 (82 vuotta) |
| Arvonimi | varatuomari (1969) oikeustieteen kunniatohtori (2000)[1] |
| Puoliso | Riitta Nikula (1967–2024)[1] |
| Lapset |
Jone Nikula (s. 1970) Stuba Nikula (s. 1972) Nuutti Nikula (s. 1978)[1] |
| Tiedot | |
| Puolue | LKP, Vihreät |
Ura ja koulutus
muokkaaNikula valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1966 ja oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1971. Varatuomarin arvonimen hän sai vuonna 1969. Vuonna 2000 Helsingin yliopisto myönsi hänelle oikeustieteen kunniatohtorin arvonimen.[1][3]
Nikula oli oikeusministeri Liberaalisen Kansanpuolueen mandaatilla Kalevi Sorsan II hallituksessa vuosina 1978–1979 ja LKP:n varapuheenjohtaja vuosina 1980–1982, jolloin hän erosi liberaaleista sen vuoksi, että puolue liittyi keskustapuolueeseen.[4]
Nikula työskenteli hovioikeudenneuvoksena Kouvolan ja Helsingin hovioikeuksissa, lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä sekä Suomen ensimmäisenä tasa-arvovaltuutettuna vuosina 1987–1991. Viimeksi hän toimi valtioneuvoston oikeuskanslerina, josta virasta hän jäi 29. tammikuuta 2007 sairauslomalle aivoverenvuodon vuoksi. Hän irtisanoutui virastaan terveyssyistä 26. huhtikuuta ja ero astui voimaan heinäkuun 2007 alusta.[5]
Yksityiselämä
muokkaaNikula toimi Ihmisoikeusliitto ry:n puheenjohtajana vuosina 1997–1998. Hän oli Espoon kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1981–1987 ja 1992–1998 sekä puheenjohtaja vuonna 1996.[3]
Paavo Nikulan puoliso oli Helsingin yliopiston taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula. Heillä on kolme poikaa, joista julkisuudessa ovat olleet Jone (s. 1970) ja Stuba (s. 1972).[1]
Nikula oli sotilasarvoltaan reservin kersantti.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Paavo Nikula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Paavo Nikula on kuollut 30.12.2024. Ilta-Sanomat. Viitattu 30.12.2024 i =.
- ↑ a b c Suomen Lakimiehet – Finlands Jurister 2015, s. 619 – 620. Talentum Media Oy, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3 (suomeksi)
- ↑ Taina Ruoho: Miksi puoluemuotoinen liberalismi on kadonnut Suomesta? (Pro gradu -tutkielma) Helsingin yliopisto, 2005.
- ↑ Oikeuskansleri Paavo Nikula irtisanoutui virastaan 26.4.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.4.2007 i =.
Aiheesta muualla
muokkaa- Paavo Nikula Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Jorma S. Aalto |
Oikeuskansleri 1998–2007 |
Seuraaja: Jaakko Jonkka |
| Edeltäjä: Tuure Salo |
Suomen oikeusministeri 1978−1979 |
Seuraaja: Christoffer Taxell |