Wikipedia

Jukka Tuomikoski

suomalainen poliitikko

Juho (Jukka) Arvid Tuomikoski (29. elokuuta 1884 Keuruu – 6. joulukuuta 1956 Nurmo) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1917.[1] Isänmaallisessa kansanliikkeessä myöhemmin vaikuttanut Tuomikoski oli Anton Kotosen ja Otto Piisisen ohella yksi entisistä sosialidemokraattien kansanedustajista, jotka 1930-luvulla siirtyivät poliittisesti äärioikealle.[2]

Jukka Tuomikoski
Jukka Tuomikoski vuonna 1915.
Jukka Tuomikoski vuonna 1915.
Kansanedustaja
2.2.1914–3.4.1917, 1.11.1917–16.5.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Kuopion itäinen, Viipurin läntinen
Henkilötiedot
Syntynyt29. elokuuta 1884
Keuruu
Kuollut6. joulukuuta 1956 (72 vuotta)
Nurmo
Ammatti maalari, piirisihteeri

Elämä muokkaa

Varhaiset vuodet muokkaa

Jukka Tuomikosken vanhemmat olivat Ylivieskassa syntynyt itsellinen Tuomas Tuomikoski (1854-1932) ja keuruulainen Vilhelmiina Lindgren (1860-1928). Tuomikoski syntyi Keuruussa, mutta varttui Oulaisessa, jossa hän kävi kansakoulun ja työskenteli 13-vuotiaasta lähtien renkinä. Vuosina 1899-1902 Tuomikoski oli maalarinoppilaana Kemissä, jonka jälkeen hän työskenteli eri puolilla Pohjois-Pohjanmaata, kunnes asettui Nurmoon vuonna 1908. Tuomikoski liittyi Kemin työväenyhdistykseen jo vuosisadan vaihteessa. Hän kiersi aktivistiliikkeen puhujana agitoimassa kutsuntalakkoja ja yleistä äänioikeutta. Suurlakon aikana Tuomikoski oli Haapajärven lakkokomitean jäsen.[3]

Kansanedustajana ja sisällissodassa muokkaa

Vuosina 1911-1913 Tuomikoski toimi sosialidemokraattien piirisihteerinä Joensuussa.[3] Hänestä tuli kansanedustaja elokuun 1913 vaaleissa, jolloin valittu eduskunta kokoontui vasta seuraavana talvena.[1] Syksyllä 1915 Tuomikoski siirtyi Viipurin läänin itäisen vaalipiirin piirisihteeriksi Antreaan. Vuoden 1916 eduskuntavaaleissa hän ei asettunut ehdolle.[3] Tuomikoski kuului SDP:n vasemmistosiipeen, joka keväällä 1917 vastusti puolueen menoa hallitukseen ja myöhemmin syksyllä uusien vaalien järjestämistä. Lokakuussa 1917 Tuomikoski valittiin jälleen eduskuntaan, kun puoluetoimikunta painosti hänet ehdokkaaksi.[4]

Tammikuun 1918 puolivälissä Tuomikoski kävi piirisihteerin ominaisuudessa Ensossa selvittämässä Heikki Kaljusen aseistautuneen joukkion edesottamuksia ja rauhoittelemassa paikallista punakaartia. Vaikka Tuomikoksi vastusti aseellista kapinaa hän lähti sodan sytyttyä kansanvaltuuskunnan palvelukseen toimien liikenneasiainosaston alaisen rautatieneuvoston sihteerinä ja kanslistina. Huhtikuun alussa kansanvaltuuskunta evakuoitiin Viipuriin, josta Tuomikoski määrättiin 24. huhtikuuta maksamaan Karjalan radan rautatieläisen palkkoja. Viipurin taistelun käynnistyttyä hän ei enää palannut kaupunkiin vaan kierteli junalla Kotkan radalla ja majaili lopulta Haminan seudulla sijaitsevassa kruununtorpassa odottaen tilanteen rauhoittumista. Toukokuun alussa Tuomikoski kumppaneineen lähti lompsimaan kohti Viipuria ja joutui Virolahdella valkoisten vangiksi.[3] Lokakuussa Tuomikoski sai 12 vuoden kuritushuonerangaistuksen, joka alennettiin myöhemmin kuuteen vuoteen.[5] Hän pääsi ehdonalaiseen Tammisaaren pakkotyölaitoksesta joulukuussa 1921.[6]

Takaisin politiikkaan muokkaa

Vapauduttuaan Tuomikoski palasi entiseen ammattiinsa maalariksi.[7] Vuonna 1924 Tuomikoski palkattiin Vakuutusyhtiö Kansan piiritarkastajaksi Etelä-Pohjanmaalle, josta tehtävästä hän erosi keväällä 1929.[8][9] Samana syksynä Tuomikoski aloitti Työn Voiman Seinäjoen konttorin hoitajana.[10] Vuonna 1928 Tuomikoski valittiin Nurmon kunnanvaltuustoon ja hän oli myös SDP:n ehdokkaana seuraavissa eduskuntavaaleissa.[11][12] Erottuaan SDP:sta Tuomikoski siirtyi 1930-luvun alkuvuosina äärioikeistoon. Vuodenvaihteessa 1934 hän alkoi kirjoittamaan Vaasaan sosialidemokraatteja arvostelevia "paljastuskirjoituksia" ja ryhtyi pian IKL:n agitaattoriksi.[13] Eri puolilla maata kiertäneen Tuomikosken tarkoituksena oli houkutella puolueen kannattajaksi vasemmistoa äänestävää työväkeä.[14][15] Tuomikoski oli IKL:n ehdokkaana vuoden 1936 eduskuntavaaleissa, joissa hän sai vajaat 300 ääntä.[16] Myöhemmin samana vuonna hänet valittiin Nurmon kunnanvaltuustoon.[17]

Perhe muokkaa

Jukka Tuomikosken puoliso oli nurmolainen Lisa Wilhelmiina Granskog (1882-1957), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Heillä oli yksi poika.[3]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Jukka Tuomikoski Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 25.2.2015.
  2. ↑ Wiik, K. H.: Puolueen yhtenäisyys ja oppositio. Soihdun kiertohaastattelu. Soihtu, 20.12.1934, nro 7–8, s. 131. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.11.2023.
  3. ↑ a b c d e Valtiorikosylioikeuden akti 25088 – Tuomikoski, Juho Arvid Tuomaanpoika (s. 11-30) Valtiorikosylioikeuden aktit. 28.11.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 24.11.2023.
  4. ↑ Nurminen, Pertti: Aatteesta ammatiksi – puoluetyötä ja punapääomaa : Julius Nurmisen ja Anna Haverisen (ent. Nurminen) elämä ja toiminta työväenliikkeen järjestöaktiiveina 1900-luvun alkukymmeninä, s. 175–176, 181. Väitöskirja. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2016. ISBN 978-952-59764-0-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
  5. ↑ Missä armo viipyy?. Suomen Sosialidemokraatti, 13.8.1920, nro 185, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  6. ↑ Elävinä kurjalasta. Vapaa Kansa, 30.12.1921, nro 213, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  7. ↑ Nurminen 2016, s. 172.
  8. ↑ Uusi piirijako. Kansa, 1924, nro 1, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  9. ↑ Etelä-Pohjanmaan piirin tarkastaja. Kansa, 1929, nro 5-6, s. 55. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  10. ↑ Työn Voiman Seinäjoen toimisto. Työn Voima, 2.11.1929, nro 254, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  11. ↑ Suomen kansan pitäisi siis lähettää tällaiset miehet asioita hoitamaan!. Ilkka, 30.6.1936, nro 172, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  12. ↑ Vaalivalistustyö Vaasan l. pohj. vaalipiirissä. Suomen Sosialidemokraatti, 7.6.1929, nro 151, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  13. ↑ ”Jusu”: Mitä kuuluu?. Ilkka, 16.1.1934, nro 12, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  14. ↑ ”Utelias”: Jukka Tuomikoski ikl:n agitaattorina. Pohjanmaan Kansa, 21.4.1934, nro 46, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  15. ↑ IKL:n rivit laajenevat yli koko maan. Pohjanmaan Suunta, 24.11.1934, nro Näytenumero 9, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  16. ↑ Eduskuntavaalit. Ilkka, 10.7.1936, nro 182, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
  17. ↑ Kunnallisvaalien tulokset Etelä-Pohjanmaalla. Lakeus, 6.12.1936, nro 281, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 24.11.2023.
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jukka_Tuomikoski&oldid=22005919”