Avaa päävalikko

Remu Aaltonen

suomalainen muusikko

Henry Olavi ”Remu” Aaltonen (s. 10. tammikuuta 1948 Helsinki)[1] on suomalainen muusikko, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Hurriganes-yhtyeestään, jossa hän lauloi ja soitti rumpuja. Muita yhtyeitä, joissa hän on soittanut, ovat olleet muun muassa Kalevala, Happy Go Fellows, Creatures, Incense, The Steelers ja Remu and His Allstars. Aaltonen on julkaissut myös sooloalbumeita. Aaltosen tunnetuimpia soolokappaleita ovat ”Paholaisen masurkka” ja ”Täysikuu”. Aaltoselle myönnettiin vuonna 2018 Suomi-palkinto tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta.[2]

Remu Aaltonen
Remu Aaltonen vuonna 2007.
Remu Aaltonen vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt 10. tammikuuta 1948 (ikä 71)
Helsinki
Ammatti Muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi Remu
Aktiivisena 1960-luku2018
Tyylilajit rock
Yhtyeet Hurriganes (1971–2018)
Kalevala (1969–1971)
The Creatures (1966–1967)
Levy-yhtiöt Edel Records Finland

MusiikkiuraMuokkaa

 
Remu Aaltonen kultalevyineen kotonaan Helsingissä vuonna 1978. Kuva: Harri Ahola

Aaltosen muusikontaival alkoi 1960-luvulla eri yhtyeiden rumpalina. Hän vaikutti muun muassa 1960-luvulla yhtyeissä The Creatures ja The Happy Go Fellows.

1960-luvun lopulla Aaltonen soitti muun muassa Kalevala-yhtyeessä, josta sai potkut vuonna 1971, minkä jälkeen hän perusti Hurriganesin Cisse Häkkisen kanssa. Kitaristiksi otettiin Ile Kallio, joka erosi kokoonpanosta pari kuukautta myöhemmin ja tilalle tuli Albert Järvinen. Hurriganesin suurimman suosion aikoihin on väitetty Remu Aaltosen käyttäneen yhtyeen suurta suosiota hyväkseen ja vaatineen soittajille parempia oloja sekä suurempia palkkioita keikoilla, seurauksena samalla muidenkin yhtyeiden aseman parantuminen tällä tavoin Suomen keikkaelämässä. [3]

Hurriganes hajosi vuonna 1984, minkä jälkeen Aaltonen lähti soolouralle.

Hurriganes yritti paluuta vuonna 1988 ja julkaisi live-levyn Live at Metropol. Yhtyeen paluuyritys jäi kuitenkin lyhyeksi ja yhtye hajosi jälleen syksyllä 1988.

Cisse Häkkinen kuoli vuonna 1990 ja Albert Järvinen seuraavana vuonna. 1990-luvun alussa Aaltonen kokosi Remu plays Hurriganes -kokoonpanon. Kokoonpano julkaisi albumin Roadrunner Tour vuonna 1994.

Vuonna 1998 Aaltonen otti uudelleen käyttöön nimen Hurriganes. Muita alkuperäisiä 1970- ja 1980-luvun jäseniä ei yhtyeessä ole. Uudistuneessa Hurriganesissa soittivat Rocka Merilahti (kitara) ja Harri Merilahti (basso). Uudistunut yhtye julkaisi vuonna 2001 albumin 30th Anniversary. Vuonna 2004 yhtyeen kokoonpano uudistui, ja Merilahtien tilalle tulivat Jukka Orma (kitara) ja Mikko Löytty (basso).

Sitteemmin Aaltonen keikkaili Hurriganesin kanssa nimellä Remu & Hurriganes. Yhtye laajentui keväällä 2013 viisimiehiseksi. Mukana olivat Aaltosen lisäksi kaksi kitaristia, basisti ja toinen rumpali hänen lisäkseen. Vuonna 2008 julkaistiin Remun 60-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kaksi kokoelmalevyä, suomenkielinen Legendaarinen Remu ja englanninkielinen The Very Best of Remu.[4] Vuoden 2016 joulukuussa ilmestyi Remun ensimmäinen englanninkielinen albumi 12 vuoteen, nimeltään Electric Play.[5] Elokuussa 2017 Aaltonen ilmoitti jättävänsä keikkalavat syksyn kiertueen jälkeen.[6]

Aaltonen esiintyi Chuck Berryn kanssa samassa konsertissa Helsingissä 22. maaliskuuta 2008.[7]

Aaltonen osallistui ”Planeetta”-kappaleellaan vuoden 2009 Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan ja oli mukana finaalissa.[8]

Aaltonen on tehnyt kappaleita oman soolotuotannon sekä Hurriganesin tuotannon lisäksi myös muun muassa Pertti Koivulalle ja Jasminelle.[9]

Remu teki viimeisen, Last Call -nimisen ja 15 keikkaa sisältävän kiertueen Hurriganes-yhtyeensä kanssa Suomessa vuodenvaihteessa 2017–2018, minkä jälkeen hän lopetti esiintymisensä. Viimeinen konsertti Helsingin jäähallissa pidettiin 20. tammikuuta 2018.[10][11] Remu on ilmoittanut tekevänsä jäähyväiskeikkojen jälkeen vielä yhden alkukantaisen rocklevyn.[12]

ElämäkertaaMuokkaa

Henry Olavi Aaltonen syntyi vuonna 1948 Otto ja Eeva Aaltosen kahdeksanlapsisen perheen esikoiseksi.[13][14] Aaltonen kuuluu etniseltä taustaltaan ainakin osin Suomen romaniväestöön. Hän on sanonut vuonna 1984 julkaistussa kirjassa Poika varjoiselta kujalta, että hänen "familyssaan" – eli lapsuudenperheessään tai suvussaan – on suunnilleen yhtä paljon romaneita kuin kantaväestöön kuuluvia.[15] Soundi-lehden haastattelussa vuonna 1983 Aaltonen on kertonut, että hän on vaaleasta ulkoisesta olemuksestaan huolimatta kokonaan romani.[16] Vaaleuden on sanottu selittyvän sillä, että Aaltosen äidin isoisä oli suuren viipurilaisen kartanon valkoisia aatelisia.[17] Aaltosen mukaan hänen perheensä ei oikeastaan koskaan elänyt romanikulttuurin mukaisesti, muttei myöskään kantaväestön kulttuuria noudattaen.[16] Hän onkin todennut, että hänen "familynsa" on muodostanut romanien ja muiden suomalaisten ulkopuolisen "oman leirinsä".[15]

Monien Suomen romanien tapaan Aaltosen perheen elämä oli sodanjälkeisessä Suomessa varsin puutteellista. Perhe joutuikin asumaan muun muassa käytöstä poistetussa junanvaunussa Helsingin maalaiskunnan (nykyisen Vantaan) Ruskeasannassa sijainneessa hiekkakuopassa[18]. Samoihin aikoihin lähistölle rakennettiin nykyistä Helsinki-Vantaan lentoasemaa työsiirtolan vankien voimin, ja siirtolasta öisin karanneet vangit poikkesivat Aaltosen mukaan toisinaan pakomatkoillaan perheen junanvaunulla kerjäämässä rahaa linja-autolippuja varten. Aaltonen on kertonut käyneensä koulua perheensä junanvaunusta käsin; menomatka piti taittaa kahta bussia käyttäen, mutta paluumatkoilla hän pääsi usein takaisin kotiinsa hiekkakuopilta hiekkaa kuljettaneiden Rudus Oy:n kuorma-autojen kyydissä.[19] Myöhemmin Aaltoset pääsivät muuttamaan Helsingin kaupungin vuokra-asuntoon Ruskeasuolle[14] ja/tai Ruoholahteen[13].

Perhe joutui hankkimaan elantonsa pienimuotoisella kaupanteolla, muun muassa myymällä alkoholia.[20] Perheen isä toimi myös hevosmiehenä.[13] Aaltosen ollessa nuori poika hänen äitinsä sai järjestettyä hänelle työpaikan perheen kodin lähellä sijainneesta talouskaupasta, jossa Aaltonen pääsi tekemään varastotöitä.[21]

Äitinsä mukaan Aaltonen oli nuoruudessaan hänen "oikea kätensä", joka hoiti kauppa-asioita, pilkkoi polttopuita ja kantoi vettä kotiinsa.[22] Perheen isä Otto Aaltonen käytti runsaasti alkoholia[18] ja oli usein "rilluttelureissujensa" takia poissa kotoaan pitkiä aikoja. Hän joutui myös olemaan pakkotöissä Keravalla sijainneella työleirillä.[14] Nuori Remu Aaltonen joutuikin äitinsä mukaan kaitsemaan paljon sisaruksiaan ja toimimaan heille käytännössä isän korvikkeena.[22]

Aaltonen ajautui nuoruudessaan pikkurikolliseksi ja joutui vaikeuksiin virkavallan kanssa.[23] Aaltosen ollessa noin 14–15-vuotias varasti hän kavereidensa kanssa poliisiauton, jolla he lähtivät ajelemaan.[22] Teini-iässä hän jäi kiinni kioskin ryöstämisestä Porvoossa. Vuonna 1964 16-vuotias Aaltonen joutui ensimmäistä kertaa vankilaan. Hän suoritti silloin lukuisista eri omaisuusrikoksista ja murroista saamansa tuomion Keravan nuorisovankilassa.[17]

Aaltonen on kertonut, että hänen setänsä toimi Niemisen Tanssikoulun mannekiinina Helsingissä ja että hän itse oli nuorena poikana usein setänsä mukana tanssiharjoituksissa. Siellä soitettiin varhaisia rock and roll -kappaleita, kuten Bill Haleyn Rock Around the Clockia. Musiikki teki vaikutuksen Aaltoseen, ja hän alkoi haavella poptähden urasta. Samassa yhteydessä hän pääsi kokeilemaan rumpusetin soittamista ja innostui siitä valtavasti.[24]

Äitinsä kertoman mukaan Aaltoselle muodostui tavaksi mennä koulusta kotiin palattuaan suoraan puuliiteriin, jossa hän hyräili ja hakkasi innokkaasti rumpuina käyttämiään kurkkupurkkeja.[22] Sittemmin Aaltonen sai suostuteltua äitinsä ostamaan hänelle Aron Soitin -nimisestä liikkeestä vähittäismaksulla kaksi lyömäsoitinta: symbaalin ja virvelirummun.[24]

Aaltonen tutustui nuoruudessaan Babitzinin musikaalisiin veljeksiin Sammyyn ja Kirkaan.[22] Kun Sammyn yhtye hajosi, pyydettiin Aaltosta rumpaliksi uuteen kokoonpanoon. Hän suostui ja alkoi keikkailla yhtyeen kanssa. Ensimmäinen esiintyminen tapahtui Aaltosen mukaan orkesterinjohtaja Leo Lindblomin vetämässä "mestassa". Aaltonen on kertonut, että hyvin sujunut yhteistyö ja runsas keikkailu kuitenkin katkesi, kun hän joutui jäämään pois yhtyestä itselleen sattuneen "pikku kömmähdyksen" vuoksi. Oltuaan pois musiikkiuralta vuoden verran Aaltonen pääsi rumpaliksi Sammyn pikkuveljen Kirkan yhtyeeseen, jossa hän soitti noin viiden vuoden ajan. Tämäkin ura katkesi Aaltosen mukaan samantyyppisten syiden takia kuin edellinenkin.[25]

Tauon jälkeen Aaltonen perusti muusikkotovereidensa kanssa Kalevala-yhtyeen.[25] Aaltosen ura yhtyessä kuitenkin loppui vuonna 1971 vankeustuomioon[17]; hän oli jäänyt kiinni lohjalaisessa diskossa kannabiksen hallussapidosta.[16] Myöhemmin samana vuonna Aaltonen perusti Hurriganes-yhtyeen[17], jonka nimi syntyi yhdysvaltalaisen Johnny and the Hurricanes -yhtyeen mukaan.[26]

Yhtye joutui keväällä 1974 pitämään muutaman kuukauden tauon, koska Aaltosen vanhoista rikoksista langetettu tuomio astui voimaan. Seuraavana vuoden kesällä poliisi teki ratsian Aaltosen asuntoon Helsingissä. Syynä kotietsinnän oli epäilty varastetun tavaran välittäminen, mutta asunnosta löytyikin 0,55 grammaa hasista. Tämän johdosta Aaltonen ei kuitenkaan joutunut vankilaan, vaan pääsi musiikkivaikuttaja Henrik Otto Donnerin painostuksella suorittamaan tuomionsa ns. päivävankina.[17]

Kymmenen vuotta myöhemmin – Hurriganesin jo hajottua – soolouralle siirtynyt Aaltonen tuomittiin jälleen huumausainerikoksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 930 markkan sakkoihin. Elokuussa 1987 Aaltoselle langetettiin puolentoista vuoden ehdoton vankeustuomio jatketusta, osittain törkeästä huumausainerikoksesta. Oikeuden pöytäkirjoissa tapaukseen liittyvinä aineina mainittiin ainakin hasis ja amfetamiini.[17] Aaltonen vapautui vankilasta jo loppukeväällä 1988, mutta vankeuden vuoksi comebackia tehnyt Hurriganes pääsi harjoittelemaan vasta viime tingassa.

Vuoden 1996 maaliskuussa Aaltonen loukkaantui erittäin vakavasti koiravaljakko-onnettomuudessa Kittilässä.[17] Onnettomuus aiheutti halvaantumisen, josta Aaltonen ei ole täydellisesti toipunut. Halvaantuminen on heikentänyt Aaltosen soittotaitoa, ja sittemmin hän on käyttänyt esiintyessään tukenaan lisärumpalia.

Vuonna 2000 Aaltonen valittiin sitoutumattomana SDP:n listoilta Porvoon kaupunginvaltuustoon. Vuoden 2008 vaaleissa hän ei enää tullut valituksi valtuustoon.

Vuonna 2001 Ylitornion käräjäoikeus langetti Aaltoselle 4 000 markan sakot 2,6 gramman amfetamiinierän hallussapidosta. Aaltonen on itse vakuuttanut ”joidenkin venäläisten” tunkeneen huumepussin hänen taskuunsa keikan aikana.[17]

Vuonna 2004 Porvoon vanhassa kaupungissa sijaitseva Aaltosen silloinen asuintalo – Linna – vaurioitui pahasti tulipalossa. Poliisi ei löytänyt paloa tutkiessaan sen taustalta mitään rikokseen viittaavaa. Aaltonen jatkoi asumistaan samassa talossa palovaurioiden korjaamisen jälkeen.[17]

6. helmikuuta 2008 Aaltonen sai 45 päiväsakkoa rattijuopumuksesta, huumausaineen käytöstä sekä ampuma-aserikkomuksesta. Hänen verestään löytyi amfetamiinin jäämiä ja kotoaan luvattomia Diapam-lääkkeitä sekä luvaton kaasusumutin.[27]

Kesällä 2012 Aaltonen esiintyi Turussa Vartiovuoren kesäteatterissa Peppi Pitkätossun isän, kapteeni Efraim Pitkätossun roolissa.[28]

Joulukuussa 2012 Aaltonen tuomittiin Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 40:een päiväsakkoon. Hänen tuloillaan maksettavaa tuli 2280 euroa. Hän oli kolaroinut aiemmin samana vuonna Kaarinassa ja loukannut kolarissa vaikeasti jalkansa. Aaltosella ei ollut alkoholia veressään, mutta verikokeissa selvisi, että hän oli käyttänyt metamfetamiinia. Hänelle määrättiin myös ajokielto seuraavan vuoden maaliskuulle asti.[29]

Vuonna 2008 julkaistiin Remusanakirja, johon on koottu Aaltosen puhekielestä runsaat 500 sanaa ja ilmaisua selityksineen ja käyttöesimerkkeineen. Toimittaja Jukka Annala uteli Aaltoselta selityksiä erikoisiin sanoihin, joita hän oli kerännyt aiemmin julkaistuista Remu-kirjoista sekä televisio-, radio- ja lehtihaastatteluista 36 vuoden ajalta. Teoksessa on myös Aaltosen lähipiirin lyhyitä haastatteluja sekä katsaus Hurriganes-yhtyeen laulunsanoihin.

Aaltosesta ja Hurriganesista kertovassa Ganes-elokuvassa vuodelta 2007 Remu Aaltosta esittää Eero Milonoff.

Remusta ja Hurriganesista tehtiin musikaali Tampereen Musiikkiteatteri Palatsiin vuonna 2013.[30]

Aaltonen muutti vuonna 2015 takaisin Helsinkiin Porvoosta asuttuaan siellä 20 vuotta.[31] Hänellä on asunto myös Teneriffalla Espanjassa.[32]

Aaltosella on kolme tytärtä ja yksi poika[33], toimittaja Saska Aaltonen[34]. Hän ei ole ollut koskaan naimisissa.[17]

DiskografiaMuokkaa

SooloalbumitMuokkaa

Muut albumitMuokkaa

HurriganesMuokkaa

Pääartikkeli: Hurriganes

KokoelmatMuokkaa

SingletMuokkaa

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Rantala, Risto (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1998, s. 18. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-14344-1.
  2. Remu Aaltonen ja Paola Suhonen saivat arvostetut Suomi -palkinnot iltalehti.fi. Viitattu 3.12.2018.
  3. Jarkko Jokelainen: Hurriganesin ja HIM:in tarinat eivät kohtaa mutta ne kuvaavat rockkulttuuria ennen ja nyt HS.fi. 25.10.2002. Viitattu 31.5.2015.
  4. http://www.aamulehti.fi/uutiset/kulttuuri/62798.shtml
  5. Remu julkaisee tänään levyn uuden Hurriganes-kokoonpanon kanssa – ”Vapaamuotoista kuviokelluntaa” Ilta-Sanomat. 13.12.2016. Viitattu 13.12.2016.
  6. Remu Aaltonen jättää keikkalavat: "En edelleenkään ymmärrä Hurriganesin suosiota" Yle Uutiset. Viitattu 15.8.2017.
  7. Chuck Berry ja Remu Aaltonen samalle lavalle Helsingin Sanomat. 22.3.2008. Viitattu 14.8.2011.
  8. Yle: Euroviisujen kutsukarsinta, Remu
  9. Remu Aaltonen lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 3.7.2016.
  10. Remu Aaltonen lopettaa keikkailun – lähtee massiiviselle jäähyväiskiertueelle: ”Pitää ottaa järki käteen” Ilta-Sanomat. 15.8.2017. Viitattu 16.8.2017.
  11. Remu Aaltosen viimeinen keikka alkoi vauhdikkaasti - kitarasoolo ja ilotulitus! iltalehti.fi. Viitattu 21.1.2018.
  12. Vedenpää, Ville: Remu Aaltonen jättää keikkalavat: "En edelleenkään ymmärrä Hurriganesin suosiota" 15.8.2017. Viitattu 21.1.2018.
  13. a b c Yrjä, Ilkka: Remu Aaltonen on äidin poika www.iltalehti.fi. Viitattu 23.11.2019.
  14. a b c Remu Aaltosen lapsuusmuistot www.iltalehti.fi. Viitattu 22.11.2019.
  15. a b Aaltonen, Henry; Salo, Markku; von Bagh, Peter; Saksala, Harri: Remu – Poika varjoiselta kujalta, s. 9. (Alkuperäinen kustantaja Love Kirjat, 1984) WS Bookwell Oy, Juva, 2007.
  16. a b c Niemi, Jussi: "Miten pidät yllä kuntoasi?" "Panemalla." – Remu Aaltosen haastattelu vuodelta 1983 on väkevää tekstiä Soundi.fi. Viitattu 22.11.2019.
  17. a b c d e f g h i j Monen linnan kundi www.iltalehti.fi. Viitattu 22.11.2019.
  18. a b Kantola, Iida: Remu Aaltosen äiti on kuollut: ”Mutsi eli sellaisen elämän, ettei sitä moni tiedäkään” Ilta-Sanomat. 22.7.2016. Viitattu 22.11.2019.
  19. Arkistovieraana Remu Aaltonen -tv-ohjelma, Yle, 2013. Katsottavissa osoitteessa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/11/09/remu-aaltonen-paallikko-puhuu. Viitattu 23.11.2019.
  20. Niva, Ida-Annika: Remu Aaltonen kertoo köyhästä lapsuudestaan – perhe asui junanvaunussa mtvuutiset.fi. 31.10.2019. Viitattu 22.11.2019.
  21. Kaura, Vilma: Remu Aaltonen, 69, avoimessa haastattelussa - puhuu naisista, äidistään ja kodistaan SuomiRock. 12.1.2017. Viitattu 22.11.2019.
  22. a b c d e Rokkarin äiti -tv-dokumentti, jossa on haastateltavana Remun äiti Eeva-Aaltonen-Sorsa, 2006, Yle. Katsottavissa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=_4cEYL3gYa0&t=685s. Viitattu 22.11.2019.
  23. Annala, Jukka: Remu Aaltonen ohjaa bändiään kulmakarvoillaan – ilmeet ovat koodeja, joiden perusteella muiden pitää reagoida tempoon, tyyliin ja tunnelmaan www.aamulehti.fi. Viitattu 22.11.2019.
  24. a b Lähikuvassa Remu Aaltonen -tv-dokumentti (Osa 1), Yleisradio / TV 2, 1983. Katsottavissa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=XAXyMzvA4aE. Viitattu 22.11.2019.
  25. a b Lähikuvassa Remu Aaltonen -tv-dokumentti (Osa 2), Yleisradio / TV 2, 1983. Katsottavissa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=3TtzHokqLmA&t=228s. Viitattu 22.11.2019.
  26. Lähikuvassa Remu Aaltonen -tv-dokumentti (Osa 3), Yleisradio / TV 2, 1983. Katsottavissa osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=mW4pmDsCO_Y. Viitattu 22.11.2019.
  27. Remu Aaltonen tuomittiin rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 6.2.2008. Viitattu 6.2.2008.
  28. Remu Aaltonen sooloilee Vartiovuoren Pepissä Turun Sanomat. 6.6.2012. Viitattu 6.6.2012.
  29. IL: Remu Aaltonen kolaroinnistaan huumeissa: "Mun verestä voi löytyä mitä vaan" Iltasanomat 2.2.2013
  30. Remu: Hurriganes-musikaali on piste elämäntyölleni Helsingin Uutiset. 20.11.2012. Viitattu 2.2.2016.
  31. Remu muuttaa takaisin Helsinkiin – ”Joskus sitä jämähtää, saatana” Helsingin Uutiset. 11.7.2015. Viitattu 2.2.2016.
  32. Juuti, Mikko: Henry ”Remu” Aaltosella on toinen koti Espanjassa – ihmettelee vieläkin saavutuksiaan: ”Remu on tehnyt töitä, niin Henry voi mennä” Ilta-Sanomat. 27.10.2019. Viitattu 29.10.2019.
  33. Hiltunen, Hertta: Remu ja Mariska kertovat nyt, miten maaginen ystävyys alkoi: ”Se on korkeamman johdatusta” Me Naiset. 10.4.2019. Viitattu 22.11.2019.
  34. Parmala, Jenna: Remu Aaltosen poika Saska: ”Ulkomailla sain olla oma itseni” ET. 18.9.2018. Viitattu 22.11.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa