Urho Kekkosen katu

Urho Kekkosen katu (ruots. Urho Kekkonens gata), vuoteen 1980 Kampinkatu, on lyhyt katu Helsingin keskustassa Kampin kaupunginosassa. Se on vain korttelin mittainen, ulottuen Annankadulta idässä Fredrikinkadulle lännessä. Kadun varrella sijaitsevat Kampin liikekeskus ja linja-autoasema sekä Suomen maineikkain rock-klubi Tavastia. Katu on nykyään joukkoliikennekatu, ja vuonna 2008 sille rakennettiin myös raitiovaunukiskot.

Historia

Urho Kekkosen katu, alkuperäiseltä nimeltään Kampinkatu, syntyi 1800-luvun lopulla, kun Kampin kaupunginosan asemakaavaa laajennettiin pohjoiseen. Katu toimi pitkään Helsingin kaavoitetun ja kaupunkimaisesti rakennetun alueen rajana: sen pohjoispuolella levisi laaja Kampin kenttä, Ruotsin vallan ajalta periytynyt armeijan harjoituskenttä, jonka itäreunassa sijaitsi Turun kasarmi. Maaston kallioisuudesta johtuen katu ja sen eteläsivua reunustaneet talot olivat huomattavasti ylempänä kuin Kampin kenttä. Samasta syystä Kampinkatu päättyi itäpäässään kalliojyrkänteen reunalle, jossa se kääntyi jyrkästi etelään ja liittyi Annankatuun. 1920-luvulla Turun kasarmista tehtiin Helsingin linja-autoasema ja vanhan harjoituskentän valtasivat vähitellen linja-autot. Laiturialueen ja Kampinkadun väliin jäi kuitenkin kapeahko, osittain kallioinen nurmikkovyöhyke.

Rock-klubi Tavastia Hämäläistentalossa Urho Kekkosen kadulla.

Kadun etelälaitaa reunustivat alun perin 1800-luvun lopun puurakennukset. 1900-luvulla niiden tilalle nousi kolme punatiilistä, seitsenkerroksista asuin- ja liiketaloa: Urho Kekkosen katu 2 (Elias Paalanen, 1955), Urho Kekkosen katu 4-6 (Elias Paalanen, 1931) ja Urho Kekkosen katu 8 (Edvard Ikäläinen, 1931). Näistä keskimmäinen on Hämäläisten talo, jonka rakennutti osakuntatalokseen Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunta. Hämäläistentalon pohjakerroksessa toimii rock-klubi Tavastia.

2000-luvun alussa entisen linja-autoaseman kentän paikalle rakennettiin Kampin keskus, joka sisältää ostoskeskuksen ja maanalaisen linja-autoaseman. Rakennusryhmän Urho Kekkosen kadun -puoleisessa reunassa on kuitenkin myös asuintaloja. Samalla Urho Kekkosen kadun ilme muuttui ratkaisevasti: katu, joka oli yli vuosisadan ajan sijainnut suuren kentän laidalla, muuttui korttelikaduksi, jota reunustavat kummaltakin puolelta korkeat rakennusmassat. Kaksi Kampin keskuksen yhdeksästä sisäänkäynnistä on Urho Kekkosen kadulla. Kadun itäpäässä on portaat, jotka laskeutuvat Kampin keskuksen pääsisäänkäynnin edessä olevalle Narinkkatorille.

Nimi

Katu sai nykyisen nimensä presidentti Urho Kekkosen mukaan. Hän asui perheineen neljännesvuosisadan ajan vuokralaisena Hämäläisten talossa kadun varrella. Kekkonen muutti Hämäläisten taloon vuonna 1931 ja asui siellä vuoteen 1956, jolloin hän tuli valituksi tasavallan presidentiksi.^[1] Pääministerivuosinaan 1950-luvun alussa hän asui myös pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa, ja vuoden 1954 eduskuntavaaleissa häntä vastustaneet sosialidemokraatit käyttivät iskulausetta ”Kekkonen takaisin Kampinkadulle!”^[2].

Kekkosen täyttäessä 80 vuotta 3. syyskuuta 1980 Helsingin kaupunki onnitteli häntä muuttamalla Kampinkadun nimen Urho Kekkosen kaduksi. Uusi katukyltti URHO KEKKOSEN KATU varastettiin heti seuraavana yönä. Helsingin Sanomien pilapiirtäjä Kari Suomalainen julkaisi piirroksen, jossa Kekkonen oli itse varastanut nimikkokatunsa katukyltin ja istui Tamminiemessä ihailemassa sitä.

Lähteet

↑ Järvenpää, Eeva: Kampinkadusta tuli Urho Kekkosen katu presidentin syntymäpäivänä 1980. Helsingin Sanomat, 24.8.2008.
↑ Suomen historian pikkujättiläinen, s. 834. WSOY, 1987.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urho Kekkosen katu Wikimedia Commonsissa

[1] Järvenpää, Eeva: Kampinkadusta tuli Urho Kekkosen katu presidentin syntymäpäivänä 1980. Helsingin Sanomat, 24.8.2008.

[2] Suomen historian pikkujättiläinen, s. 834. WSOY, 1987.

[1]

[2]