Eduskuntavaalit 1913 järjestettiin 1.–2. elokuuta, sillä Venäjän keisariNikolai II oli hajottanut eduskunnan ja määrännyt uudet vaalit pidettäviksi.[1] Vaalien äänestysprosentti (51,1) on pienin kaikista eduskuntavaaleista. Ainoan kerran naisista alle puolet (46,7 %) äänesti, ja miestenkin aktiivisuus oli ennätyksellisen heikkoa (55,9 %). Toisen sortokauden vuoksi vaaleilla ei ollut suurta merkitystä, sillä eduskunnan valtaa oli supistettu merkittävästi.[2]
Valitut kansanedustajat kokoontuivat ensimmäisen kerran vasta puolen vuoden kuluttua vaaleista, helmikuussa 1914. Pari kuukautta yli säännöllisen ajan (tuolloin kolme vuotta) kestänyt vaalikausi päättyi huhtikuussa 1917, vaikka jo yhdeksän kuukautta aikaisemmin oli järjestetty uudet eduskuntavaalit 1916 heinäkuussa.[3]