Kirka

suomalainen laulaja

Kirka (oikealta nimeltään Kirill Babitzin, ven. Кирилл Бабицын, 22. syyskuuta 1950 Helsinki31. tammikuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen laulaja. Hänen kultalevyrajan ylittäneitä äänitteitään on myyty yli 754 000 kappaletta. Albumia Surun pyyhit silmistäni on myyty yli 214 000 kappaletta, mikä tekee siitä Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyimmän suomalaisen albumin.

Kirka
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa Kuusankoskitalossa 12.5.1989.
Kirka ”Surun pyyhit silmistäni” -konsertissa Kuusankoskitalossa 12.5.1989.
Henkilötiedot
Koko nimi Kirill Babitzin
Syntynyt22. syyskuuta 1950
Helsinki
Kuollut31. tammikuuta 2007 (56 vuotta)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi KirkaView and modify data on Wikidata
Laulukielet suomi, englanti
Aktiivisena 1962–2007
Tyylilajit pop, iskelmä, rock, soul, funk, rhythm and blues, hard rock, heavy metal
Soittimet laulu, harmonikka, huuliharppu, kitara
Yhtyeet Creatures, Mosaic, The Islanders, Sarcofagus, Mestarit
Aiheesta muualla
kirka.fi

Kirkan läpimurtohitti oli vuonna 1967 ilmestynyt ”Hetki lyö”, ja häneltä ilmestyi lukuisia menestyskappaleita pitkin 1960- ja 70-lukuja. Kirkan suosio taantui 1970- ja 80-lukujen vaihteessa, mutta hän nousi uuteen menestykseen vuonna 1984 edustaessaan Suomea Eurovision laulukilpailussa kappaleella ”Hengaillaan” ja samannimisen albumin myydessä kultaa. Vuosina 1986–1987 Kirka levytti englanninkielistä hard rockia. Hän kuitenkin siirtyi pian takaisin suomenkieliseen kevyempään musiikkiin ja voitti vuoden 1988 Syksyn sävelen kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”, mikä nosti hänet uransa huipulle. Vuosituhannen vaihteessa Kirka oli mukana suositussa Mestarit-kokoonpanossa.

Kirka oli monipuolinen laulaja, joka lauloi hyvin erilaista musiikkia. Häntä vaivasi toisinaan ristiriita hänen keikka- ja levymateriaalinsa välillä, joka usein erosi selvästi toisistaan. Keikoillaan hän esitti paljon rockia ja soulia, mutta levytti pääasiassa kevyempää musiikkia. Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.

ElämäkertaMuokkaa

Lapsuus ja nuoruus (1950–1966)Muokkaa

Kirkan isän Leo Babitzinin (s. 1914 Pietarissa Venäjällä) perhe pakeni bolševikkien marraskuussa 1917 suorittamaa lokakuun vallankaappausta Suomeen. Kirkan äiti Jelizaveta eli Elisabeth (o.s. Zarubina, s. 1917) syntyi Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa ja oli osittain juuriltaan saksalainen Reininmaalta.[1][2] Äidin isä oli ollut komendantti Venäjän laivastossa ja teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä.[1] Kirkan vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita.[1]

Kirill ”Kirka” Babitzin syntyi suomenvenäläisen emigranttiperheen kolmanneksi pojaksi 22. syyskuuta 1950 Helsingissä.[3] Putkimies Leo ja kotiäiti Elisabeth Babitzin asuivat lastensa kanssa Huvilakadulla ahtaasti talon alakerran huoneessa.[4][5] Babitzinien sisaruksiin kuuluvat Kirkan lisäksi myös musiikin parissa mukana olleet Aleksandr (Sammy) (1948–1973), Marija (Muska) (s. 1952), Georgij (Ykä) (s. 1955) ja Anna (s. 1960) sekä kaksivuotiaana hukkunut Leo (1946–1948).[5] Perheen kotikieli oli pääasiassa venäjä.[6] Kirilliä alettiin jo lapsuudessaan kutsua Kirkaksi, koska hänen oikea nimensä oli vaikea hänen suomenkielisille kavereilleen. Kirkan mukaan sana ”kirka” tarkoittaa venäjäksi hiilihankoa tai atrainta.[6] Myöhemmin perhe muutti Maunulaan, Pakilantie 20:n uusiin vuokrataloihin.[7]

Kirka innostui musiikista viisivuotiaana, kun hän sai Sofia-isoäidiltään harmonikan, jonka kanssa hän esiintyi esimerkiksi vanhainkodeissa.[8] Vuonna 1959, yhdeksänvuotiaana, hän aloitti Lasse Pihlajamaan harmonikkakoulun.[9] Seuraavana vuonna hän pääsi mukaan Kulttuuritalolla järjestettyyn televisioituun harmonikkakilpailuun, jossa hän saavutti alle 12-vuotiaiden piirinmestaruushopeaa.[10]

Kirkan kiinnostus laulamiseen heräsi noin 11–12-vuotiaana, kun Musiikki-Fazerilla lähettinä työskennellyt isoveli Sammy toi kotiin levyjä. Niiltä hän kuunteli Elvis Presleytä ja Paul Ankaa, ja myöhemmin tulivat muun muassa Beatles ja Rolling Stones.[11] Suurimman vaikutuksen häneen teki kuitenkin raspiääninen Little Richard, joka vaikutti pysyvästi hänen laulutyyliinsä.[12] Kirkan kiinnostuttua rockista myös harmonikkaharrastus jäi.[3] Sen sijaan Kirka opetteli soittamaan kitaraa, jota hän myöhemmin soitti toisinaan myös omissa sooloesiintymisissään.[13]

Kesällä 1962 Kirka liittyi laulusolistiksi Creatures-yhtyeeseen,[10] joka esitti suoraviivaista rock and rollia ja rhythm and bluesia.[12] Hänen ensimmäinen keikkansa laulajana oli Creaturesin kanssa Tyttöjen ammattikoulussa Helsingissä lokakuussa 1962.[8] Omien sanojensa mukaan hän ei vielä tuossa vaiheessa osannut laulaa, mutta rytmitaju ja melodianymmärrys riittivät pitkälle.[11] Hieman myöhemmin yhtyeen rumpaliksi liittyi Remu Aaltonen.[12] Uudenvuodenaattona 1964 yhtye pääsi esiintymään televisioon[10] ja vuonna 1966 elokuviin Käpy selän alla ja Topralli.[3] Levytyksiä Creatures ei koskaan tehnyt.[12]

Kirka oli aloittanut koulunkäynnin vuonna 1957 Tabunoffin venäläisessä koulussa Eirassa.[9] Vuonna 1961 hän aloitti suomalaisen koulun perheen muutettua Maunulaan. Kirka lopetti opiskelunsa seitsemänneltä luokalta jouluna 1966.[10] Hän ei viihtynyt suomalaisessa koulussa, vaan kertoi myöhemmin kammoksuneensa sen auktoritatiivista ja tasapäistävää johtamistapaa. Kirka myös jäi pari kertaa luokalle runsaiden poissaolojensa vuoksi.[14] Hän sai kouluaikanaan laulustakin arvosanakseen nelosen, sillä hän laiminlöi oppitunneilla käymisen keikkailun viedessä häneltä runsaasti aikaa ja voimia. Lastensuojeluviranomaiset kävivät Kirkan kotona huomauttamassa oppivelvollisuuden suorittamisesta, ja häntä uhkailtiin jopa kasvatuslaitokseen joutumisella.[15] Isänsä painostuksesta Kirka pyrki kolmesti oppikouluun, ja pääsikin sisään, mutta ei koskaan mennyt tunneille.[14]

Kirka muisteli kouluvuosiaan vuonna 1999 ilmestyneessä elämäkerrassaan:[14]

»Lintosen (opettaja) luona me käytiin faijan kanssa moneen kertaan ja yhdessä yritettiin keksiä määritelmää sille, miksi en halua kouluun tulla. Vastaus oli selvä: elämä oli muualla, ensin Halkosuontiellä Pakilassa kellaritreenikämpässä, avaimet sinne oli mun avaimet taivaaseen, siellä oli kitara, Beatleseja nauhalla, siellä sai soittaa ja laulaa. Välitin paskat mistään koulusta.»

Soolouran ensivuodet (1967–1974)Muokkaa

Kirkan ensimmäinen soolosingle, Love Recordsin julkaisema Anna suukko vain / Silloin ihminen kaunein on, ilmestyi kesäkuussa 1967. Creatures hajosi samana vuonna, minkä jälkeen Kirka liittyi hetkeksi Mosaic-yhtyeeseen, joka sekin hajosi pian.[10] Seuraavaksi Kirka liittyi Dannyn tilalle solistiksi The Islandersiin, jonka kanssa hän esiintyi ensimmäisen kerran lokakuussa 1967.[8][10] Kirka liittyi myös Dannyn johtamaan D-tuotantoon, jolloin hänelle luotiin aiemman raggarirokkarin sijaan siistin popparin imago. Hänen pukeutumiseensa panostettiin ja siihen otettiin vaikutteita Britannian mod-kulttuurista. Kirkan mukaan hänen ohjailunsa meni toisinaan liian pitkälle, mikä ärsytti häntä.[16] Kirka levytti mitä levy-yhtiö suositteli, kiersi Suomea muiden mukana, pukeutui kuten käskettiin ja piti seurustelusuhteensa salassa niin kuin neuvottiin.[17]

Syksyllä 1967 Kirka ja Islanders levyttivät Scandialle kappaleen ”Hetki lyö”, josta tuli Kirkan läpimurto. Kirka toimi levyllä Islandersin laulusolistina, mutta hänen nimeään ei vielä mainittu singlen tiedoissa.[3][8] Kappaleen äänityksen aikana studiossa paikalla ollut musiikkivaikuttaja Jaakko Salo tarkkaili, kuinka suomen kielen ääntäminen onnistui Kirkalta. ”Hetki lyö” nousi nopeasti radion Kahdeksan kärjessä -musiikkiohjelman suosikkilevylistan ykkössijalle.[18] Hitin ilmestymisen myötä Kirka lähti Dannyn kanssa ensimmäiselle kiertueelleen Pohjois-Suomeen, jossa hänen suosionsa oli hysteeristä.[10]

 
Kirka vuonna 1968. Kuva: Helge Heinonen (Helge W. Heinosen kokoelma / Museovirasto)

Kirka kiersi Suomea ahkerasti vuonna 1968, ja lisäksi Islanders, Kirka laulusolistinaan, levytti hitit ”Leijat” ja ”Ehkä suukon antaa saan”. Jälkimmäinen julkaistiin jo Kirkan nimellä.[3][8] Yksi tämän vuoden kiertueista oli maaliskuusta toukokuuhun kestänyt, Coca-Colan sponsoroima Syndikaatti tekee suurratsian, jolla olivat mukana myös Danny ja Islanders. Lisäksi Kirkalla ja Dannyllä oli yhteinen kesäshow Rock Side Story, joka rikkoi aiempia yleisöennätyksiä.[10]

Popin lisäksi Kirka lauloi edelleen myös englanninkielistä rockia ja soulia, jota on paljon hänen vuonna 1969 ilmestyneellä esikoisalbumillaan Kirka keikalla.[12] Se on Suomen ensimmäinen livealbumi ja se nousi listaykköseksi.[8] Samana vuonna ilmestyi myös toinen albumi, Kirka.[10] Kesällä hän järjesti nyt kokonaan oman kesäkiertueensa Rock and Roll Circus.[8] Sillä olivat mukana Anki, Eero Raittinen ja Okolona River Bottom Band. Kappale ”Viimeiseen mieheen” nousi samana vuonna Suomen myyntilistalla kärkiviisikkoon.[10] Kirka nousi nopeasti idoliksi Dannyn ja Johnnyn rinnalle, ja hän itse vertasi suurinta suosiotaan 1980-luvulla vallinneeseen Dingo-hysteriaan. Idolipalvonnalla oli kuitenkin myös kriitikkonsa.[12] Kirka itsekään ei suhtautunut hysteriaan varauksetta, sillä se esimerkiksi rajoitti hänen liikkumistaan julkisilla paikoilla.[19]

Kirka sai vapautuksen armeijasta vuonna 1969 vatsavaivojen vuoksi. Myöhemmin hän kertoi liioitelleensa oireitaan, jotta asepalvelus ei olisi katkaissut hänen lupaavassa vaiheessa ollutta uraansa.[20] Vuonna 1970 Kirka osti Helsingin Konalasta vajaan 70 neliön asunnon, jossa hän asui laulaja Kristianin kanssa.[21]

1970-luvun alussa Kirkan menestyskappaleita olivat ”Venus” ja ”Kulman kundit” sekä yhdessä Sammy-veljen kanssa levytetyt Simon & Garfunkel -käännökset ”Mrs. Robinson” ja ”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”. Muita tuon ajan hittejä olivat ”Silta yli synkän virran” ja ”Mamy Blue”.[3] Vuonna 1971 ilmestyi lähes pelkkiä käännöskappaleita sisältävä albumi Saat kaiken, jolla on muun muassa laulut ”Lady Madonna”, ”Silta yli synkän virran” ja ”Venus”. Kirkaa kuitenkin harmitti se, että kappaleet soitettiin levylle suomalaisella, vanhanaikaisella tyylillä. Lähes puolta albumin kappaleista Kirka esitti konserteissaan vielä uransa lopussakin.[22]

Kirka oli 1960- ja 70-lukujen vaihteessa mukana myös elokuvissa. Jörn Donnerin vuonna 1969 ilmestyneessä filmissä Sixtynine 69 kuultiin neljä hänen lauluaan.[23] Varsinainen rooli Kirkalla sen sijaan oli vuoden 1971 elokuvassa Takiaispallo. Ennakkoon kohua aiheuttivat hänen ja vastanäyttelijänsä Terhi Panulan rakastelukohtaukset, joita Panulan äidin näyttelijä Helena Haaviston pyynnöstä leikattiin pois lopullisesta versiosta. Kirkan ihailijat puolestaan pettyivät, koska he olivat ennakkokohun perusteella luulleet, että Kirka ja Panula olisivat elokuvassa pääosissa, vaikka todellisuudessa työnjohtajaperheen kapinallisen tyttären ja keikkamuusikon rakastuminen oli siinä pelkkä sivujuonne. Kirka esitti elokuvassa Tasavallan Presidentti -yhtyeen kanssa kappaleet ”Saat kaiken” ja ”Kaukainen valo”.[24]

Vuoden 1971 juhannus oli koitua Kirkalle kohtalokkaaksi. Hän oli lähtenyt yhdessä Lasse Mårtensonin ja Esko Linnavallin kanssa keikkakiertueelle pienlentokoneella. Kesken matkan kone joutui ukkosmyrskyyn, ja sen moottori sammui. Lentokone onnistui kuitenkin tekemään pakkolaskun järveen. Konetta vastaan ehti joukko ilmavoimien sotilaita ja palokunta. Artistit selvisivät tilanteesta ja pääsivät jatkamaan matkaansa poliisikyydillä keikkapaikalle Punkalaitumelle, jonne he saapuivat kuitenkin reilusti myöhässä.[25] Kirka on sanonut, että hän oli jo vuonna 1968 joutunut Dannyn sihteerin kanssa keikkamatkalla auto-onnettomuuteen, kun sihteerin kuljettama Datsun 100A ajautui noin 150 kilometrin tuntinopeudessa katolleen peltoaukealle. He selvisivät vammoitta ja Kirka esiintyi keikallaan Varkaudessa normaalisti.[26]

Vuonna 1972 Kirka oli ensimmäistä kertaa mukana Suomen euroviisukarsinnoissa kappaleella ”Kaikkea on” ja sijoittui kolmanneksi.[3] Kaikkiaan Kirka oli uransa aikana mukana euroviisukarsinnoissa vuosina 1972–1996 yhteensä 22 kappaleella, useammin kuin kukaan muu.[5] Monipuolisena solistina hänet lähetettiin 1970-luvulla myös moniin Itä-Euroopan laulukilpailuihin sekä Syksyn säveleen, mutta vielä vaatimattomalla menestyksellä.[12]

Kirkan kunnianhimoisempi albumi Nykyaikaa ilmestyi vuonna 1972.[27] Edellisen albumin studiomuusikkojen sijaan sillä soittaa rockmuusikkoja, kuten esimerkiksi Tasavallan Presidentin ja Pepe & Paradisen soittajia. Albumilla on käännöskappaleita, kuten ”Kanelipuun alla” (Neil YounginCinnamon Girl”) ja ”Maggie May” (Rod Stewart) sekä kokonaan uusia lauluja, joita sävelsivät Frank Robson, Jukka Tolonen ja Rauli Badding Somerjoki. Osa kriitikoista kehui levyä ja piti sen musiikkia rajuna Kirkaksi, kun taas fanit vierastivat sitä.[27][28] Nykyaikaa-albumillaan Kirka yritti ensimmäisen kerran kaventaa eroa hänen esiintymistensä ja levyjensä erilaisen materiaalin välillä.[29]

Kirkan kesäkiertueet kiersivät Suomea 1970-luvun alun jokaisena kesänä, ja yleensä mukana olivat sisarukset Muska ja Ykä.[8] Vuoden 1973 suurin singlehitti oli ”Varrella virran”, joka kuuluu albumille Rautaa ja kettinkiä.[3] Sillä on pääasiassa käännöskappaleita esimerkiksi Sladelta, Alice Cooperilta ja Neil Youngilta. Albumilla Kirkaa säestää Islanders-yhtye.[27] Kirkan viimeinen albumi Scandialle oli vuonna 1974 julkaistu kokoelma Kirkan parhaita.[21]

Levy-yhtiön vaihdoksia ja talousongelmia (1974–1985)Muokkaa

1970-luvun puoliväli merkitsi Kirkalle itsenäistymistä. Aiemman ohjailun sijaan hän ryhtyi levyttämään materiaalia josta itse piti, vaihtoi ohjelmatoimistoa lähtemällä D-tuotannosta sekä siirtyi levy-yhtiö Scandialta EMIlle syksyllä 1974[27]. Kuitenkin samalla Kirkan menestys alkoi hiipua ja pian hän joutui taloudelliseen ahdinkoon.[30] Kirka oli jo vuoden 1971 jälkeen alkanut kapinoida levytysmateriaaliaan vastaan. Osuutensa tähän oli taustayhtye Islandersiin kosketinsoittajaksi liittyneellä Kassu Halosella, joka Kirkan mukaan oli hänen ensimmäinen ”sielunveljensä musiikissa”.[31]

Muutosten myötä Kirka siirtyi levyillään lähemmäs funkia ja soulia.[27] Uudelle levy-yhtiölle hän teki Kassu Halosen johtaman Islandersin kanssa kaksi albumia.[3] Vuonna 1975 ilmestyneellä kunnianhimoisella albumilla Tiukka linja Kirka esittää soulia, reggaeta ja rockia, ja kappaleiden alkuperäisiin esittäjiin lukeutuvat Stevie Wonder, Bob Marley ja Bad Company.[32] Seuraavana vuonna 1976 ilmestyi Tukholmassa äänitetty albumi Lauantaiyö, joka jatkoi Kirkan kunnianhimoisempaa tuotantoa. Albumilla on muuassa Kassu Halosen sävellys ”Nousin ristien taa” sekä käännöskappale ”Kun mies löytää naisen” eli Percy Sledgen ”When a Man Loves a Woman”.[33] Saman albumin kappaleella ”Mirella” oli osallistunut jo edellisvuoden 1975 Syksyn säveleen.[21] Tiukka linja ja Lauantaiyö kumpikaan eivät menestyneet toivotusti.[3]

Kirka avioitui Kirsti Mikkolan kanssa keväällä 1976 Lahden ortodoksisessa kirkossa.[34] He olivat tavanneet vuonna 1971, kun Mikkola oli ollut tanssityttönä Kirkan Kesäleikki-kiertueella.[21] Häiden aikaan Mikkola oli raskaana, ja heidän esikoislapsensa syntyi saman vuoden lokakuussa.[35] Kaikkiaan he saivat neljä lasta,[36] joista Alexandra (s. 1981) on esiintynyt laulajana.[37]

Kirkan raha-asiat olivat pysyneet kunnossa niin pitkään, kun hän kuului D-tuotantoon.[38] Sieltä Kirka siirtyi Viihde-Polariin, joka hänen mukaansa esimerkiksi pimitti keikkapalkkioita tuhansien markkojen edestä, mistä hän vielä paljon myöhemminkin kertoi olevansa yhä katkera.[39] Ratkaisuksi näihin ongelmiin Kirka perusti vuonna 1975 lakimiehen ohjeistamana kommandiittiyhtiön, mutta verottaja piti sitä veronkiertona ja sulki yhtiön. Siitä seurasi verorästien kumuloituminen, minkä vuoksi Kirka joutui lähes 20 vuotta kestäneeseen velkavankeuteen. Pahimmillaan Kirkalla oli velkaa 1,8 miljoonaa markkaa ja perhe elätettävänään.[21] Verovelkojen lyhentämiseksi hän esimerkiksi joutui myymään Konalan asuntonsa vuonna 1975.[21][40] Kirkan mukaan myynti ei kuitenkaan juuri auttanut tilanteeseen, koska Viihde-Polar myi häntä keikoille hinnoilla, joista ei jäänyt mitään käteen. Asunnon myymisen jälkeen Kirkan perhe muutti ensin Kirsti Mikkolan vanhempien luokse Lahteen suureen omakotitaloon, minkä jälkeen he saivat vuokra-asunnon ortodoksisen seurakunnan talosta Helsingin Kruununhaasta. Kirkaa auttoi eräs pankinjohtaja antamalla suuren lainan. Myös taustayhtye Islanders oli hajonnut, jolloin Kirka perusti tilalle toisen mielestään hyvän yhtyeen ja tinki samalla tuloistaan, koska halusi musiikillisen laadun pysyvän korkeana.[41]


Kirka levytti vuonna 1977 Finndiscille, kun toimittaja Jake Nyman tuotti hänen albuminsa Kaksi puolta.[3] Tämäkin albumi sisältää paljon käännösmateriaalia, alkuperäisiä esittäjiä ovat esimerkiksi Eagles, 10cc, Procol Harum ja Steve Miller Band.[33] Huolellisesta työstöstä huolimatta tämäkään albumi ei menestynyt, eikä sillä ollut selvää hittiä.[3] Vuonna 1977 Kirka oli myös mukana rivimuusikkona Islandersin albumilla Speed.[21] Hän soitti levyllä huuliharppua ja lehmänkelloa sekä lauloi taustoja.[42]

Vuonna 1978 Kirka kiersi ja levytti sisarensa Anna Babitzinin kanssa,[21] ja heiltä julkaistiin kaksi singleä ja kokonainen albumi Anna & Kirka.[3] Duo saavutti menestystä kappaleella ”Sinut haluan vain”, joka oli käännös John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin levytyksestä ”You’re the One That I Want”.[33] Kirkan oma single ”Nyt maistuu elämä taas”, joka ilmestyi vuonna 1979, menestyi kohtuullisesti.[3] Hän teki myös yhteiskiertueita Vicky Rostin kanssa. Kesällä 1979 heillä oli yhteinen show Drive in Happy Days Bar[21] ja seuraavan vuoden kesäshow oli nimeltään Sirkus Jamboree.[43]

1970-luvun loppu ja 1980-luvun alku olivat Kirkan uran laskukautta.[8] Samalla lavakulttuuri Suomessa näivettyi ja Kirkan työt vähenivät.[44] Lavakeikkojen vähentyessä hän aloitti ravintolashow’t vuonna 1980.[12][43] Niitä hän teki ahkerasti, jopa 25 kuukaudessa.[45] 1980-luvun alussa Kirka joutui esittämään itselleen epämieluisaa musiikkia ravintoloissa, joissa hän ei viihtynyt. Taustayhtyeet vaihtelivat, eikä Kirka voinut arvostaa niitä. Lisäksi hän vaihtoi levy-yhtiötä CBS:lle, jossa hänen levytettäväkseen annettiin materiaalia josta hän ei pitänyt. CBS:lle ja ravintoloihin menemistä Kirka kuvasi myöhemmin elämänsä suurimmaksi erehdykseksi.[46]

CBS julkaisi vuonna 1981 Antti Hyvärisen tuottaman studioalbumin Kirka. Musiikillisesti albumi on lähellä perinteistä iskelmää, eikä levy miellyttänyt Kirkaa ja ostavaa yleisöä.[3] Kirka arvosteli sitä myöhemmin uransa huonoimmaksi.[43] Lisäksi albumilla on kappale ”Kyyneleet”, jota hän inhosi ja joka oli hänen ainoa kappaleensa, jota hän ei suostunut lainkaan esittämään.[4] Kirkan mukaan kappaleessa tiivistyy koko kyseisen ajanjakson epätoivo.[47] Saman albumin kappaleella ”Amen” Kirka osallistui Syksyn säveleen.[43]

Kirka vieraili heavy metal -yhtye Kimmo Kuusniemi Bandin vuonna 1982 ilmestyneellä albumilla Moottorilinnut.[48] Yleisradio esitti televisiossa Kirkasta kertovan dokumentin Kirka, laulaja.[43] Ajan myötä Kirkaa oli alkanut kyllästyttää avioelämä ja hän alkoi hakea ulkopuolisia suhteita. Välit vaimoon olivat kylmenneet, eivätkä he Kirkan mukaan ehtineet kunnolla hoitaa suhdettaan ja puhua asioista. Myös talousvaikeuksien aiheuttamat murheet vaikuttivat suoraan avioliiton tilaan.[49] Vuonna 1982 Kirkalle syntyi avioliiton ulkopuolinen tytär.[36] Kirka maksoi tämän elatusmaksut, mutta ei koskaan vaatinut tapaamisoikeutta. Kirka salasi tyttären olemassaolon vaimoltaan useiden vuosien ajan.[50]

Euroviisukarsinnassa 1983 Kirka oli mukana kolmella kappaleella. Juuri ennen esiintymistään hän oli saanut tiedon isänsä kuolemasta. Kirkan kilpailukappaleista parhaiten pärjäsi ”Täytyy uskaltaa”, joka sijoittui toiseksi. Myös samanniminen albumi julkaistiin.[43] Täytyy uskaltaa -albumia Kirka piti askeleena parempaa suuntaan ja sanoi siinä olevan ”jo vähän ryhtiä”.[51]

Vuoden 1984 euroviisuissa Kirka edusti Suomea kappaleella ”Hengaillaan”, joka sijoittui yhdeksänneksi.[3] Samannimisestä albumista hän sai uransa ensimmäisen kultalevyn. Samana vuonna 1984 Kirkalle myönnettiin myös Vuoden miessolistin Emma-palkinto.[8] Kirkan comebackin kruunasi Juice Leskisen suomeksi kääntämä ”Soitin vain kun taas sua kaipaan”. Vuonna 1985 ilmestyi albumi Älä sano ei, ja saman vuoden hittejä oli ”Kahden hullun matka”.[3]

Hard rockin jälkeen huippusuosioon (1986–1994)Muokkaa

Kirka siirtyi 1980-luvun puolivälissä Kassu Halosen, Kisu Jernströmin ja Vexi Salmen johtamalle Flamingo-levymerkille.[3] Vuosina 1986 ja 1987 Kirkalta ilmestyi kahden albumin verran englanninkielistä hard rockia, joista ensimmäinen albumi R.O.C.K. myi kultaa.[8] Sillä oli paljon lainakappaleita, kuten SteppenwolfinBorn to Be Wild” ja Alice CooperinSchool’s Out”.[52] Hänen toinen hard rock -albuminsa oli vuonna 1987 ilmestynyt The Spell.[43] Sen musiikki oli paikoin heavy metalia, ja lainakappaleiden sijaan kaikki laulut olivat Kassu Halosen ja Kisu Jernströmin sävellyksiä.[52]

Euroviisu ”Hengaillaan” oli tuonut Kirkalle nostetta, mutta ei riittävästi. Alkuvuodesta 1988 hän joutui hakemaan apua sosiaalitoimistosta, kun hänelle oli määrätty puolentoista miljoonan markan jäännösvero.[53] Samana vuonna Kirka siirtyi suomenkieliseen iskelmään ja nousi suosionsa huipulle voitettuaan ylivoimaisesti Syksyn sävelen kappaleella ”Surun pyyhit silmistäni”.[54] Kirka itse ei pitänyt kappaleesta, ja aluksi hän kieltäytyi levyttämästä sitä.[4] Samannimistä albumia myytiin viisinkertaiseen platinalevyyn oikeuttava määrä, ja se oli pitkään Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi, kunnes 1990-luvulla Jari Sillanpään esikoisalbumi rikkoi ennätyksen.[54] Vuonna 2010 Surun pyyhit silmistäni oli Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin albumi, kun sitä oli myyty yli 214 000 kappaletta.[55] ”Surun pyyhit silmistäni” oli Kirkalle myös taloudellisesti käänteentekevä,[56] ja viimeiset verovelkansa hän sai maksettua pois vuonna 1997.[53]

Albumi Anna käsi, joka ilmestyi vuonna 1989, myi tuplaplatinaa.[3] Kirkalta ilmestyi myös Surun pyyhit silmistäni -niminen konserttivideo.[43]

1990-luvun alkaessa Kirkalta julkaistiin platinaa myynyt albumi Ota lähellesi (1990), jota seurasi kultalevyyn yltänyt Kasvot peilissä (1991).[3][57] Kirkalle myönnettiin Erikois-Emma menestyksekkäästä urastaan vuonna 1991.[58] Vuonna 1992 hän saavutti jälleen kultalevyn albumillaan Pyydä vain.[3]

Kirka ja Kirsti Mikkola erosivat vuonna 1992. Kirka avioitui samana vuonna lentoemäntä Paula Nummelan kanssa.[59] Nummela tuli raskaaksi mutta sai keskenmenon vuonna 1994, eivätkä he koskaan saaneet toivomaansa yhteistä lasta.[53]

Kesällä 1992 Kirka keikkaili Kreikassa ja saavutti siellä suosiota.[60] Vuonna 1993 häneltä julkaistiin Kreikassa englanninkielinen albumi Sadness in Your Eyes, jolla on käännösversioita Flamingo-ajan hiteistä.[58] Albumin julkaisun jälkeen Kirka teki vuonna 1993 Kreikassa kolme keikkaa ja esiintyi seitsemässä tv-ohjelmassa. Samanvuotisessa Back to the Sixties -tapahtumassa Katinkullassa Kirka esiintyi yhdessä Pave Maijasen ja Hectorin kanssa. Esiintyminen oli alkua myöhemmälle yhteiselle suurkiertueelle.[60]

Kirkan menestys jatkui vuoden 1994 Kirka-albumiin asti. Levy-yhtiö Flamingo ajautui lopulta konkurssiin.[58]

Kirka toimi myös ääninäyttelijänä. Disneyn elokuvassa Oliver ja kumppanit (1988) kuultiin Kirkan esittämä kappale ”Olipa kerran New Yorkissa”. Hänen suurin dubbausroolinsa oli elokuvassa Rokkikukko (1992), jossa hän ääninäytteli nimikkoroolin.

Uusi levytyssopimus ja viimeiset vuodet (1995–2007)Muokkaa

Uuden levytyssopimuksen Kirka sai kansainväliseltä BMG:ltä vuonna 1995. Kirkan ensimmäinen julkaisu uudelle levy-yhtiölle oli maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa levytetty ”Den glider in”.[58][60] Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Tie huomiseen, jolla on hitit ”Aamuun asti tanssittiin”, ”Tunnetko” sekä ”Toukokuu”, joka sijoittui kolmanneksi Suomen euroviisukarsinnoissa.[58] Albumi nousi listalla kuudenneksi, ja Kirka oli jo menettänyt suurimman suosionsa. Sen sijaan keikoilleen hän veti edelleen paljon yleisöä.[61] Vuotta myöhemmin 1997 Kirka vietti uransa 30-vuotisjuhlaansa, jolloin hän kiersi Suomea 56 konsertin verran. Lisäksi julkaistiin Kirkan koko uran kattava kokoelma Hetki lyö, joka myi platinaa.[58]

Lokakuussa 1998 Kirka, Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Hector järjestivät Helsingin Hartwall-areenalla Mestarit-nimellä yhteiskonsertin, joka äänitettiin ja televisioitiin. Konsertti oli suosittu ja sitä seurasi loppuunmyytyjen esiintymisten kiertue. Hartwall-areenan konsertissa äänitetty livealbumi Mestarit Areenalla myi triplaplatinaa ja oli Suomessa vuoden 1999 myydyin kotimainen albumi. Vuoden 1999 alussa järjestettiin vielä toinen lähes loppuunmyyty Mestarit-kiertue, joka huipentui täydelle Helsingin olympiastadionille elokuussa 1999.[58]

Kirkan elämäkerta Enimmäkseen Kirkasta ilmestyi lokakuussa 1999.[60]

Vuonna 2000 jälleen suuressa suosiossa ollut Kirka täytti 50 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin konserttikiertue ja julkaistiin uusi studioalbumi Suuri hetki. Hänet myös palkittiin toistamiseen Vuoden miessolistin Emma-palkinnolla.[62] Kirill Babitzin -säätiö perustettiin Kirkan 50-vuotispäivänä. Säätiö tuki alle kouluikäisten lasten musiikkiharrastusta.[63] Säätiön päämäärinä mainittiin musiikkipainotteisen päiväkodin tai koulun perustaminen Helsinkiin.[64][65] Helsingin käräjäoikeus päätti purkaa säätiön vuonna 2018.[66]

Syksyllä 2002 ilmestyi albumi Sinut siinä nään.[58] Musiikkitoimittajat valitsivat sen kuukauden albumiksi. Samana vuonna Kirka oli mukana huumeiden vastaisessa työssä osallistumalla Katkolla tulevaisuus -projektiin. Samalla julkisuudessa käsiteltiin Kirkan pojan huumeongelmaa. Paljon huomiota saivat myös Kirkan ja hänen aviottoman tyttärensä riidat elatusmaksuista.[62]

Kirkan viimeiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 2005 ilmestynyt Elämääni eksynyt, joka oli hänen uransa 29:s albumi.[3] Vuonna 2006 Kirka esiintyi Taiskan kanssa Kahden hullun matka -nimisellä yhteiskiertueella.[62]

 
Kirka keikalla Ravintola Foxiassa Oulussa 19. tammikuuta 2007.

Kirkan viimeiseksi julkiseksi konsertiksi jäi esiintyminen Helsingissä ravintola Luxissa torstaina 25. tammikuuta 2007. Hän kuoli kotonaan Helsingissä 31. tammikuuta 2007 kello 1.30 aortan repeämään.[67][68][69] Kuolemaansa edeltävinä kuukausina Kirka oli tuntenut itsensä hyvin väsyneeksi ja sairaaksi ja joulukuussa kärsinyt rotaviruksesta. Hän oli huolissaan terveydentilastaan ja käynyt lääkärissä tarkistuttamassa kuntoaan, viimeisen kerran viisi päivää ennen kuolemaansa. Kirka ei kuitenkaan joutunut sairaalahoitoon.[70] Kirkan sisar Muska on sanonut, että ennen kuolemaansa Kirkan rintakehä oli ollut epätavallisen turvonnut.[68]

Kirka haudattiin 2. helmikuuta Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle veljensä Sammyn viereen, ja siunausseremonian toimitti Kirkan ystävä Mitro Repo.[71][72][73] Kirkan muistopalvelus järjestettiin 10. maaliskuuta täydessä Uspenskin katedraalissa.[62] Kaikki eivät mahtuneet sisälle, joten kirkon ulkopuolelle tuotiin kaiuttimia, joista jumalanpalvelusta pystyi seuraamaan.[67]

Kirkan oli tarkoitus osallistua Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan keväällä 2007, mutta hän kuoli juuri ennen kuvausten alkamista.[74] Viimeisenä elinpäivänään hän joutui jättämään harjoitukset väliin huonovointisuuden vuoksi.[70] Hän oli myös suunnitellut hevilevyä Suomen parhaimpien rock- ja metallimuusikoiden kanssa ja oli ehtinyt pyytää työparikseen Stratovariuksen Timo Tolkin. Tolkin ehdotuksesta he ryhtyivät kuitenkin suunnittelemaan Elämäni-nimistä albumia, joka olisi nimensä mukaisesti käsitellyt Kirkan elämää.[75]

Kuoleman jälkeenMuokkaa

Pian Kirkan kuoleman jälkeen Warner Music Finland ilmoitti julkaisevansa Kirkan vuoden 1969–1978 albumit ensimmäistä kertaa CD-levyinä.[76] Maaliskuussa 2007 julkaistiin muistokokoelma Kaikki parhaat 1967–2007,[62] joka myi kultaa.[57]

Kirkan muistokonsertti järjestettiin Hartwall-areenalla 14. helmikuuta 2008. Se kuvattiin ja esitettiin myöhemmin televisiossa. Konsertin tuotto ohjattiin Kirill Babitzin -säätiölle. Samana vuonna julkaistiin Kirkan kattavin kokoelma Kaikki singlet, jolla on kahdeksan CD-levyä.[62]

Vuonna 2014 järjestettiin Hengaillaan-kiertue, jossa esitettiin Kirkan tunnettuja kappaleita sekä hänelle läheisten henkilöiden kuten Vexi Salmen ja Kassu Halosen kertomia tarinoita. Kirkan oman yhtyeen säestyksellä kiertueella esiintyivät Pauli Hanhiniemi, Pete Parkkonen, Pentti Hietanen, Sami Hintsanen, Roosa Nummela sekä Muska, Ykä ja Aleksandra Babitzin.[66]

Helsingin kaupunginteatterin Kirka-musikaalin Surun pyyhit silmistäni ensi-ilta järjestettiin Linnanmäen Peacock-teatterissa helmikuussa 2017. Kirkaa näyttelivät vuorotellen Kalle Lindroth ja Heikki Ranta.[66]

Svart Records julkaisi toukokuussa 2017 Kirkan ja Islandersin vuonna 1975 Helsingin Liisankadun studioilla äänitetyn studiolivealbumin Pop-Liisa 12: Kirka & Islanders 1975. Albumin materiaali oli ennenjulkaisematonta.[66]

Kirka-musikaalin Varrella virran ensi-ilta järjestettiin Salossa 17. helmikuuta 2008. Kirkan roolissa esiintyi Markus Niemi. Syyskuussa käynnistyi toinen Kirka-musikaali, Suomen musiikkiteatterin esittämä Hetki lyö, jossa Kirkaa näytteli Ilari Hämäläinen. Hetki lyö jatkui vuonna 2019.[66] Uusi Kirka-musikaali Surun pyyhit silmistäni sai ensi-iltansa Kouvolan Teatterissa syyskuussa 2020.[77]

TaiteilijakuvaMuokkaa

MusiikkityyliMuokkaa

Musiikillisesti Kirka piti rankasta rockista ja soulista.[12] Häntä vaivasi pitkään ristiriita hänen keikka- ja levymateriaalinsa välillä. Keikoillaan Kirka esitti rockia, soulia ja rhythm and bluesia huuliharpun kanssa, mutta levyillään hän oli suomalaiseen materiaaliin siirryttyään poppari, iskelmälaulaja ja viihdetaiteilija.[4] Esimerkiksi hänen uransa alkuvaiheen singlet olivat ajanmukaisesti pääasiassa kevyttä käännöspoppia. 1970-luvulla Kirka hankkiutui eroon levypomojen käskytysvallasta levyttääkseen itselleen mieluisampaa musiikkia. Kunnianhimoiset albumit Nykyaikaa (1972), Tiukka linja (1975) ja Lauantaiyö (1976) eivät kuitenkaan menestyneet kaupallisesti kovin hyvin.[12]

Kun Kirkan suosio 1970-luvun lopulla hiipui, hän joutui palaamaan takaisin itselleen usein sietämättömän iskelmällisemmän musiikin pariin. Hän oli myös siirtynyt esiintymään ravintoloihin, jonne äänekäs musiikki ei sopinut. Vuonna 1999 antamassaan haastattelussa Kirka kutsui tätä jaksoa ”pimeäksi ajaksi”, jolloin hänen sopivimpana yleisönään pidettiin kotirouvia.[12]

Itse olen hyväksynyt alan edellyttämät realiteetit – jos aikoo itsensä ja perheensä elättää, ei kannata hakata päätä seinään. On tehtävä sellaista musaa, joka löytää yleisönsä, mutta silti ei tarvitse sieluaan myydä, keikoilla voi esittää sitä musiikkia, jota itse rakastaa. Se ei ole laskelmointia, vaan tosiasioiden silmiin katsomista ja hyväksymistä.

– Kirka[4]

Vuosina 1986 ja 1987 Kirka levytti hard rock -albumit R.O.C.K. ja The Spell. Jälkeenpäin Kirka kertoi nauttineensa tästä ajanjaksosta hyvin paljon ja päässeensä sen aikana takaisin omimpaansa, minkä lisäksi ”siinä paloi monen vuoden kuona ja miksei myös kauna pois”. Toisaalta hänen kertomansa mukaan hän sai uudesta tyylistään myös hyvin paljon kritiikkiä ja vasta myöhemmin hänet hyväksyttiin ”all around -laulajana”.[4] R.O.C.K. myi kultaa, mutta The Spell menestyi vaatimattomasti. Ongelmana olivat myös taloushuolet. Danny on sanonut, että musiikillisten intressiensä vuoksi Kirka joutui ”sossun luukulle”.[53]

Vuonna 1988 Kirka levytti suurimman hittinsä ”Surun pyyhit silmistäni”. Kirka piti aluksi kappaletta ”kamalana humppana” ja kieltäytyi laulamasta sitä, kunnes sovitusta muokattiin reggaen suuntaan.[4] Kappale helpotti Kirkan talousongelmia, mutta siitä huolimatta Kirka oli vastahakoinen, koska hän halusi edelleen laulaa rockia eikä iskelmää.[53] Samalla crossover-iskelmän reseptillä Kirka levytti useita muitakin suurille ikäluokille suunnattuja albumeja, mutta lopulta hän kyllästyi saman kaavan toistamiseen. 1990-luvun lopulla hän levytti enää harvakseltaan.[12]

Toimittaja Jukka Lindforsin mukaan Kirkan uran voi kiteyttää kolmen kappaleeseen. ”Hetki lyö” oli hänen läpimurtonsa, ”Born to Be Wild” hänen rock-tavaramerkkinsä ja ”Surun pyyhit silmistäni” aloitti hänen urallaan uuden nousun.[56]

Kirka itse kuvaili musiikkiaan melodiseksi rock-iskelmäksi[78] ja sanoi olevansa rocklaulaja, joka esittää poppia ja iskelmää.[58]

Laulaja ja esiintyjäMuokkaa

 
Kirka esiintymässä liikuntasalissa 1960-luvulla.

Laulajana Kirka oli hyvin laaja-alainen ja hänen äänensä oli raspinen.[79] Hän sai vaikutteita laulutyyliinsä Little Richardilta.[12] Uransa alussa hänen äänenkäyttöään verrattiin Little Richardin lisäksi Ray Charlesiin ja etenkin James Browniin.[80] Kun keikkamyyjä Reino Bäckman kuuli nuoren Kirkan laulavan, arvosteli hän tämän äänenkäyttöä erittäin karkeasanaisesti.[81]

Kirka ei käynyt laulunopettajalla, koska halusi varjella ääntään ulkopuoliselta vaikuttamiselta. 1960- ja 70-lukujen vaihteessa Kirka otti muutaman tunnin Ture Aralta, joka opetti hänelle oikeanlaista hengitystekniikkaa.[82]

Danny on sanonut, että Kirkan rytmitaju oli hämmästyttävän hyvä pohjoismaiseksi laulajaksi. Hän kutsui kirkaa Suomen ainoaksi laulavaksi saksofoniksi, ja erittäin tapuisalla äänenvärillään Kirka pystyi tulkitsemaan niin balladeita kuin Ray Charlesin ja James Brownin tyylistä soulia ja gospeliakin. Danny nostaa esiin myös sen, että aikansa valtavirrasta poiketen Kirka ei tyytynyt iskelmiin vaan hänellä oli rohkeutta ja tyylitajua valita linja, johon kuuluivat pop ja rock.[79] Danny on sanonut, että Kirkalla olisi voinut olla edessään ura ulkomailla, mikäli joku kansainvälinen manageri olisi ymmärtänyt hänen lahjakkuutensa.[67]

Pave Maijasen mukaan Kirkan sydämellinen luonne ja persoona oli hänen vahvuutensa myös laulajana. Maijanen uskoo, että nämä piirteet välittyivät hänestä myös esiintyjänä, mikä oli varmasti iso syy hänen suosioonsa. Maijanen on sanonut, että Kirka ei ollut lauluntekijä tai säveltäjä mutta sitäkin rankempi esiintyjä.[79] Kassu Halosen mukaan Kirka antoi esiintymisissään aina kaikkensa riippumatta siitä, kuinka paljon yleisöä oli paikalla. Lasse Norres uskoo Kirkan omaksuneen tämän ajattelutavan entiseltä yhtyekaveriltaan Remu Aaltoselta. Norreksen mukaan Kirkalla oli samanlainen vimma ja sisäinen ominaisuus esiintymiseen ja viihdyttämiseen kuin Remulla, Dannyllä ja Kari Tapiolla.[7]

Kirkan esiintymiset olivat tarkkaan mietittyjä kappaleiden välisiä puheita myöten, eikä hän siksi mielellään muuttanut keikkakonseptiaan.[61] Hän oli myös erittäin tarkka esiintymistensä äänentoistosta.[83]

HenkilökuvaMuokkaa

Kirkan jälkimmäinen vaimo Paula Nummela on kuvannut Kirkaa vaikeasti lähestyttäväksi ihmiseksi, jolla oli vaikeuksia paljastaa todellista, vakavampaa itseään, jonka hän oli piilottanut iloisen roolinsa alle. Nummelan mukaan tämän ulkokuoren alla Kirkalla oli sielunelämä, johon tutustuminen vei Nummelalta aikaa kaksikymmentä vuotta.[53] Kirkan sisaren, Muskan, mukaan Kirka oli taivaanrannan maalari, optimisti ja pilvissä eläjä. Muska on sanonut, että Kirka teki liikaakin töitä eikä suostunut hänen ehdotuksiinsa keikkatauoista. Myös Kassu Halonen on nostanut esiin Kirkan ahkeruuden, ja hänen mukaansa kaksi viikkoa oli maksimimäärä, jonka Kirka pystyi olemaan lomalla ja pois kekoilta.[7]

Kirkaa on kuvattu kiltiksi ja sydämelliseksi ihmiseksi. Esimerkiksi Pave Maijanen sanoi Kirkan olevan ikuinen veijari sekä mahdollisesti sydämellisin ihminen, jonka hän on koskaan tavannut.[53] Kassu Halosen mukaan Kirka oli kiltti ja lojaali ihminen, joka aina auttoi muita, eikä koskaan puhunut pahaa kollegoistaan.[7] Tällä luonteenpiirteellä oli kuitenkin myös huonot puolensa. Kiltteyttään hän allekirjoitti huonoja sopimuksia ja jätti ajamatta omia etujaan. Tämän vuoksi Kirka antoi itselleen lisänimen Juha-Matti Lammas.[4] Myös Remu Aaltosen mukaan Kirka oli ”liian kiltti” ja muiden ohjailtavissa sekä myös arka ja ujo.[84]

Lasse Norreksen mukaan Kirka oli vaatimaton ja jopa ujo. Hän auttoi muita, mutta ajoi itsensä välillä loppuun. Kuitenkaan hän ei luovuttanut koskaan. Norres huomasi, että Kirka käyttäytyi iloisesti myös silloin, kun hänen uransa oli alamaissa ja taloutensa kriisissä. Toisaalta Norres on sanonut, että Kirka oli huolissaan läheisistään, ja joskus hänen epäitsekkyytensä aiheutti hänelle liikaa kuormaa.[7]

Ortodoksinen kirkko oli Kirkalle tärkeä asia, josta hän esimerkiksi sai turvaa vaikeuksien hetkillä. Kirka oli käynyt kirkossa lapsesta asti vanhempiensa kanssa.[53] Danny on sanonut, että isoveli Sammy Babitzinin kuolema auto-onnettomuudessa vuonna 1973 oli Kirkalle kova isku, mutta siihen nähden hän hallitsi itsensä hyvin. Danny uskoo, että Kirkan uskonnollinen tausta vaikutti asiaan.[85]

Kirka tunnettiin innokkaana lenkkeilyn harrastajana, ja hän teki pitkiä 10–20-kilometrin mittaisia lenkkejä. Hän innostui lenkkeilystä 1990-luvun alussa. Kirka nähtiin usein lenkkeilemässä kotikulmillaan Helsingin Kruununhaassa, minkä vuoksi hän sai lempinimen ”Liisankadun Vireeni”.[5] Hän juoksi kesäkuussa 2004 Tukholman maratonin aikaan 4.43.42.[62] Kuntoiluharrastuksen ohessa hän pikku hiljaa lopetti jo lapsuudessaan aloittamansa tupakoinnin.[5]

Pukeutuminen merkitsi Kirkalle paljon, ja uransa alussa hänen kaikki palkkiorahansa kuluivat uusiin vaatteisiin.[86] Vuonna 1969 Nuorten Muotineuvosto valitsi Kirkan Suomen parhaiten pukeutuvaksi nuoreksi.[53] Seuraavana vuonna hän oli Miesten Muotineuvoston kymmenen parhaan pukeutuvan miehen listalla. Usein ennen konsertteja Kirkalla oli tapana rauhoittua ja keskittyä silittämällä paitojaan.[87]

LevymyyntiMuokkaa

Kirkan kultalevyrajan ylittäneitä äänitteitä on myyty yli 754 000 kappaletta.[57] Niistä myydyin on albumi Surun pyyhit silmistäni, jota on myyty yli 214 000 kappaletta. Se on Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin kotimainen albumi.[88] Kirkan seuraavaksi myydyimmät levyt ovat yli 100 000 kappaletta myyneet Anna käsi (1989) ja Ota lähellesi (1990). Niiden lisäksi platinalevy on myönnetty albumeista Tie huomiseen (1996) ja Hetki lyö: 1967–1997 (1997).[57]

Albumeista kultaa ovat myyneet Hengaillaan (1984), R.O.C.K. (1986), Kasvot peilissä (1991), Pyydä vain (1992), Kirka (1994), 40 unohtumatonta laulua (2007) ja Kaikki parhaat 1967–2007 (2007).[57]

DiskografiaMuokkaa

Pääartikkeli: Kirkan diskografia

AlbumitMuokkaa

[89]

DubbauksetMuokkaa

Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit löytyvät omasta luettelostaan.

LähteetMuokkaa

  • Babitzin, Kirill & Kinnunen, Raila: Enimmäkseen Kirkasta. Loisto, 2007. ISBN 978-952-459-772-2.
  • Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja 1. Fanzine Oy, 1983. ISBN 951-9287-08-6.
  • Popp, Outi: Poppologia – Suomi-popin lyhyt oppimäärä. WSOY, 2002. ISBN 951-0-26479-2.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Margit Arvonen: Muska-siskon haastattelu iltalehti.fi. Viitattu 28.1.2011.
  2. Raila Kinnunen, Tää on mun juttuni, Apu, luettu 23.5.2008
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Tiitto, Veikko: Kirka Veikkotiitto.fi. Viitattu 6.2.2021.
  4. a b c d e f g h Kinnunen, Raila: 70 vuotta Kirkan syntymästä: "Poismennyttä ihmistä voi ajatella ilolla – Lähtijällä on nyt hyvä olla, hänellä ei ole hätää, ei kipua eikä tuskaa" Apu. 22.9.2020. Viitattu 14.2.2021.
  5. a b c d e Marttinen, Vesa: Lenkkeilevä Kirka oli tuttu näky Kruununhaassa – näyttelijä Kalle Lindroth kohtasi legendan jo yläasteiässä Yle. 28.1.2017. Viitattu 8.2.2021.
  6. a b Babitzin & Kinnunen 2007, s. 34.
  7. a b c d e Lehtikanto, Katariina: Kirka Babitzin olisi täyttänyt 70 vuotta – läheiset eivät unohda Iltalehti. 26.9.2020. Viitattu 25.2.2021.
  8. a b c d e f g h i j k Latva & Tuunainen 2004, s. 189.
  9. a b Elämäkerta: 1950-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  10. a b c d e f g h i j Elämäkerta: 1960-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  11. a b Hopi, Anna: Tiedätkö, mikä sysäsi Kirkan musiikkiuralle? "En osannut aluksi edes laulaa" Iskelma.fi. 31.1.2017. Viitattu 15.3.2021.
  12. a b c d e f g h i j k l m Lindfors, Jukka: Kirkan tie teini-idolista aikuisrockariksi Elävä arkisto. 26.11.2010. Yleisradio. Viitattu 21.2.2021.
  13. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 56.
  14. a b c Babitzin & Kinnunen 2007, s. 63.
  15. Popp 2002, s. 39.
  16. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 120, 123.
  17. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125.
  18. Popp 2002, s. 82.
  19. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 93–94.
  20. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 102.
  21. a b c d e f g h i Elämäkerta: 1970-luku Kirka.fi. Viitattu 8.2.2021.
  22. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 115–116.
  23. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 132.
  24. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 129–131.
  25. Popp 2002, s. 118.
  26. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 140.
  27. a b c d e Lehtonen 1983, s. 251.
  28. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 118–119.
  29. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 119.
  30. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 150.
  31. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 125–126.
  32. Lehtonen 1983, s. 251–252.
  33. a b c Lehtonen 1983, s. 252.
  34. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 168.
  35. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 169.
  36. a b Kirka - laulava perheenisä 21.12.2006. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  37. Leveelä, Kaisla: Julkisuutta pakoillut Kirkan tytär: Nuorena kuvittelin olevani kiinnostava Aamulehti. 3.8.2016. Viitattu 24.3.2021.
  38. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 174.
  39. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 175.
  40. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 113.
  41. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 178–179.
  42. Islanders: Speed-albumin tekijätiedot sisäpussissa (Satsanga MMLP 18, 1977).
  43. a b c d e f g h Elämäkerta: 1980-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  44. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 113.
  45. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 174.
  46. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 180.
  47. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 182.
  48. Arppe, Joonas: Suomen ensimmäinen heavy metal -yhtye Sarcofagus lopettaa toimintansa Yle. 2.1.2021. Viitattu 9.2.2021.
  49. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 171, 178.
  50. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 187.
  51. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 183.
  52. a b Schildt, Saku: 10 vuotta Kirkan kuolemasta – ethän unohda, että iskelmämaestro oli myös armoitettu rocklaulaja? Soundi.fi. 31.1.2017. Viitattu 17.2.2021.
  53. a b c d e f g h i Järvinen, Miikka: Kirkan kuolemasta 10 vuotta – Vastentahtoinen tähti halusi laulaa rockia mutta iskelmästä maksettiin paremmin Seura. 31.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  54. a b Latva & Tuunainen 2004, s. 189–190.
  55. ÄKT:n tietokanta, luettu 9.3.2010
  56. a b Lindfors, Jukka: Näihin kolmeen biisin kiteytyy Kirkan pitkä ura Apu. 31.1.2007. Viitattu 21.2.2021.
  57. a b c d e Kulta- ja platinalevyt – Kirka IFPI.fi. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Viitattu 14.3.2021.
  58. a b c d e f g h i Latva & Tuunainen 2004, s. 190.
  59. Bio: Kirka 6.9.2004. seiska.fi. Viitattu 1.2.2007.
  60. a b c d Elämäkerta: 1990-luku Kirka.fi. Viitattu 20.2.2021.
  61. a b Ylimutka, Leena: Kirka kieltäytyi ensin hittibiisinsä esittämisestä - suostui vasta pitkällisten maanittelujen ja rahalla houkuttelun jälkeen Iltalehti. 31.1.2017. Viitattu 8.3.2021.
  62. a b c d e f g Elämäkerta: 2000-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  63. Kirka haudan lepoon
  64. Kirkan lapset järjestävät isälleen muistokonsertin
  65. Kirkan säätiö tuotti reippaasti voittoa
  66. a b c d e Elämäkerta: 2010-luku Kirka.fi. Viitattu 11.2.2021.
  67. a b c Lindeman, Iina: Kymmenen vuotta kuolemasta – luottoystävä kertoo ensi kertaa Kirkan viime hetkistä: "Hän kieltäytyi menemästä sairaalaan" MTV3. 28.1.2017. Viitattu 21.2.2021.
  68. a b Asikainen, Merja: Kirkan vaiettu kuolinsyy viimein julki Ilta-Sanomat. 18.9.2019. Viitattu 18.2.2021.
  69. Kirka kuoli sairauskohtaukseen kotonaan Ilta-Sanomat. 31.1.2007. Viitattu 18.2.2021.
  70. a b Auremaa, Tomi: Sairaus piinasi Kirkaa pitkään Ilta-Sanomat. 2.2.2007. Viitattu 18.2.2021.
  71. Kirka haudattiin tänään, Ilta-Sanomat 2.2.2007
  72. Ilta-Sanomat
  73. Ilta-Sanomat
  74. Makkonen, Nita: 10 vuotta Kirkan kuolemasta – Muistatko nämä hetket? Kuvat legendan elämän varrelta Ilta-Sanomat. 31.1.2017. Viitattu 19.2.2021.
  75. Räsänen, Mikko: Kirka haaveili hevilaulajaksi siirtymisestä Ilta-Sanomat. 7.8.2008. Viitattu 19.2.2021.
  76. Kirkan vanhoja levyjä julkaistaan uudestaan Yle. 23.3.2007. Viitattu 17.2.2021.
  77. Elämäkerta: 2020-luku Kirka.fi. Viitattu 17.2.2021.
  78. Tarja Närhi, Jukka Lindors: Kirillin vuosikymmenet 1.2.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 1.2.2007.
  79. a b c Danny: Kirkan uran kruu­nu­na laulu Surun pyyhit sil­mis­tä­ni Kaleva. 31.1.2007. Viitattu 22.2.2021.
  80. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 105.
  81. Popp 2002, s. 203.
  82. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 71–72.
  83. Ylönen, Ulla: Kirka-hysteria kuumensi naiset vielä 2000-luvullakin Yle Uutiset. 7.3.2015. Viitattu 8.3.2021.
  84. Kostiainen, Pasi: Ystävät muistelevat 10 vuotta sitten kuollutta Kirkaa – Remu sai suru-uutisen ventovieraalta naiselta: ”En uskonut, melkein suutuin” Ilta-Sanomat. 28.1.2017. Viitattu 3.3.2021.
  85. Snellman, Saska (toim.): Danny, s. 142. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24624-7.
  86. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 121.
  87. Babitzin & Kinnunen 2007, s. 122.
  88. Kaikkien aikojen myydyimmät kotimaiset albumit Musiikkituottajat, IFPI Finland. Viitattu 14.3.2021.
  89. Diskografia, yhteenveto Kirka.fi. Viitattu 16.2.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa